0 kohdetta

Kahdeksan vuotta ilman palkkaa tai vapaapäiviä työnantajan väkivallan kohteena – Ihmiskaupan uhrit ovat viimein saamassa oikeutta

Kahdeksan vuotta ilman palkkaa tai vapaapäiviä työnantajan väkivallan kohteena – Ihmiskaupan uhrit ovat viimein saamassa oikeutta
Lahjoita väkivallan vastaiseen työhön!

 

Ennennäkemätön oikeustapaus saattaa vihdoin tuoda oikeutta Libanonin kotiapulaisina työskenteleville siirtotyöläisille. Siirtolaisten olosuhteet ovat vastanneet orjuutta, ja moni on kohdannut väkivaltaista kohtelua työnantajaltaan.

Meserat Hailu oli 29-vuotias, kun hän matkusti siirtotyöläisenä Etiopiasta Libanonin pääkaupunkiin Beirutiin kotiapulaiseksi. Yli kahdeksan vuoden ajan hän oli työnantajansa hyväksikäytön uhri kunnes UN Womenin tukema Legal Action Worldwide kuuli hänen tilanteestaan ja ryhtyi vaatimaan hänelle oikeutta.

”Työskentelin ilman palkkaa. Kun pyysin palkkaani, ’madame’ joko kieltäytyi tai löi minua. Hän löi minua usein. Se oli painajaismaista. Minua kidutettiin ja pahoinpideltiin psyykkisesti, fyysisesti ja verbaalisesti. Työskentelin ja asuin Kafeelini eli sponsorini luona kahdeksan vuotta ja seitsemän kuukautta. Minulle maksettiin vain kolmentoista kuukauden palkka. Työskentelin 15 tuntia päivittäin ilman vapaapäiviä tai viikonloppuja”, Meserat kertoo.

“Työskentelin 15 tuntia päivittäin ilman vapaapäiviä tai viikonloppuja”

Työnantaja ei antanut Meseratin tavata ketään tai olla yhteydessä perheeseensä. Ovea pidettiin lukossa, jotta hän ei pääsisi lähtemään.

”Halusin lähteä, mutta en voinut. Ajattelin, että jos karkaisin, voisin ehkä mennä puhumaan poliisille. Ovi oli kuitenkin aina lukossa ja työnantajani oli pyytänyt ovimiestä pitämään minua silmällä. Hän olisi estänyt minua lähtemästä. Lopulta kerroin äidilleni, miten minua kohdeltiin”, Meserat kertoo.

Eräs aamu työnantaja sai puhelinsoiton asianajalta. Paikallinen järjestö oli kuullut Meseratin tilanteesta ja vaati työnantajaa vapauttamaan hänet. Kaksi viikkoa myöhemmin hän lähetti Meseratin takaisin Etiopiaan, mutta ilman rahaa.

”Olin todella onnellinen vapaudestani, mutta olin myös surullinen, koska olin työskennellyt niin kauan tienaamatta mitään”, Meserat sanoo.

UN Womenin tuella oikeuteen

Saavuttuaan kyläänsä lähellä Addis Abebaa Meserat piti edelleen yhteyttä järjestön asianajajiin, jotka tukivat oikeuskäsittelyn aloittamisessa hänen työnantajaansa vastaan. UN Womenin tuella Legal Action Worldwide nosti 8. lokakuuta 2020 ennennäkemättömän oikeustapauksen Meseratin puolesta.

Tämä on ensimmäinen orjuutta ja orjakauppaa käsittelevä oikeustapaus, joka käsitellään Libanonin rikostuomioistuimessa.

Meseratin kokemukset voidaan luokitella orjuudeksi, orjakaupaksi, ihmiskaupaksi, pakkotyöksi, vapaudenriistoksi ja henkilökohtaisten asiakirjojen pidättämiseksi, rotusyrjinnäksi, sukupuoleen perustuvaksi syrjinnäksi ja kidutukseksi. Tapaus on nostettu Meseratin puolesta hänen työnantajaansa sekä työsopimuksen ja Libanoniin muuton järjestänyttä rekrytoijaa vastaan. Tämä on ensimmäinen orjuutta ja orjakauppaa käsittelevä oikeustapaus, joka käsitellään Libanonin rikostuomioistuimessa. Jos syytetyt todetaan syyllisiksi, heille voidaan määrätä Libanonin rikoslain mukaan jopa kymmenen vuoden vankeusrangaistukset.

Libanonissa on 250 000 – 300 000 kotiapulaista, joista suurin osa on naispuolisia siirtolaisia Etiopiasta, Filippiineiltä, Nepalista, Bangladeshista ja Sri Lankalta. Heidän työtään ja asumistaan Libanonissa säätelee surullisenkuuluisa Kafala-järjestelmä, joka arabian kielellä tarkoittaa sponsorointia.

Ihmisoikeusjärjestöt ovat jo kauan kritisoineet Kafala-järjestelmää siitä, että se sallii työnantajien hyväksikäyttää ja pahoinpidellä työntekijöitä. Kotiapulaiset eivät kuulu Libanonin työlain piiriin. Jos työntekijä haluaa vaihtaa työnantajaansa, hän tarvitsee heidän suostumuksensa. Työn jättäminen ilman työnantajan suostumusta altistaa työntekijät monille riskeille, kuten säilöönotolle ja karkotukselle. Ne, jotka yrittävät paeta, voivat myös joutua pidätetyksi liian täynnä oleviin vankiloihin, joissa koronaviruksen tartuntaluku on korkea.

UN Women tukee siirtotyöläisiä Libanonissa yhdessä kumppaniensa kanssa.

“Kotiapulaisina työskentelevät siirtotyöläiset ovat kärsineet Kafala-järjestelmästä vuosikymmenien ajan”, sanoo Legal Action Worldwide -järjestön toiminnanjohtaja Antonia Mulvey. ”Lähestulkoon ilman minkäänlaista lainsuojaa ja ilman pääsyä oikeusturvaan tuhannet ovat kärsineet ja joutuvat edelleen kärsimään työnantajiensa hyväksikäytöstä ja vapaudenriistosta.”

Meserat Hailun oikeustapauksella on mahdollisuus olla uraauurtava ennakkotapaus oikeussuojasta tuhansille kotiapulaisina työskenteleville siirtotyöläisille.

Meserat Hailun oikeustapauksella on mahdollisuus olla uraauurtava ennakkotapaus oikeussuojasta tuhansille kotiapulaisina työskenteleville siirtotyöläisille. Oikeustapaus toisi toivoa Libanonin kohtaamien moninkertaisten haasteiden – talouskriisin, koronapandemian sekä syksyllä tapahtuneen Beirutin räjähdyksen – jälkeen.

Jo ennen koronapandemiaa 243 miljoonaa naista ja tyttöä maailmassa joutui läheisensä pahoinpitelemäksi vuodessa. Pandemian ja rajoitustoimenpiteiden aikana naisiin kohdistuvan väkivallan on raportoitu kasvaneen rajusti ympäri maailmaa etenkin perheväkivallan osalta. YK:n tasa-arvojärjestö UN Women työskentelee eturintamassa naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan. Ihmiskauppa on yksi naisiin kohdistuvan väkivallan muodoista. 72 prosenttia ihmiskaupan uhreista on naisia ja tyttöjä, ja suurin osa heistä joutuu seksuaalisesti hyväksikäytetyiksi. Oranssit päivät -kampanja vaatii loppua kaikelle naisiin kohdistuvalle väkivallalle. Tule mukaan unwomen.fi/oranssitpaivat.

Lahjoita väkivallan vastaiseen työhön!