Alkuperäiskansojen naiset nousevat puolustamaan oikeuksiaan

Helikopterien ääni saa Soi Tonnampetin yhä vapisemaan, vuosien jälkeenkin. Ääni vie hänet takaisin niihin hetkiin, kun hän joutui pakenemaan kotiseudultaan Karenista Pohjois-Thaimaasta puistomaan puhdistusoperaation tieltä. Hän muistaa, kuinka ensimmäisellä kolme päivää kestäneellä pakomatkalla vanhempi nainen kuoli ja toinen nainen sai keskenmenon.

Soin kaltaiset alkuperäiskansojen naiset eri puolilta Kaakkois-Aasiaa kokoontuivat marraskuussa 2012 Thaimaan Chiang Maissa. Vaikka naiset tulivat toisistaan kaukana olevista kylistä, heidän kokemuksensa alkuperäiskansojen naisiin kohdistuvasta väkivallasta olivat yhteneväiset.

YK:n tasa-arvojärjestön UN Womenin tukemassa tapaamisessa keskityttiin väkivaltaan, jota taloudellisen kehityksen hankkeet aiheuttavat. UN Womenin alueellisen ihmisoikeusohjelman tavoitteena on saattaa alkuperäiskansojen naiset toimimaan yhdessä toistensa ja ihmisoikeusasiantuntijoiden kanssa. Naisille opetetaan taitoja, joita he tarvitsevat vastatakseen yhteisöjään koskeviin polttaviin ongelmiin.

Läpinäkyvyyden puute ja kansalaismielipiteen laiminlyöminen on tyypillistä Aasian maissa. Samalla kun kestävän kehityksen puitteista tehdään päätöksiä ja valtioiden taloudet vähitellen avautuvat, on myös demokratian ja oikeusvaltion vahvistuttava.

Vaikka alkuperäiskansat asuvat usein luonnonvaroiltaan rikkailla alueilla, heidän osuutensa kaikkein köyhimmistä ihmisistä on kolminkertainen muihin verrattuna. Kehitys on sana, joka alkuperäiskansoille ei usein tarkoita mitään myönteistä. Aggressiiviset kehityshankkeet rikkovat ihmisoikeuksia, aiheuttavat vahinkoa ja ajavat alkuperäisväestön yhä pahemmin syrjään.

Kun valtaväestöä edustavat työntekijät ja turvallisuushenkilökunta tunkeutuvat alkuperäiskansojen alueille, lisääntyvät myös raiskaukset ja seksuaalinen häirintä. Alkuperäiskansojen omien elinkeinojen tuhoutuminen tuo turvattomuutta. Monet naiset joutuvat elättämään itsensä seksityöllä. Taloudellinen turvattomuus heikentää myös naisten kykyä suojautua väkivallalta.

Aasian alkuperäiskansoja edustavan AIPP-järjestön pääsihteeri Joan Carling sanoo, että alkuperäiskansojen naisten pitäisi päästä osalliseksi itseään koskevasta päätöksenteosta.

”Alkuperäiskansojen alueiden militarisoiminen, luonnonvarojen tuhoaminen ja väestönsiirrot aiheuttavat naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, joka vaikuttaa heihin paitsi yksilöinä myös kollektiivisesti”, Carling sanoo.

Valtavista haasteista huolimatta yhä useammat alkuperäiskansojen naisjohtajat korottavat äänensä vaatiakseen muutosta. UN Womenin tukemaan konsultaatioon osallistui naisia kahdeksasta Kaakkois-Aasian maasta. He pääsivät keskustelemaan paitsi toistensa kanssa, myös kansainvälisten järjestöjen edustajien kanssa, sillä naisia kuulemassa oli myös ASEAN-maiden naisten ja lasten oikeuksia suojelevan komitean edustajia sekä YK:n alkuperäiskansojen oikeuksien asiantuntijoita.

Monille naisille oli tärkeää kuulla myönteisistä saavutuksista, joihin on päästy rikosoikeudellisten prosessien kautta tai YK:n ihmisoikeusneuvoston interventioiden vuoksi. Tapaamisessa sovittiin myös yhteisestä toimintasuunnitelmasta tuleville vuosille.

Thaimaalaiselle Soi Tonnampetille ja myanmarilaiselle Seng Maille eri maiden naisten keskinäinen solidaarisuus ja yhteisten strategioiden laatiminen tarjoaa paitsi uutta tietoa, myös kipeästi kaivattua kannustusta ja moraalista tukea.

”Minulle tämä antaa mahdollisuuden viedä tietoa omaan maahani, omaan kylääni ja siellä asuville naisille”, Seng Mai selittää.

”Kun tulevaisuudessa kohtaamme ongelmia, voimme kaikki käsitellä niitä yhdessä.”