Lasikatot haihtuvat, kun ihmisiä ei enää määritellä sukupuolen kautta

Nykyisin lääketukku Oriolan toimitusjohtajana työskentelevän Elisa Markulan uraan on mahtunut monenlaisia haasteita ja käänteitä, myös sen kuuluisan lasikaton murtumiskilinää. Tiiminsä jäseniä hän kohtelee aina ennen kaikkea ihmisinä, ilman minkäänlaisia sukupuolirajauksia.  

Markula pitää naisten ja tyttöjen aseman näkemistä kahvinviljelymaissa yhtenä merkittävimmistä kokemuksistaan työelämässä. Köyhissä oloissa elävien naisten asemaa parantamalla luodaan hyvinvointia koko yhteisöön ja avataan mahdollisuuksia seuraavalle sukupolvelle.

Nuorten idänkaupan naisten rinki Pietarissa

Elisa Markula pitää päätymistään markkinoinnin ja johtamisen ammattilaiseksi sattumien summana, sillä lukion jälkeen ei urasuunnitelmaa ollut. Hän kävi vuoden kauppaopistoa idänkaupan linjalla ja sai sieltä kimmokkeen hakea Turun kauppakorkeakouluun opiskelemaan markkinointia. ”Nuorena ei määrittele itseään sukupuolen kautta. Silloin oltiin idealisteja, eikä tiedetty, mitä lasikattoja on edessä – ja olihan niitä”, naurahtaa Markula.

Markula valmistui kauppatieteiden maisteriksi idänkaupan linjalta 1990-luvun laman keskellä.  Hän aloitti uransa yrittäjäjärjestön palveluksessa, missä pääsi ruohonjuuritasolla kokemaan suomalaisten pienyritysten haasteet ja merkityksen yhteiskunnalle.

Vuonna 1993 Fazer pestasi venäjää taitavan nuoren naisen markkinointitehtäviin, ja esimies lähetti rohkeasti hänet työskentelemään yhtiön Pietarin edustustoon.

”Jouduin 25-vuotiaana suoraan syvään päätyyn ilman tukea tai esimieskoulutusta”, Markula sanoo. Idänkaupan vapauduttua Pietarissa työskenteli saman tyyppisessä asemassa muitakin nuoria suomalaisia elintarvikealan naisia, joiden muodostamalta yhteisöltä hän kokee saaneensa arvokasta vertaistukea. Muulta osin oma auktoriteetti syntyi Venäjällä lähinnä ulkomaalaisuuden kautta, eikä naiseus noussut tuona aikana siellä mitenkään erityisesti esille.

Brändiosaajan polkua pitkin ylimpään johtoon asti

Edetessään urallaan vaatimavamman tason tehtäviin Markula sai tuta sukupuolen vaikutuksen ja koki jäävänsä joissakin työpaikkahauissa kakkoseksi, koska naista ei uskallettu palkata. Merkittävä käänne tapahtui konsernijohtaja Jaana Tuomisen rekrytoidessa hänet suuryhtiö Pauligin leipiin. ”Jaana uskoi minuun, vaikka tulin paljon pienemmästä organisaatiosta. Kun hän kysyi, miltä nyt tuntuu, vastasin kuulevani lasikaton iloista murtumiskilinää”, hymyilee Markula.

Sittemmin Markulan ura vei aina toimitusjohtajatasolle saakka. ”Klassinen jakohan on naiset markkinoinnissa ja miehet myynnissä. Minä valuin sieltä markkinoinnista myyntiin, ja minusta markkinointipolku on ihan yhtä hyvä polku ylimpään johtoon kuin mikä muu tahansa. Sydämeni on aina sykkinyt brändeille, ja siitä on ollut etua. Ymmärsin niiden merkityksen myynnissäkin, ja brändin pitäisi olla myös jokaisen toimitusjohtajan agendalla”, hän linjaa.

Naisen aseman parantaminen tuo hyvinvointia kahvinviljelymaihin

Työskennellessään Pauligilla Elisa Markula matkusti paljon kahvin alkuperämaissa kuten Tansaniassa, Keniassa, Etiopiassa, Guatemalassa, Costa Ricassa ja Vietnamissa. Kun lisäksi kahvialan kansainvälinen ja varsin miesvaltainen järjestö ennakkoluulottomasti valitsi hänet johtoonsa, avautui tilaisuus osallistua naisen aseman parantamiseen ja sitä kautta koko yhteisön hyvinvoinnin edistämiseen erilaisten hankkeiden kautta.

”Naisilla on merkittävä rooli kahvin viljelyssä, keräämisessä ja käsittelyssä. Esimerkiksi Ugandassa miehet ryyppäsivät kahvin parissa työskentelyllä ansaitut rahat. Meidän hankkeissamme alkuperämaan kieltä puhuvat lähettiläät tekivät työtä perheissä ja puhumalla sekä esimerkkiperheiden avulla saimme muutettua yhtälöä. Epäonnistumisiakin koettiin, mutta kun mies ja nainen saatiin puhaltamaan yhteen hiileen, asiat alkoivat mennä parempaan suuntaan: rahat menivät lasten koulutukseen, heille saatiin kirjoja ja päästiin kohti parempaa elämää”, kertoo Markula.

Kahvialan toimijoiden kehitystyön haasteiden ja vaikutuksien laajuutta kuvaa se, että maailmassa on 10–15 miljoonaa kahvinviljelijää. Pauligille kahvia tuli Markulan siellä työskennellessä noin 20 000 tilalta. ”Alkuperämaissa tuli järkyttäviäkin kokemuksia, ja enemmänkin olisi halunnut tehdä. Työmme oli pisara meressä, mutta onneksi mukana auttamassa oli paljon muitakin kansainvälisiä järjestöjä ”, Markula sanoo.

Rohkeat nuoret naiset ja mentorointi

Markulalle esimerkiksi rekrytointi on sukupuolineutraali asia: ”Minä palkkaan tehtävään sopivia ihmisiä, riippumatta siitä, mitä sukupuolta he edustavat. Pohjoismaissa saamme nauttia jo nyt suhteellisen suuresta tasa-arvosta, ja toivon, että seuraava sukupolvi määrittelisi itseään vielä vähemmän sukupuolen kautta.”

Omaa 17-vuotiasta tytärtäänkin hän pyrkii ohjaamaan samoin kuin häntä itseäänkin lapsuudenkodissa ohjattiin: rohkeuteen, irti rajoittavista sukupuolirooleista ja olemaan ylpeä naiseudestaan. Itseluottamus näyttääkin vahvistuvan sukupolvi sukupolvelta. ”Myönnän, että itselläni on ollut joskus siitä vaje. Näille nykypäivän nuorille kaikki on mahdollista”, Markula pohtii.

Häntä kiinnostaa myös naiselta naiselle mentorointi, johon hän toivoo jatkossa voivansa käyttää enemmän aikaa: ”Olisi mielettömän hienoa päästä jakamaan omaa osaamistaan, auttaa muita eteenpäin ja nimenomaan mentoroitavan ehdoilla. Kun siellä kohtaa nuorempia naisia, niin saa itselleen maailmankuvaa ja ymmärrystä. Se on oman kehittymisen kannaltakin hyvä, sillä eihän kukaan ole koskaan täydellinen.”

Tämä haastattelu on tehty osana UN Women Suomen, Sanoma Median ja Marketing Finlandin naistenpäivän yhteistyökampanjaa. Sanoma Media Finland ja Marketing Finland haluavat olla konkreettisesti mukana tukemassa UN Womenin työtä ihmisoikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon puolesta. 

Teksti: Marjaana Keskitalo