Drömmen om jämlikhet – UN Women Finlands medlem Anders Lundström hoppas att kyrkan skulle bli jämlikare

Året 2021 är särskilt betydelsefullt för UN Women Finland, eftersom vår verksamhet fyller 40 år. Till äran av jubileumsåret delar vi våra medlemmars historier – de är ju hjärtat av vår organisation. Varenda medlem förstärker UN Women Finland och står officiellt bakom vårt jämställdhetsarbete, vilket hjälper oss i vårt arbete för kvinnor och flickor, nu och i framtiden. Vi frågade därför våra medlemmar om deras tankar om jämställdhet och UN Women Finland.  

Den här gången ger vi ordet åt Anders Lundström, kaplan i Vasa svenska församling.

 

(Huom. Andersin tarinan suomenkielinen käännös löytyy ruotsinkielisen version alapuolelta.)

”I ett inlägg på Facebook blev jag tidigare i år påmind om att vill man förändra saker i världen så räcker det inte bara med att gilla inlägg. Det behövs en konkret handling. Om man inte själv har tid eller kunskap kan man bidra med att understöda och bli medlem i en organisation som driver sådana frågor som är viktiga för en själv. En medlemsavgift är inte en stor uppoffring, men den kan ha stor betydelse för omvärlden.

Efter det här inlägget ville jag inte bara gilla UN Women Finland’s inlägg i sociala medier utan också bli medlem och understöda det viktiga jämställdhets- och fredsarbete som organisationen driver. Som medlem får jag delta i kampen för en bättre och mer jämställd värld – en värld där flickor och kvinnor får möjlighet att leva utan våld, en värld där de får samma möjligheter att utbilda sig och skaffa sig ett människovärdigt jobb med egen inkomst och en värld där de har rätt att delta i beslutsfattande.

En händelse som väckt mitt intresse för jämställdhetsfrågor var när den evangelisk lutherska kyrkan öppnade upp prästämbetet för kvinnor år 1986. Sedan dess borde det ha varit en självklarhet att alla präster är jämställda och att det inte spelar någon roll vilket kön prästen har. Tyvärr förekommer ännu kränkningar och situationer där anställda vägrar samarbeta med präster som är kvinnor.

Som ganska nybliven präst för cirka tjugo år sedan blev jag tillfrågad om jag kunde ställa upp en söndag och leda de svenskspråkiga delarna i en tvåspråkig gudstjänst i en grannförsamling. Eftersom det arbetsmässigt var möjligt ställde jag mig till förfogande. Den bakomliggande orsaken till förfrågan visade sig dock vara att den finskspråkiga prästen var kvinna och att min kollega tydligen var en kvinnoprästmotståndare. Därför ville han inte själv hålla gudstjänsten. Jag blir fortfarande arg när jag tänker på den situationen på grund av att jag blev utnyttjad och grundlurad och samtidigt oskyldigt delaktig i ett dolt förtryck mot min kvinnliga kollega. Skulle jag ha känt till all fakta på förhand hade jag inte ställt mig till förfogande.

Jämställdhetsarbete är viktigt för kyrkan och dess grundvärderingar. Alla människor skall till exempel ha rätt att utöva det arbete man själv brinner för oberoende av kön eller sexualitet. Det finns ändå en hel del kvar att göra, också inom kyrkan. Av kyrkans alla anställda var 71,4 procent kvinnor år 2019. Tittar man på prästerskapet var 49,3 procent kvinnor. Det kan ses som en ganska jämlik siffra men då man ser till församlingarnas kyrkoherdar, som styr och leder församlingarnas verksamhet, är endast 25 procent kvinnor. Jag hoppas att kyrkan i framtiden får flera kvinnliga kyrkoherdar och flera kvinnor på andra ledande poster inom kyrkan.

En annan viktig fråga för mig är att kyrkan skall vara öppen för alla oberoende av etniskt ursprung, kön och sexualitet. Alla skall få känna sig välkomna och likvärdiga också i kyrkliga sammanhang. Själv hoppas jag att till exempel regnbågsgrupper för andligt intresserade kunde skapas i samarbete med de lokala församlingarna runt om i landet. Dessutom hoppas jag att kyrkan officiellt öppnar upp för könsneutrala äktenskap.

För egen del hoppas jag att biskopsmötet snabbt kommer fram till en enhetlig linje där präster ges möjlighet att viga samkönade par utan att bli bestraffade. Själv har jag ändå valt att redan nu ställa mig till förfogande att viga samkönade. Jag är med andra ord en regnbågspräst. Som kyrkans representant har jag svårt att se att människors kärlek till varandra behandlas olika och jag har ingen svårighet med att se att Gud välsignar alla relationer som bygger på ansvarsfull kärlek, trohet och ömsesidig respekt för varandra.

Enligt mig är det viktigt att män tydligt tar ställning för jämställdhet, inte bara i ord utan också i handling. Men många gånger saknas ändå manliga förebilder inom jämställdhetsarbete, vilket jag tror är en försvårande omständighet i praktiken.

För att nå jämställdhet är det viktigt enligt mig, att jämställdhetsarbetet börjar redan i ett tidigt livsskede. Småbarnspedagogiken samt för- och grundskolan får en viktig roll från samhällets sida att stöda familjerna med att regelbundet aktualisera och diskutera jämställdhet. Det handlar också om att personalen på dagis och i skolor reagerar, påpekar och lär på ett pedagogiskt sätt vad jämställdhet handlar om, exempelvis från vanliga vardagssituationer när fel och brister uppstår.

Eftersom världen ännu idag är patriarkalisk är det viktigt att också män på olika nivåer arbetar för jämställdhet; att man till exempel arbetar aktivt med att löneskillnader försvinner och att kvinnor på ett naturligt sätt blir en viktig del i beslutsprocesserna inom olika sektorer på alla nivåer. Likaså är det viktigt att män reagerar på olika former av kränkningar och vågar visa och ge sitt stöd för dem som drabbas och börjar arbeta skapa förändring.

I framtiden hoppas jag att vi lever i ett samhälle där kön inte spelar någon roll – exempelvis så att alla har samma möjligheter att förverkliga sitt drömyrke och sin karriär på samma grunder och att lika arbete ger lika lön.”

 

Bli en förespråkare för jämställdhet du med! Läs mer om UN Women Finlands medlemskap och bli medlem här

 



Unelmana tasa-arvo – UN Women Suomen jäsen Anders Lundström toivoo, että kirkosta tulisi entistä tasa-arvoisempi

 


Vuosi 2021 on UN Women Suomelle todella merkittävä, sillä toimintamme täyttää 40 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi päätimme kertoa jäsentemme tarinoita, sillä jäsenet ovat yhdistyksemme sydän: jokainen heistä vahvistaa UN Women Suomea ja seisoo virallisesti tasa-arvotyömme takana, mikä auttaa meitä toimimaan naisten ja tyttöjen puolesta myös tulevina vuosina. Kysyimme siis, millaisia ajatuksia heillä on tasa-arvosta ja UN Women Suomesta.

Tällä kertaa ääneen pääsee Anders Lundström, Vasa svenska församling -seurakunnan pappi. 

 

”Eräs Facebook-päivitys muistutti minua aiemmin tänä vuonna siitä, että jos maailmassa haluaa muuttaa asioita, pelkkä postauksista tykkääminen ei riitä. Tarvitaan konkreettisia toimia. Jos itsellä ei ole riittävästi aikaa tai osaamista, muutoksessa voi olla osallisena myös antamalla tukensa ja liittymällä järjestöön, joka ajaa itselle tärkeitä kysymyksiä. Jäsenmaksu ei ole iso uhraus, mutta muulle maailmalle sillä voi olla suuri merkitys.

Tuon päivityksen jälkeen en tahtonut pelkästään tykätä UN Women Suomen julkaisuista, vaan ryhtyä jäseneksi ja tukea järjestön tärkeää yhdenvertaisuus- ja rauhantyötä. Jäsenyyden ansiosta saan olla mukana taistelussa paremman ja tasa-arvoisemman maailman puolesta – maailman, jossa tytöille ja naisille annetaan mahdollisuus elää ilman väkivaltaa, maailman, jossa he saavat yhtäläisen mahdollisuuden koulutukseen, ihmisarvoiseen työhön ja omien tulojen tienaamiseen, ja maailman, jossa heillä on oikeus osallistua päätöksentekoon.

Kiinnostukseni tasa-arvon kysymyksiin heräsi, kun evankelisluterilainen kirkko avasi papin viran naisille vuonna 1986. Sen jälkeen olisi pitänyt olla itsestään selvää, että kaikki papit ovat tasa-arvoisia eikä heidän sukupuolellaan ole mitään merkitystä. Valitettavasti yhä ilmenee kuitenkin loukkaavia tilanteita, joissa kirkon työntekijä kieltäytyy toimimasta naispuolisten pappien kanssa.

Parikymmentä vuotta sitten olin hiljattain tullut papiksi, kun minulta kysyttiin, voisinko auttaa naapuriseurakunnassa johtamalla kaksikielisen jumalanpalveluksen ruotsinkielisiä osuuksia sunnuntaina. Koska järjestely onnistui työni puolesta, ilmoitin, että olen käytettävissä. Sittemmin kävi kuitenkin ilmi, että seurakunnan suomenkielinen pappi oli nainen ja pyyntö johtui kollegasta, joka ilmeisesti vastusti naispappeutta. Tämän takia hän ei tahtonut pitää jumalanpalvelusta. Tapauksen ajattelu saa minut yhä suuttumaan, koska minua käytettiin hyödyksi ja johdettiin harhaan ja jouduin syyttömänä mukaan naispuolisen kollegan peiteltyyn syrjintään. Jos olisin tiennyt kaikki faktat ennalta, olisin kieltäytynyt pyynnöstä.

Tasa-arvotyö on tärkeää kirkolle ja sen perusarvoille. Kaikilla täytyy esimerkiksi olla oikeus harjoittaa ammattia, johon he itse kokevat paloa, sukupuolesta ja seksuaalisuudesta riippumatta. Tehtävää on kuitenkin yhä paljon jäljellä – myös kirkon sisällä. Vuonna 2019 tehdyn tilastoinnin perusteella 71,4 prosenttia kaikista kirkon työntekijöistä oli naisia, ja jos katsotaan papin virkaa, naisten osuus oli 49,3 prosenttia. Nämä voidaan nähdä melko tasaveroisina lukemina. Kun tarkasteluun otetaan seurakuntien toimintaa johtavat kirkkoherrat, naisia on kuitenkin vain 25 prosenttia. Toivon, että tulevaisuudessa meillä on enemmän naispuolisia kirkkoherroja ja naisten määrä kasvaa myös muissa kirkon johtavissa viroissa.

Toinen itselleni tärkeä kysymys on se, että kirkon tulisi olla avoin kaikille etniseen alkuperään, sukupuoleen ja seksuaalisuuteen katsomatta. Kaikkien pitäisi saada tuntea olonsa tervetulleeksi ja tasavertaiseksi myös kirkollisissa yhteyksissä. Toivon esimerkiksi, että hengellisistä asioista kiinnostuneille sateenkaari-ihmisille voitaisiin luoda ryhmiä ympäri maata, yhteistyössä paikallisten seurakuntien kanssa. Lisäksi toivon, että kirkko avautuisi virallisesti sukupuolineutraalille avioliitolle.

Omalta kannaltani toivoisin, että piispainkokous löytäisi pian yhteisen linjan, jossa papeille annettaisiin mahdollisuus vihkiä samansukupuolisia pareja ilman rangaistusta. Itse olen tehnyt sen valinnan, että tarjoudun vihkimään samansukupuolisia pareja jo nyt. Olen siis sateenkaaripappi. Kirkon edustajana minun on vaikeaa seurata, kuinka ihmisten rakkautta kohdellaan eri tavalla, eikä minulla ole mitään vaikeutta nähdä, että Jumala siunaa kaikki suhteet, jotka perustuvat vastuuntuntoiseen rakkauteen, luottamukseen ja keskinäiseen luottamukseen.

Mielestäni on tärkeää, että miehet asettuvat selkeästi tasa-arvon puolelle – eivätkä ainoastaan sanoin, vaan myös teoin. Tasa-arvotyöstä kuitenkin puuttuvat monesti miespuoliset esikuvat, ja uskon, että tämä vaikeuttaa asiaa käytännössä.

Tasa-arvon saavuttamiseksi on mielestäni olennaista, että tasa-arvotyö alkaa jo varhaisessa elämänvaiheessa. Varhaiskasvatuksella, esikoululla ja peruskoululla on yhteiskunnan puolelta tärkeä rooli perheiden tukemisessa, jotta tasa-arvosta keskustellaan ja se otetaan säännöllisesti puheeksi. Tähän kuuluu se, että päiväkotien ja koulujen henkilökunta reagoi, huomauttaa ja opettaa pedagogisella tavalla, mistä tasa-arvossa on kyse. Opastus voi perustua esimerkiksi tavallisiin arkipäivän tilanteisiin, joissa nousee esiin virheitä ja puutteita.

Koska maailma on edelleen patriarkaalinen, on kuitenkin keskeistä, että myös miehet eri tasoilla tekevät töitä tasa-arvon puolesta. Miesten tulisi esimerkiksi työskennellä aktiivisesti, jotta palkkaerot katoaisivat ja naisista tulisi luontaisesti tärkeä osa päätöksentekoprosesseja eri tasoilla ja sektoreilla. On myös tärkeää, että miehet reagoivat erilaisiin väärinkäytöksiin ja uskaltavat osoittaa tukensa niille, joita ne koskettavat, ja että muutosta ryhdytään luomaan käytännön toimilla.

Toivon, että elämme tulevaisuudessa yhteiskunnassa, jossa sukupuolella ei ole mitään merkitystä – yhteiskunnassa, jossa kaikilla on muun muassa sama mahdollisuus toteuttaa unelma-ammattiaan ja -uraansa yhtäläisistä lähtökohdista, ja yhteiskunnassa, jossa samasta työstä maksetaan kaikille samaa palkkaa.”

 

Ryhdy sinäkin tasa-arvon puolustajaksi! Tutustu tarkemmin
UN Women Suomen jäsenyyteen ja liity joukkoomme täällä.