Unelmana tasa-arvo – UN Women Suomen jäsen Sari Essayah toteaa, että tasa-arvoinen yhteiskunta vaatii yhä työtä


Vuosi 2021 on UN Women Suomelle todella merkittävä, sillä toimintamme täyttää 40 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi päätimme kertoa jäsentemme tarinoita, sillä jäsenet ovat yhdistyksemme sydän: jokainen heistä vahvistaa UN Women Suomea ja seisoo virallisesti tasa-arvotyömme takana, mikä auttaa meitä toimimaan naisten ja tyttöjen puolesta myös tulevina vuosina. Kysyimme siis, millaisia ajatuksia heillä on tasa-arvosta ja UN Women Suomesta.

Tällä kertaa ääneen pääsee Sari Essayah – kristillisdemokraattien puheenjohtaja, kansanedustaja ja entinen kilpakävelijä, joka on nykyisin Kansainvälisen olympiakomitean jäsen.

 

Liityin UN Women Suomen jäseneksi, kun yhdistyksen perustanut Helvi Sipilä tuli itse käymään Lapinlahdella, pienessä yläsavolaisessa kunnassa. Tilaisuus pidettiin kunnantalolla, ja meitä innostuneita eri ikäisiä oli suuri joukko koolla. Olin itse tuolloin vasta parikymppinen, ja liityin yhdessä äitini kanssa. Helvi Sipilän karismaattinen persoona ja luento siitä, mitä voimme tehdä kehitysmaiden naisten hyväksi, vakuuttivat. Itseäni on aina puhutellut toiminnassa se, että voimme Suomessa ruohonjuuritasolla tehdä asioita, jotka vaikuttavat monen tytön ja naisen elämään ympäri maailmaa.

Minulla on onni todeta, etten ole itse kokenut sukupuolesta johtuvaa syrjintää urani aikana. Olen kuitenkin saanut olla monesti ensimmäinen tai yksi ensimmäisistä naisista esimerkiksi urheilun kansainvälisessä järjestötyössä. Olin ensimmäinen naisjäsen muun muassa Kansainvälisen yleisurheiluliiton kilpakävelykomiteassa, ja Kansainvälisessä olympiakomiteassakin (KOK) meitä oli nimitykseni aikoihin alle 30 prosenttia.

Koen, että monilla politiikan sektoreilla on menty eteenpäin tasa-arvon suhteen, mutta työtä riittää edelleen. Monesti asiat ovat lain tasolla kunnossa, mutta käytännössä – kuten työmarkkinoilla, eläkekehityksessä tai etenemismahdollisuuksissa – on vielä parantamista. Työmaata riittää myös Euroopassa. Esimerkiksi työ- ja perhe-elämän yhdistäminen on yhä haasteellista monissa EU-maissa, ja tämä johtaa helposti rakenteelliseen syrjintään.

Urheilumaailman osalta koen, että tasa-arvon suhteen on tapahtunut viimeisen kymmenen vuoden aikana paljon. Kehitystä ovat vauhdittaneet esimerkiksi KOK:n kansainvälisille lajiliitoille ja kansallisille olympiakomiteoille annetut 25 suositusta, joiden toteutuminen huomioidaan KOK:n myöntämässä rahoituksessa. Naisten osuus on myös noussut nopeasti esimerkiksi hallinnossa, kilpailuissa, palkitsemisessa ja urheilun uutisoinnissa. Tekemistä on kuitenkin yhä: tasa-arvon ongelmakohtiin lukeutuvat muun muassa naisurheilijoiden heikompi sosioekonominen asema, palkitsemisen epätasa-arvo ja paljon vähäisempi medianäkyvyys. Monissa kehittyvissä maissa naisten on edelleen vaikea saada edes mahdollisuutta urheiluun.

Tasa-arvon saavuttaminen edellyttää, että se on sekä miehille että naisille tärkeää ja toiminnan lähtökohta. Tasa-arvo lähtee mahdollisuuksien tasa-arvosta, jolloin jokainen ihminen on yhtä arvokas ja jokaisen potentiaalia tuetaan samalla tavoin.”

 

Ryhdy sinäkin tasa-arvon puolustajaksi! Tutustu tarkemmin
UN Women jäsenyyteen ja liity joukkoomme täällä.