Naiset loistavat muutoksen johtotähtinä Liberian maaseudulla
Elämä ilman väkivallan uhkaa. Mahdollisuus omiin tuloihin. Osallistuminen päätöksentekoon. Nämä ovat perusoikeuksia, jotka UN Women pyrkii tekemään todeksi naisten elämässä ympäri maailman.
Liberialainen Meora Noring on yksi sadoistatuhansista naisista, jonka omakohtainen kokemus osoittaa, että toteutuessaan nämä kolme oikeutta voimaannuttavat naiset ja tytöt aikaansaamaan valtavia muutoksia myös yhteisöidensä elämässä.
Meora on mukana UN Womenin hallinnoiman YK:n naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisen rahaston hankkeessa, joka puuttuu naisiin kohdistuvaan väkivaltaan ja tukee naisviljelijöiden asemaa Liberian maaseudulla.
”Aiemmin elimme kädestä suuhun. Viljelykoulutuksen ansiosta satomme ovat tuottoisampia ja pystymme myymään niistä osan. Ensimmäisessä sadossamme oli paprikaa, okraa, maissia ja kassavaa. Niistä saimme nopeasti tuloja”, Meora iloitsee.
Meoran kylän naiset oppivat muun muassa suojaamaan kasvimaansa tuholaisilta.
”Aiemmin sijoitimme viljelyksemme suurten puiden ympärille. Hyönteiset tulivat ja söivät kaiken”, Meora kuvailee. Ratkaisu oli rakentaa kasvimaa metrin maanpinnan yläpuolelle. Lisäksi naiset ovat saaneet koulutusta kastelutekniikoista ja kompostin käyttämisestä viljelysten lannoittamiseen.
”Nämä edulliset lannoitteet antavat meille hyvät kasvit, meidän ei tarvitse etsiä muita lannoitteita.”
Viljelystä saadut tulot mahdollistavat myös mikroluottotoiminnan, jolla viljelijänaiset pystyvät auttamaan toisia naisia.
”Kun lainaamme toisille naisille esimerkiksi tuhat dollaria sadan dollarin korolla, auttaa se meitä kulkemaan eteenpäin”, Meora kertoo.
”Toisinaan naiset kääntyvät puoleemme pyytääkseen apua. Eräs nainen pyysi meiltä rahaa saadakseen sairaalle pojalleen sairaalahoitoa. Me autoimme häntä ja poika parantui.”
Taloudellinen voimaantuminen on osa ratkaisua myös naisiin kohdistuvan väkivallan kitkemiseksi Liberiassa.
Raiskaukset ja muu naisiin kohdistuvaa väkivalta olivat laajasti käytettyjä aseita Liberian 15 vuotta kestäneessä sisällissodassa. Arviot vaihtelevat, mutta jopa 50–90 prosenttia naisista joutui seksuaalisen väkivallan uhriksi sodan aikana. Kuten naisiin kohdistuvan väkivallan laajuudesta kertovat luvut yleensä, nämäkään arviot tuskin kertovat koko totuutta koska koston ja stigman pelko estävät naisia puhumasta asiasta.
Vaikka Liberiassa on nyt rauha, naisiin kohdistuva väkivalta on edelleen yleistä. Käsi kädessä sen kanssa kulkee myös HIV. Nämä kaksi muodostavat naisten ja tyttöjen elämää varjostavan kaksoisuhkan. Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat naiset ja tytöt maaseudulla missä köyhyys, perinteinen oikeusjärjestelmä ja matala tietoisuus naisten oikeuksista ja niitä suojaavista laeista ovat yleisiä.
Muutoksen kipinä lähti liikkeelle Meorankin kylässä kun sinne perustettiin ”tähtiryhmä”. Tässä STAR-ryhmässä, eli Societies Tackling AIDS through Rights, naiset ja miehet alkoivat ensimmäistä kertaa puhua väkivallasta ja HIV:stä ja etsiä niihin yhdessä ratkaisuja.
STAR-ryhmästä tuli tila, jossa naisetkin saattoivat puhua elämäänsä vaikuttavista asioista.
”Aiemmin kylässä oli tapana sanoa, että kun miehet puhuvat, naiset sulkevat suunsa. Nyt me olemme ensimmäistä kertaa saaneet äänemme kuuluviin”, Meora kuvailee.
Tähtiryhmä on johtanut tasa-arvoisempaan päätöksentekoon koko kylässä. ”Aiemmin emme tienneet päätöksenteosta, olimme riippuvaisia miehistä. Jos he eivät ottaneet jotakin asiaa huomioon, se asia jäi huomiotta. Naisia ei kunnioitettu emmekä voineet päättää asioista kodeissamme”, kertoo Meora.
”Nyt naiset puhuvat rohkeasti. Osallistumme keskusteluun ja ilmaisemme omat näkemyksemme. Päätökset tehdään nyt yhdessä.”
Erityisen muutoksen Meora näkee tyttöjen koulutusta koskevissa asenteissa.
”Aiemmin täällä oli paljon teiniavioliittoja mutta nyt lapset haluavat kouluun. Ihailen tätä muutosta. Ja ansiomme mahdollistavat lastemme koulutuksen. Esimerkiksi työtoverini pystyi lähettämään tyttärensä kouluun”, Meora hymyilee.