Unelmana tasa-arvo
UN Women Suomelle 2021 oli todellinen merkkivuosi: järjestömme toiminta täytti jo 40 vuotta! Juhlavuoden kunniaksi päätimme esitellä 40-vuotista taivaltamme ja päästää estradille myös UN Women Suomen jäseniä – he ovat järjestömme sydän, jonka ansiosta toimintamme on ylipäätään mahdollista. Yhdistyksen syyskokouspäivänä 13. marraskuuta järjestettiin jäsenille suunnattu 40-vuotisjuhla, joka kunnioitti sitä valtavaa työtä, joka on tuonut meidät tähän päivään.
Moni ei välttämättä tiedä, että koko YK:n tasa-arvojärjestö UN Womenin synty oli vahvasti suomalaisen tasa-arvo-osaamisen seurausta. Avainhenkilönä toimi suomalainen Helvi Sipilä: ensimmäinen naispuolinen YK:n apulaispääsihteeri, joka nimitettiin virkaansa vuonna 1972. Hänen ansiostaan vuosi 1975 julistettiin kansainväliseksi naisten vuodeksi, joka laajeni lopulta kokonaiseksi naisten vuosikymmeneksi (1975–1985). Helville kuuluu kiitos myös siitä, että YK järjesti ensimmäisen naisten asemaa käsitelleen konferenssinsa México Cityssä vuonna 1975. Juuri tuo konferenssi johti UN Womenin edeltäjän, YK:n naisten kehitysrahasto UNIFEMin perustamiseen vuonna 1976.
Helvi ei kuitenkaan lopettanut tähän. Hän halusi, että UNIFEMin sanoma tulisi tunnetuksi myös kansallisella tasolla, ja sai idean kansallisten komiteoiden perustamisesta. Ensimmäinen komitea syntyi Suomeen vuonna 1981, ja perustamisen taustalla oli nimenomaan Helvi. Ensimmäiset neljä vuotta (1981–1984) yhdistys toimi YK:n naisten kehitysrahaston eli YKNK:n nimellä, mutta sittemmin se alettiin tuntea Suomen UNIFEMinä.
Nykyinen UN Women sai alkunsa vuonna 2010, kun YK:n yleiskokous teki päätöksen UNIFEMin ja kolmen muun YK:n alaisen järjestön yhdistämisestä. Ratkaisun taustalla vaikutti se, että yksittäisen selkeän toimijan puuttuessa YK:lla oli suuria haasteita toteuttaa pyrkimyksiään sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi. UN Womenin muodostaminen vahvisti järjestön mandaattia, mikä lisäsi samalla sen toimintakykyä maailmalla. Muutoksen myötä myös Suomen UNIFEMistä tuli Suomen UN Women.
Juhlistimme Suomen komitean 40-vuotista taivalta esittelemällä, mitä kaikkea olemme tehneet kuluneina vuosikymmeninä ja kuinka Suomen tasa-arvotilanne on edennyt tänä aikana. Lisäksi kutsumme jäseniämme kertomaan, millaisia ajatuksia heillä on tasa-arvosta ja UN Women Suomesta.
Samalla tahdomme kuitenkin muistuttaa, että tasa-arvo on yhä saavuttamatta ja sen eteen täytyy ponnistella myös jatkossa. Historia todistaa, että maailma voi muuttua, kun tarpeeksi monet sitoutuvat muutoksen ajamiseen. UN Women Suomen jäsenyys on konkreettinen keino tämän tekemiseen. Jäsenet ovat yksi järjestömme arvokkaimmista voimavaroista, sillä he ovat asettuneet virallisesti UN Women Suomen tasa-arvotyön puolelle ja tukevat näin toimintamme jatkumista. Jokainen heistä ansaitsee siis lämpimän kiitoksen – mitä enemmän meitä on, sitä paremmat edellytykset meillä on muutoksen aikaansaamiseen. Jos et vielä kuulu joukkoomme, voit liittyä tasa-arvon puolustajaksi sivun alalaidasta.
Jäsenen tarina: Terhi Nieminen-Mäkynen
Terhi on Suomen UNIFEMin perustajajäsen ja entinen kansanedustaja, joka teki kansainvälisen uran tasa-arvon ja kriisinhallinnan tehtävissä.
"Kiinnostuin yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta ja naisten oikeuksista jo nuorena, joten päätös osallistua YK:n naisten kehitysrahaston kansallisen komitean toimintaan ei ollut vaikea. Helvi Sipilä oli kiinnittänyt huomiota työhöni kansanedustajana ja ulkoministeriön kehitysyhteistyöosastolla, ja hän pyysi minut mukaan nykyisen UN Women Suomen toiminnan käynnistämiseen. Liityin jäseneksi jo 1980-luvun alussa, ja jäsenyys merkitsi minulle konkreettista tasa-arvotekoa."
Jäsenen tarina: Leena Schmidt
Leena on järjestyksessä toinen henkilö, joka on toiminut Suomen UNIFEMin toiminnanjohtajana. Hänen kautensa ajoittui vuosiin 2002–2009.
”Löysin UNIFEMin asuttuani 1985–1986 reilun vuoden Malawissa, missä mieheni toimi YK:n tehtävissä. Se oli yksi elämäni parhaista vuosista, joka viimeistään avasi silmäni globaaleille tasa-arvokysymyksille. Suomen UNIFEMin jäsenyys auttoi minua laajentamaan perspektiiviäni ja käsitteellistämään kokemaani – jopa siinä määrin, että reilun kymmenen vuoden jäsenyyden jälkeen hain toiminnanjohtajan paikkaa, kun edeltäjäni, legendaarinen Eila Alanko, jäi eläkkeelle."
Jäsenen tarina: Anders Lundström
Anders on pappi, joka työskentelee Vaasan ruotsinkielisessä seurakunnassa. Hänen jäsentarinansa on tarjolla ruotsiksi ja suomeksi.
"En händelse som väckt mitt intresse för jämställdhetsfrågor var när den evangelisk lutherska kyrkan öppnade upp prästämbetet för kvinnor år 1986. Sedan dess borde det ha varit en självklarhet att alla präster är jämställda och att det inte spelar någon roll vilket kön prästen har. Tyvärr förekommer ännu kränkningar och situationer där anställda vägrar samarbeta med präster som är kvinnor."
1980-luku – Feminismin nousua ja nuoren yhdistyksen uurastusta
1980-luvun Suomessa elettiin nousukautta: talous kasvoi ja hyvinvointivaltio vahvistui, mikä näkyi elintason nousuna ja ajoittain jopa täystyöllisyytenä. Suomi alkoi kansainvälistyä, ja vuosikymmen oli yleisesti optimismin ja nopean kehityksen aikaa. Etelänlomat ja ravintolassa syöminen yleistyivät, kaduille ilmestyi pankkiautomaatteja ja ensimmäiset kaupalliset tv- ja radiokanavat aloittivat toimintansa. Kodeissa otettiin käyttöön cd-levyt ja mikroaaltouunit, ja 1980-luvulla nähtiin myös ensimmäiset, massiiviset matkapuhelimet.
Sukupuolten tasa-arvon suhteen vuosikymmen käynnistyi lupaavasti, sillä vuonna 1980 alettiin soveltaa hallituksen ensimmäistä ohjelmaa tasa-arvon edistämiseksi. Suomeen perustettiin myös useita feministiseen ajatteluun pohjaavia ryhmiä, joiden taustalla vaikutti feminismin toinen aalto; se rantautui Suomeen suurimmalla voimalla juuri 1980-luvun alulla. Yhteiskunnassa alettiin keskustella mm. sukupuolirooleista sekä naisen asemasta työelämässä, ja sosiaaliturvaan tehtiin uudistuksia, jotka edistivät molempien vanhempien työssäkäyntiä.
1980 – Suomen hallitus käynnisti ensimmäisen tasa-arvo-ohjelmansa.
1981 – Homoseksuaalisuutta ei enää luokiteltu mielenterveyden häiriöksi.
1982 – Helvi Sipilästä tuli ensimmäinen nainen, joka oli ehdolla Suomen presidentiksi.
1983 – Vanhemmille annettiin mahdollisuus lasten yhteishuoltajuuteen.
1983 – Eduskuntaan valittujen naisten osuus oli ensimmäistä kertaa yli 30 prosenttia.
1986 – Naiset saivat oikeuden säilyttää sukunimensä avioliitossa ja antaa lapselle oman sukunimensä.
1986 – Suomi ratifioi YK:n kaikkinaisen naisten syrjinnän kieltävän yleissopimuksen (CEDAW).
1986 – Naiset saivat oikeuden toimia pappina.
1987 – Tasa-arvolaki ja laki tasa-arvovaltuutetusta ja -lautakunnasta astuivat voimaan.
1980-luvun alulla perustettiin myös Suomen UNIFEM, joka ryhtyi tarmokkaasti toimeen jo toimintansa varhaisimpina vuosina. Yhdistyksen alkuaikoina oli luonnollisesti keskeistä saada huomiota UNIFEMin työlle ja varainhankinnalle, mitä toteutettiin moninaisilla tempauksilla – Esplanadin puistossa järjestettiin jopa ”kolmen kiven” vedenheittokilpailuja, joissa mittelivät poliitikot ja liikemiehet. Varainhankinnan avuksi otettiin myös suomalaisia taiteilijoita, joiden kanssa toteutettiin näyttelyitä ja erilaisia myyntitavaroita. Eräs suosittu tapahtuma olivat Helsingin Ritarihuoneella toteutetut Food and Wine with UNIFEM -illat, joita järjestettiin useita vuosia. Näiden varainkeruu- ja PR-tapahtumien järjestelyyn osallistuivat myös useat helsinkiläisravintolat.
Maailmalla yhdistys toteutti 1980-luvun aikana mm. Vihreä vyöhyke -hankkeen, jolla tuettiin metsän istuttamista Keniassa. Se käynnisti laajan metsitysprojektin, jota suojellut nobelisti Wangari Maathai teki vierailun Suomeen ja kiitteli UNIFEMin aloitteellisuutta. Vuonna 1984 toteutettiin Kotiliesi-kampanja, jonka päämäärä oli hankkia afrikkalaisiin koteihin tehokkaampia ja kehittyneempiä liesiä. Lisäksi Suomen UNIFEM panosti 1980-luvun lopulla Tansanian elintarvikeomavaraisuuden parantamiseen hankkeella, jossa hankittiin maata viljeleville naisille parempia työkaluja ja tarjottiin heille opastusta niiden käytössä ja huollossa.
Jäsenen tarina: Tarja Halonen
Tarja Halonen on 11. Suomen tasavallan presidentti ja ensimmäinen nainen, joka on valittu maamme presidentiksi. Hän hoiti presidentin virkaa vuosina 2000–2012.
"Minulta kysytään usein, kuinka on mahdollista, että ihanneyhteiskunta ja täydellinen tasa-arvo ovat aina jossakin kaukaisuudessa, vaikka niiden eteen tehdään niin valtavan paljon työtä. Vastaan tähän, että syy on itse asiassa ihan selvä. Tavoiteyhteiskunta on kuin horisontin viiva: kun kävelee kohti horisonttia, on aivan luonnonlakien mukaista, että se siirtyy aina eteenpäin ja katoaa omalta kohdalta."
Jäsenen tarina: Jenni Jaakkola
Jenni on helsinkiläinen sosiaalipsykologian maisteriopiskelija, joka opiskelee sivuaineenaan sukupuolentutkimusta.
"Naiseus, sukupuolet ja niiden moninaisuus ovat aina jollain tapaa kiinnostaneet minua, ja päädyinkin tekemään kandityöni naiseuden sosiaalisista representaatioista. Tarkastelin siis, millaisia odotuksia ja ideaaleja naiseuteen liitetään esimerkiksi mainoksissa, elokuvissa, puheessa ja lastenkirjoissa. Havaitsin, että naiseudesta on tunnistettavissa syvään juurtuneita sosiaalisia representaatioita, jotka ovat toisinaan melko ahtaita ja negatiivisia. Koen, että tällaiset mielikuvat ja käsitykset ovat yksi tekijä, joka estää tasa-arvoa toteutumasta."
Jäsenen tarina: Helena Ranta
Helena on oikeushammaslääkäri, ihmisoikeuksien puolustaja ja UN Women Suomen entinen puheenjohtaja.
”Vaikka päädyin UNIFEMin puheenjohtajaksi, en ollut aluksi erityisen aktiivinen jäsen. Kuuluin Helsingin paikallistoimikuntaan, mutta en osallistunut tempauksiin aktiivisesti, sillä työni vei minua usein ulkomaille. Tunsin kuitenkin jo tuolloin Helvi Sipilän, sillä hän oli vanhempieni perhetuttava, ja olin myös mukana Eeva Ahtisaaren vetämässä Suomen UNIFEMin valtuuskunnassa. Kun yhdistykselle tarvittiin vuonna 2006 uusi puheenjohtaja, silloinen toiminnanjohtaja Leena Schmidt kysyi, olisinko kiinnostunut. Ilmoittauduin ehdolle ja tulin valituksi."
1990-luku – Lamavuosia ja naisyrittäjyyden tukemista
1990-luvulla Suomea koetteli talouden lama, mikä heijastui myös naisten asemassa. Vaikka työttömyys iski kaikista kovimmin miesvaltaisiin aloihin, työllisyysaste kääntyi miesten osalta nousuun jo 1990-luvun puolivälissä. Naisten kohdalla tilanne oli toinen, ja sukupuolten työllisyysero tasaantuikin vasta seuraavalla vuosikymmenellä. Vaikeissa oloissa monien täytyi yksinkertaisesti tarttua tilaisuuksiin, joita oli tarjolla. Tämä saattoi tarkoittaa esimerkiksi topless-baarissa työskentelyä: 1990-luvun alussa ravintoloihin palkattiin naisia, jotka tarjoilivat juomia yläosattomissa, ja näitä pestejä välitettiin jopa työvoimatoimistojen kautta. Kansainvälistyvä seksi- ja erotiikkabisnes näkyi myös prostituution yleistymisenä.
Myös politiikan puolella tehtiin lama-aikana muutoksia, jotka näkyivät sukupuolten tasa-arvossa. Vanhempainvapaan kehittäminen pysähtyi, ja pienten lasten hoivavastuu siirtyi enemmän kotien ja äitien kontolle: päivähoitomaksuja ja perhe-etuuksia korotettiin, ja vuosikymmenen alussa käynnistynyt kotihoidontuki loi vaihtoehdon kunnalliselle päivähoidolle. Äitien kotiin jäämisestä tulikin nopeasti entistä yleisempää, sillä lama heikensi naisten työnsaantimahdollisuuksia. Toisaalta 1990-luvulla otettiin käyttöön myös lasten subjektiivinen päivähoito-oikeus, joka loi edellytyksiä äitien työssäkäynnille, ja laman taittuessa perhepolitiikkaa alettiin ylipäätään uudistaa työssäkäyntiä kannustavaan suuntaan.
1990 – Elisabeth Rehnistä tuli maailman ensimmäinen naispuolinen puolustusministeri.
1992 – Raskauteen ja vanhemmuuteen perustuva syrjintä kiellettiin lailla.
1992 – Suomalaisen yliopiston rehtoriksi valittiin ensimmäinen nainen (Aino Sallinen, Jyväskylän yliopisto).
1992 – Sirkka Hämäläinen nousi ensimmäisenä naisena Suomen Pankin johtajaksi.
1994 – Avioliitossa tapahtuva raiskaus kriminalisoitiin.
1994 – Riitta Uosukaisesta tuli ensimmäinen eduskunnan puhemiehenä toiminut nainen.
1995 – Uudistettu perustuslaki kielsi sukupuoleen perustuvan syrjinnän.
1995 – Sukupuolten edustukselle julkisen sektorin päätöksenteossa asetettiin kiintiöt.
1995 – Naisille avattiin mahdollisuus vapaaehtoisen asepalveluksen suorittamiseen.
1997 – Raiskauslaki muuttui niin, että rikoksen tunnusmerkistön täyttymiseen riitti selvä vastustaminen.
1999 – Siveellisyysrikossäännökset (jotka kielsivät mm. homoseksuaaliset teot) kumottiin.
Suomen UNIFEMin työssä korostui 1990-luvulla mm. naisyrittäjyys, sillä yhdistys toteutti heti vuosikymmenen alussa hankkeen, joka keskittyi naisyrittäjien tukemiseen Ecuadorissa. Hankkeen kuluessa esimerkiksi ostettiin paikallisten naisten valmistamia tuotteita, jotka tuotiin myyntiin Suomessa. Suomen UNIFEM järjesti myös muotinäytöksen, jonka tuotot ohjattiin Ecuadorin hankkeeseen sekä kehitysyhteistyöhön Namibiassa ja Malawissa.
Kotimaassa vuoden 1996 suuri tapaus oli Hyvinkään paikallistoimikunnan toteuttama naistenpäivän tilaisuus, jossa puhui YK:n ihmisoikeustarkkailijana toiminut Elisabeth Rehn. Tilaisuudella kunnioitettiin suomalaisnaisten äänioikeuden 90. merkkivuotta, ja järjestelyjä johti itse Helvi Sipilä.
Jäsenen tarina: Miapetra Kumpula-Natri
Miapetra on Euroopan parlamentin jäsen ja entinen kansanedustaja.
"Olen kirjoittanut ja puhunut tasa-arvosta paljon jo senkin vuoksi, että oma ikäluokkani kasvoi tytöstä naiseksi aikana, jolloin asiat menivät jatkuvasti eteenpäin. Todella paljon oli saavutettu, ja uusia edistysaskelia otettiin jatkuvasti – aina kunnallisten lautakuntien sukupuolikiintiöistä naispresidenttiin asti. Yhdessä vaiheessa alkoi jo tuntua, että kaikki päämäärät on saavutettu. Viimeiset kymmenen vuotta ovat kuitenkin herättäneet epäkohtiin uudelleen."
Jäsenen tarina: Tarita Maraqa
Tarita on väitöskirjatutkija, joka työskentelee tutkimus-, kehitys- ja innovaatiohanketuen asiantuntijana.
"En osaa nimetä yksittäistä tilannetta tai tapausta, joka olisi havahduttanut minut sukupuolten tasa-arvon ongelmiin. Yleisellä tasolla minua on kuitenkin pitkään häirinnyt median tapa kirjoittaa naisista. Minua huolestuttaa, kuinka median stereotypiat naisista esimerkiksi yksiselitteisen esineellistettyinä tai uhreina vaikuttavat siihen, miten naiset nähdään yhteiskunnassa, ja kuinka tämä vuorostaan vaikuttaa naisten ja tyttöjen mahdollisuuksiin ja valintoihin."
Jäsenen tarina: Elina Nikulainen
Elina on tasa-arvokonsultti ja Naisasialiitto Unionin varapuheenjohtaja, joka on työskennellyt UN Womenille Suomessa ja Kiinassa.
"Oikeudenmukaisuus on kiinnostanut minua varmaan vauvasta lähtien. Reiluutta pohdin jo reippaasti ennen kuin osasin lukea. Omassa pihapiirissäni ja sukuni lapsissa oli pitkään lisäkseni vain poikia, ja oma sukupuoli tuli sitä kautta varmaan tavallista nuorempana näkyväksi; käyttäydyin monella tapaa kuten kaikki muutkin, eli pojat, mutta seuraukset olivat minulle usein erilaisia. Olen myös nähnyt läheltä, millaista tuhoa väkivalta saa aikaan."
2000-luku – Lasikattojen rikkomista ja kansainvälisiä hankkeita
2000-luku sai historiallisen alun, kun Tarja Halosesta tuli Suomen ensimmäinen naispuolinen presidentti. Vuosikymmenen kuluessa rikottiin myös monia muita lasikattoja, sillä nainen toimi ensimmäistä kertaa mm. korkeimman oikeuden presidenttinä, puolustusvoimien kapteenina, pääministerinä sekä useissa muissa ministerinviroissa. Naisten mahdollisuus ylimpiin tehtäviin nousi kunnolla julkiseen keskusteluun, ja tasa-arvon edistämiselle annettiin hallitusohjelmissa entistä enemmän huomiota.
Tasa-arvossa otettiin edistysaskelia myös arjen tasolla, sillä naisten tulot alkoivat jälleen nousta suhteessa miesten tuloihin. Isiä alettiin myös kannustaa vanhempainvapaan pitämiseen niin kutsutulla isäkuukaudella, ja kotitöihin osallistuminen ja niiden jakaminen muuttui perheissä entistä tasaisemmaksi. Palkkaerojen kaventuminen kuitenkin lakkasi vuosikymmenen puoliväliin, ja koulutusalojen eriytymisessä otettiin tietyillä aloilla jopa takapakkia.
2000 – Tarja Halonen valittiin Suomen presidentiksi.
2000 – Uudistettuun perustuslakiin kirjattiin yleinen syrjintäkielto.
2002 – Samaa sukupuolta olevat pariskunnat saivat mahdollisuuden rekisteröidä parisuhteensa.
2003 – Anneli Jäätteenmäestä tuli Suomen ensimmäinen naispuolinen pääministeri.
2004 – Yksityisellä paikalla tapahtuvasta pahoinpitelystä tuli virallisen syytteen alainen rikos.
2005 – Tasa-arvolakiin tehtiin kokonaisuudistus.
2006 – Korkeimman oikeuden presidentiksi nousi ensimmäistä kertaa nainen (Pauliine Koskelo).
2007 – Naiskansanedustajien osuus nousi ensimmäistä kertaa yli 40 prosentin.
2007 – Suomen hallituksessa oli ensimmäistä kertaa naisenemmistö (60 % ministereistä naisia).
2008 – Pörssiyhtiöt velvoitettiin julkiseen selitykseen, mikäli niiden hallituksessa ei ole naisia.
Suomen UNIFEM toteutti 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä kansainvälisiä kehitysyhteistyöhankkeita ainakin Mosambikissa ja Afganistanissa. Mosambikin-hanke keskittyi vammaisten naisten yrittäjyyden tukemiseen, ja se toteutettiin paikallisen vammaisjärjestön kanssa vuosina 2002–2005. Afganistanin-hankkeessa oli puolestaan kyse lakineuvonnan ja -palvelujen tarjoamisesta paikallisten naistenkeskusten asiakkaille, ja se oli käynnissä vuosina 2004–2008. Hankkeessa toteutettiin mentorointiohjelma, joka koulutti paikallisia naisia toimimaan lakineuvojina. Tämä tarjosi työtä naisille, joiden työllistymismahdollisuudet olivat muutoin vähäiset, ja loi edellytykset matalan kynnyksen lainopilliselle avulle neljässä kaupungissa.
Kotimaassa UNIFEMin paikallistoimikunnat järjestivät moninaisia tapahtumia, joilla kartutettiin järjestön avustustiliä. Näihin lukeutuivat mm. Afganistan-illat, joissa kuultiin esitelmä afganistanilaisnaisten elämästä ja syötiin etnistä päivällistä. Lisäksi yhdistys oli perustamassa maahanmuuttajanaisille suunnattua Luetaan yhdessä -verkostoa, joka sai alkunsa Vantaan paikallistoimikunnan vapaaehtoistoiminnasta. Verkosto laitettiin pystyyn Zonta-järjestön keräysvarojen turvin vuonna 2007, ja se laajeni sittemmin ympäri maata. Nykyisin toimintaan osallistuu noin 600 vapaaehtoista ja 2 600 maahanmuuttajanaista. Vuonna 2006 perustettiin myös Suomen 1325-verkosto, joka edistää YK:n turvallisuusneuvoston Naiset, rauha ja turvallisuus -päätöslauselman toimeenpanoa.
Jäsenen tarina: Sinikka Ala-Paavola
Sinikka on Suomen UNIFEMin entinen puheenjohtaja. Hän johti yhdistyksen hallitusta vuosina 2000–2005.
"Naisten ja tyttöjen koulutus, metsitys, kaivot, savuttamattomat liedet, yrittäjyys, vammaisten naisten koulutus, tyttöjen ympärileikkausten kieltäminen… tehtävää oli loputtomasti. Asiat saivat uuden tärkeysjärjestyksen, kun esimerkiksi Afrikan oloja vertasi meidän itsestäänselvyyksiimme. Veden haku pitkienkin matkojen päästä oli naisten työtä. Se oli raskasta ja vaarallista – jopa hengenvaarallista, varsinkin sotaakäyvillä alueilla, missä miinat ja muut uhkat tekivät tuhojaan."
Jäsenen tarina: Henri Hirvenoja
Henri on runoilija ja kirjailija, joka työskentelee myös matkanjohtajana, lobbarina ja vaalitarkkailijana.
"Koen, että tasa-arvo on yleismaailmallinen asia, joka kuuluu kaikille iästä, etnisestä taustasta ja sukupuolesta riippumatta. Opin kotoa kunnioittamaan muita ja olemaan ennakkoluuloton – vanhempani olivat opettajia, ja näin, kuinka he halusivat aidosti hyvää kaikille. UN Women Suomen jäsenyys merkitsee minulle arvoihin sitoutumista ja niiden esille tuomista omalla esimerkillä."
Jäsenen tarina: Riina Heinimaa
Riina on Turunmaan paikallistoimikuntamme puheenjohtaja, joka työskentelee valtiolla ylitarkastajana.
”Aloitin UN Women Suomen paikallistoimikunnassa valmistuttuani valtiotieteiden maisteriksi. Työmaailmaan siirtyminen tarkoitti samalla uudenlaista arkea, ja kaipasin työn oheen mielekästä ja tarkoituksenmukaista tekemistä globaalin teeman parista. Sain vinkin paikallistoimikuntatoiminnasta, ja päätin lähteä mukaan. Liityinkin UN Women Suomen jäseneksi juuri tätä kautta."
2010–2021 – Keskustelun vilkastumista ja varainhankinnan vahvistamista
Kuluneella vuosikymmenellä tasa-arvokeskustelusta on tullut entistä monipuolisempaa, eivätkä naisen ja miehen roolit ole enää yhtä tarkkaan määrätyt kuin aiemmin historiassa. Keskustelu onkin painottanut mm. sukupuolistereotypioiden purkamista, ja ymmärrys sukupuolen moninaisuudesta on lisääntynyt huomattavasti. Seksuaalinen itsemääräämisoikeus on saanut paljon huomiota #metoo-liikkeen myötä, ja tasa-arvokysymykset on otettu esille myös kouluissa ja varhaiskasvatuksessa.
Vaikka edistystä on siis tapahtunut, sukupuolten tasa-arvoon on vielä matkaa myös Suomessa. Naisiin kohdistuva väkivalta ja seksuaalinen häirintä on todella yleistä, naisten ja miesten alat ovat voimakkaasti eriytyneitä ja naisen euro on yhä keskimäärin 84 senttiä. Naiset kantavat suurempaa vastuuta hoivatyöstä ja kodin askareista, eikä heidän osuutensa ole noussut kuntavaaleissa yli 40 prosentin. Myös asenteissa on vielä rutkasti kehittämistä, sillä naisten aliarvostus ja vähättely on aivan liian tavallista ja sukupuolinormit ovat väljentymisestään huolimatta vahvasti läsnä.
2010 – Irja Askolasta tuli evankelis-luterilaisen kirkon ensimmäinen naispuolinen piispa.
2011 – Transvestismi poistettiin tautiluokituksesta.
2011 – Läheiseen henkilöön kohdistuvista lievistäkin pahoinpitelyistä tehtiin virallisen syytteen alaisia.
2011 – Sukupuoliyhteys puolustuskyvyttömän kanssa määriteltiin raiskaukseksi.
2011 – Jutta Urpilaisesta tuli ensimmäinen naispuolinen valtiovarainministeri.
2015 – Istanbulin sopimus (naisiin kohdistuvan ja perheväkivallan kitkemisestä) astui voimaan.
2017 – Samaa sukupuolta olevat parit saivat oikeuden avioliiton solmimiseen.
2019 – Alaikäisten avioliitot kiellettiin.
2019 – Jutta Urpilainen valittiin ensimmäisenä suomalaisnaisena EU-komissaariksi.
2019 – Kaikki hallituspuolueet olivat ensi kertaa naisten johdossa.
UN Women Suomen osalta viimeisin vuosikymmen alkoi todella käänteentekevästi, kun YK:n nykymuotoinen tasa-arvojärjestö UN Women aloitti toimintansa vuonna 2011. Tämä tarkoitti, että Suomen UNIFEM jäi historiaan ja yhdistys muuttui Suomen UN Womeniksi – nykyinen nimi, UN Women Suomi, otettiin käyttöön keväällä 2020. Muutos näkyi myös käytännön tasolla, sillä UN Womenin synty laajensi kansallisten komiteoiden roolia ja korosti varainhankinnan merkitystä. UN Women Suomen kuukausilahjoitusohjelma saikin alkunsa juuri 2010-luvulla, minkä ohella valikoimaan tulivat eettiset lahjat. Lisäksi yhdistys aloitti oman televarainhankintansa.
Eräs esimerkki 2010-luvun kotimaisesta kampanjatyöstä on vuonna 2013 toteutettu, nälkää vastustanut kampanja, joka käynnistettiin MasterChef Suomen hyväntekeväisyysjaksolla. Joukko ruokablogeja toteutti kampanjan puitteissa myös tempauksen, jolla kerättiin varoja UN Womenille. Kansainvälisesti vuosikymmenen merkittävimpiä kampanjoita on ollut vuonna 2014 käynnistynyt HeForShe, joka kutsuu miehiä ja poikia puolustamaan naisten ja tyttöjen oikeuksia. Kampanjaa asettuivat tukemaan Suomessa mm. Jokereiden jääkiekkojoukkue, useat eturivin miesvaikuttajat sekä tasavallan presidentti Sauli Niinistö, joka nimitettiin kampanjan Impact Champion -lähettilääksi. Kunnianimi edellyttää konkreettisia tasa-arvotekoja, mikä on ilmennyt presidentti Niinistön kohdalla mm. siten, että kaikille Suomen asevelvollisille järjestetään nykyisin lähisuhdeväkivaltaa ehkäisevää, vihanhallintaa tukevaa koulutusta. Tähän mennessä koulutuksen on suorittanut yli 100 000 varusmiestä.
Toinen merkkitapaus kampanjarintamalla on ollut Generation Equality, joka käynnistyi Pariisissa heinäkuun 2021 taitteessa ja jatkuu seuraavat viisi vuotta. Kampanjan tarkoituksena on edistää tasa-arvoa etenkin osa-alueilla, joilla kehitys on ollut kansainvälisesti hidasta. Suomella on johtorooli kampanjaan liittyvässä toimintaryhmässä, joka keskittyy teknologian ja innovaatioiden hyödyntämiseen tasa-arvon tavoittelussa. Lisäksi maamme on luvannut investoida kampanjaan yhteensä 150 miljoonaa euroa.
Vuosikymmenen aikana on tehty myös useita yritysyhteistöitä. Naisten oikeuksia on puolustanut esimerkiksi Ivana Helsinki, joka lahjoitti osuuden jokaisesta myydystä Ristipisto Bambi -paidasta UN Womenille naistenpäivän kampanjassa vuonna 2014. Helsingin Apollo-klubi puolestaan järjesti 2010-luvun puolivälissä kaksi suosittua stand up -iltaa, joiden tuotto ohjattiin UN Womenin työhön. Uudempia yhteistyökumppaneita edustaa mm. Finnish Design Shop, jonka viimevuotinen hyväntekeväisyyskampanja toi UN Womenille huikeat 20 000 euroa.
Jäsenen tarina: Sari Essayah
Sari on kristillisdemokraattien puheenjohtaja, kansanedustaja, entinen kilpakävelijä ja Kansainvälisen olympiakomitean jäsen.
”Liityin UN Women Suomen jäseneksi, kun yhdistyksen perustanut Helvi Sipilä tuli itse käymään Lapinlahdella, pienessä yläsavolaisessa kunnassa. Tilaisuus pidettiin kunnantalolla, ja meitä innostuneita eri ikäisiä oli suuri joukko koolla. Olin itse tuolloin vasta parikymppinen, ja liityin yhdessä äitini kanssa. Helvi Sipilän karismaattinen persoona ja luento siitä, mitä voimme tehdä kehitysmaiden naisten hyväksi, vakuuttivat. Itseäni on aina puhutellut toiminnassa se, että voimme Suomessa ruohonjuuritasolla tehdä asioita, jotka vaikuttavat monen tytön ja naisen elämään ympäri maailmaa."
Jäsenen tarina: Elina Multanen
Elina on UN Women Suomen pitkäaikainen toiminnanjohtaja. Hän johti yhdistystä vuosina 2010–2019.
"Päätin hakeutua UN Women Suomen toiminnanjohtajaksi, koska mahdollisuus toimia tasa-arvon puolesta ja saada aikaan pysyvää muutosta tuntui mielestäni todella merkitykselliseltä – UN Women on maailmanlaajuinen, johtava YK-järjestö, joten sillä on vahva mandaatti ja se pystyy todella vaikuttamaan asioihin. Koska Suomi on maailman johtavia maita tasa-arvokysymyksissä, pystymme vaikuttamaan myös kansainvälisesti. Tämä kuitenkin tarkoittaa, että meillä on vastuu huolehtia tasa-arvon toteutumisesta myös kotimaassa."
Liity UN Women Suomen jäseneksi – yhdessä saamme aikaan muutoksen
Liittymällä YK:n tasa-arvojärjestön kansallisen komitean UN Women Suomen jäseneksi olet mukana rakentamassa tasa-arvoisempaa maailmaa ja tukemassa tyttöjen ja naisten oikeuksien toteutumista. Jäsenenä olet virallisesti osa UN Women Suomea ja mahdollistat tasa-arvotyön edistämisen erityisesti Suomessa.
Jäsenenä pääset halutessasi osallistumaan yhdistyksen päätöksentekoon vuosikokouksissa, saat mahdollisuuden osallistua UN Womenin ja UN Women Suomen järjestämiin koulutuksiin ja webinaareihin, kuulet ajankohtaiset uutiset työstämme uutiskirjeessä ja saat tasa-arvoaiheisen julkaisun. Jäsenenä voit myös halutessasi osallistua paikallistoimikuntien toimintaan.
Jäsenmaksumme on 30 euroa vuodessa. Eläkeläiset, työttömät, opiskelijat sekä kotihoidontuella olevat voivat halutessaan maksaa alennetun 15 euron jäsenmaksun. Jäseneksi voivat liittyä kaikki 15 vuotta täyttäneet henkilöt.
Liity jäseneksi alla olevalla lomakkeella. UN Women Suomen hallitus hyväksyy virallisesti uudet jäsenet seuraavassa hallituksen kokouksessa.
Liity jäseneksi
Hyödynnetyt lähteet: Yle, Helsingin Sanomat, sosiaali- ja terveysministeriö, ulkoministeriö, valtioneuvosto, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Tilastokeskus, Kotimaisten kielten keskus, Kansallinen audiovisuaalinen instituutti, Pirkanmaan kirjastot, Naisjärjestöjen keskusliitto, Suomen Naisliitto, Naisten ja miesten tasa-arvoistumisesta 1990-luvusta eteenpäin -artikkeli (Haataja, Mikkola & Pääkkönen 2017).