0 kohdetta

Näyttelijä Krista Kosonen: “Tietenkin maailman pitäisi olla sellainen, ettei kukaan kouraisisi sua, mutta sitähän se ei vielä ole”

Näyttelijä Krista Kosonen: “Tietenkin maailman pitäisi olla sellainen, ettei kukaan kouraisisi sua, mutta sitähän se ei vielä ole”

Kun seksuaalinen häirintä nousi #MeToo-liikkeen myötä valtavirtakeskusteluun, Krista Kosonen ei ollut tapauksista mitenkään yllättynyt. Seksuaalinen häirintä ei ole kadonnut minnekään, mutta perusoletuksena ei enää ole, että siihen pitäisi tottua. Kososen haastattelu on kuunneltavissa myös podcastina.

Näyttelijä Krista Kosonen muistaa, kun Facebookiin alkoi ilmestyä #metoo-päivityksiä. Silmiä avaavinta hänelle oli, että naisiin kohdistuva häirintä näytti tulevan joillekin ihan uutena asiana. Monet näyttelijän miespuolisista ystävistä olivat järkyttyneitä. Sen sijaan Kosonen mietti, että ”täähän on ihan itsestään selvää.”

Kosonen kertoo alan kohdelleen häntä hyvin ”tytöttelyä ja läpänheittoa lukuun ottamatta”, mutta toteaa #metoo-liikkeen olevan elokuva-alalle sekä kaikille taidealoille valtavan hyvä.

”Siellähän tapahtuu hirveän helposti sitä, että jollain on paljon valtaa ja se ei tajua sitä omaa valtaansa. Tai sitten tajuaa, mikä on vielä hirveämpää. En siis ollut mitenkään yllättynyt, että näitä tapauksia on. — Ja pitää tajuta myös oma valtansa, kehen mulla on valtaa ja miten mä käytän sitä valtaa. Tämä on pistänyt miettimään myös omaa käytöstä, koska tykkään mustasta huumorista ja aika ronskistakin vitsailusta. Pitää miettiä, kenelle mä sitä läppää heitän.”

#MeToo-liike muutti elokuva-alan ilmapiiriä ja sai aikaan konkreettisia muutoksia.

“On sellainen olo, että jos avaan suuni, mut otetaan vakavasti ja ne asiat käsitellään asioina. — Se on mielestäni muuttunut, ja toivon että olen oikeassa.”

Konkreettinen muutos #metoo-liikkeen myötä on ollut Kososen mukaan tuotannon alussa saatava infopaketti. Siitä löytyy nimi, johon voi ottaa yhteyttä, jos kokee minkäänlaista häirintää. Myös sopimuksissa voi lukea, että työpaikka on häirinnästä vapaa. Vaikka muutokset saattavat kuulostaa pieniltä, on tärkeää osoittaa ainakin joku, jonka tehtävä on kuunnella ja ottaa asia vakavasti.

#MeToo-liike on ollut meidän alalle ihan valtavan hyvä.”

”Se on todella vaikea tilanne näyttelijänä siellä kuvausten keskellä. Lisäksi useinhan se tajuaminen ei tule siinä tilanteessa, vaan jälkikäteen. Se että siinä nostaisi käden ja sanoisi, että ’hei tää ei tunnu musta hyvältä’, koen sen lähes mahdottomana.”

”Kohtauksissa ja teatterissa tehdään työtä, joissa vaaditaan paljon läsnäoloa, avoimena olemista ja luottamusta, rehellisyyttä sekä herkkyyttä. Usein käsitellään myös sellaisia ihmisyyden syviä puolia ja seksuaalisuutta, jotka ovat jo sinällään vaikeita aiheita. ”Ne rajat on sellaisia omituisesti piirrettyjä jo alun perin.”

Kososen mukaan myös ilmapiiri alalla on nykyisin erilainen. Erityisesti vaikenemisen kulttuuri on hänestä muuttunut.

”Nimenomaan se, että on helpompi puhua. On sellainen olo, että jos avaan suuni, mut otetaan vakavasti ja ne asiat käsitellään asioina, eikä sellaisena, että ’sä nyt oot vähän tollainen herkkä’. Se on mielestäni muuttunut, ja toivon että olen oikeassa.”

Kosonen muistelee aikaansa teatterikoulussa ja toteaa opetuksen olleen hyvin erilaista kuin nykyään. Opetuksessa huomioidaan paremmin se, miten työryhmässä toimitaan. Kososen mukaan muutos on erittäin hienoa ja muutoksen huomaa nuorissa näyttelijöissä. Kosonen muistuttaakin, että olemme kaikki aikakautemme ja sukupolviemme lapsia. Hänestä olennaista on kuitenkin halu kuunnella, oppia uutta ja suostua myöntämään se, miten asiat nyt ovat.

 

Myös elokuvat heijastavat ja voivat vahvistaa epätasa-arvoa

Kosonen on nähty lukuisissa tuotannoissa 2000-luvun alusta alkaen. Yhdessä viimeisimmästä hän näyttelee pääroolia HBO Nordicin norjalaissarjassa Beforeigners. Hän näyttelee sarjassa viikinkisankaria Alfhildr Enginnsdottiria, ja rooliaan varten hän opetteli muun muassa muinaisnorjaa.

”Mä muistan, kun sain koekuvauksen rooliin ja se oli norjaksi oletettavastikin. Mä opettelin ne (vuorosanat) kuin papukaija ja lähetin sen vähän jotenkin vitsillä. Sieltä tuli kutsu Osloon – ja sain sen roolin. Se tuntu musta älyttömältä ja toisaalta ihan mahtavalta. He eivät tienneet yhtään kuka olen, eli sain roolin vain sillä työnäytteelläni.”

Tämä ei ole vielä tavallista, sillä naisia nähdään yhä harvoin sankarin roolissa. UN Womenin, Geena Davis –instituutin ja Rockefeller -säätiön tekemän tutkimuksen mukaan naiset ovat täysin aliedustettuina toiminta- ja seikkailuelokuvissa, ja naisten seksualisointi on yleistä. Naisilla on toiminta- ja seikkailuelokuvien puherooleista vain reilu 20 prosenttia ja kaikista puherooleista alle kolmasosa. Miehet esittävät naisia useammin johtajia, asianajajia, tuomareita, professoreita ja lääkäreitä. Vain 4 prosenttia tarinoista haastoi stereotypioita ja vain 20 prosentissa elokuvista on naispäähenkilö. Tämä ei ole ihme, sillä elokuvantekijöistä jopa 80 prosenttia on miehiä.

Epätasa-arvo elokuvamaailmassa heijastelee yleistä asennetta naisia kohtaan ja on omiaan vahvistamaan haitallisia sukupuolistereotypioita entisestään. Medialla on merkittävä rooli joko ylläpitää tai kyseenalaistaa myös naisiin kohdistuvaa väkivaltaa hyväksyvää käyttäytymistä. Negatiiviset mielikuvat naisista ja tytöistä ovat suurimpia esteitä tasa-arvon toteutumiselle. Toisaalta median kuvien kautta voidaan vaikuttaa vallitsevaan kulttuuriin sekä yhteiskuntaan myös positiivisella tavalla.

Kosonen osallistui Yksittäistapaus-elokuvaprojektiin, jossa tehtiin lyhytelokuvia naisiin kohdistuvasta seksuaalisesta häirinnästä tai vallan väärinkäytöstä. Niistä koottiin myös pitkä elokuva Tottumiskysymys. Projektissa oli ainoastaan naisohjaajia ja naiskäsikirjoittajia. Kosonen näytteli Alli Haapasalon ohjaamassa Pikkujuttu-lyhytelokuvassa.

“Kouriminen ja huorittelu oli sellaista, mihin oli jotenkin tavallaan tottunut. Nimenomaan ’tottumiskysymyksiä’ ja ’pikkujuttuja’.”

”Siinä oli kyse hyvin tutusta ja tavanomaisesta tapahtumasta, jossa naista kouraistaan takapuolesta pariskunnan ollessa ulkona.”

Hänen mukaansa elokuvan tekeminen oli mielenkiintoista ja sai aikaan keskustelua siitä, mikä on oikea tapa reagoida tilanteeseen.

”Tietenkin maailman pitäisi olla sellainen, että kukaan ei kouraisisi sua, mutta sitähän se ei vielä ole. — Jos sä ylireagoit siihen ja otat sen niin kuin kissan pöydälle, niin sittenhän sä olet tämmöinen ’hysteerinen akka’. Ja miten tämän miesystävän pitäisi reagoida? Pitäisikö hänen puolustaa naisensa kunniaa? Miten naisena reagoisi siihen? ’Kyl mä nyt ite ittestäni pidän huolta’.”

”Itse olen kasvanut 80-luvun lapsena ja olin tottunut siihen, että kaiken maailman sedät kommentoivat vaikka kroppaa. Ja kouriminen ja huorittelu oli sellaista, mihin oli jotenkin tavallaan tottunut. Nimenomaan ’tottumiskysymyksiä’ ja ’pikkujuttuja’. Itselläni on 5-vuotias tytär, ja yritän kasvattaa häntä niin, että hänellä olisi vahva tieto siitä, että hänen vartalonsa on sellainen, johon kukaan ei saa koskea ilman lupaa.”

Elokuvat otettiin myös osaksi Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen ja psykologian opetusohjelmia lisäämään tietoutta seksuaalisesta väkivallasta ja vallankäytöstä sekä antamaan apuvälineitä siihen puuttumiseen, sen tunnistamiseen ja siitä keskusteluun. Kosonen oli tammikuussa 2020 mukana Jyväskylässä keskustelemassa elokuvasta ääriään myöden täydessä yliopiston auditoriossa. Kysymyksiä tuli valtavasti ja ihmiset halusivat kertoa myös omista kokemuksistaan.

”Tuli semmonen olo, että tämä on tosi tärkeää – myös se, että kaikki saivat vaan puhua niistä asioista ja se, että kaikki kuuntelivat. On tullut palautetta, että et ehkä elokuvien kautta on helpompi lähteä keskustelemaan. — Myös opettajien taholta on tullut sellainen viesti, että tätä materiaalia tarvitaan lisää ja lisää.”

Naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen työ on yksi UN Womenin työn prioriteeteistä. Naisiin kohdistuva väkivalta sekä loukkaa että heikentää naisten mahdollisuuksia nauttia ihmisoikeuksistaan ja perusvapauksistaan tai jopa mitätöi ne kokonaan. UN Women tukee palvelujen parantamista väkivaltaa kokeneille ja pysyvän asennemuutoksen aikaansaamista perheissä, yhteisöissä ja koko yhteiskunnassa. Osallistu ja tue UN Womenin väkivallan vastaista työtä osallistumalla maailmanlaajuiseen Oranssit päivät -kampanjaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan. 

Kuuntele Krista Kososen haastattelu kokonaisuudessaan Generation Equality -podcastissamme!


Tehdään loppu naisiin kohdistuvasta väkivallasta!

Kuva: Heidi Suotsalo/UN Women Suomi