Brasilian alkuperäiskansojen naiset puolustavat oikeuttaan maahan ja turvalliseen elämään

”Alueella on paljon väkivaltaa, emmekä aiemmin olleet tarpeeksi vahvoja puolustamaan itseämme”, selittää Priscila Maciel Duarte, 51-vuotias Brasilian alkuperäiskansojen Guarani-Kaiowa-yhteisön johtaja.

”Nyt tiedämme, että on tärkeintä auttaa toisiamme, sillä emme saa apua muualta. Mutta yhdistyneinä voimme pyytää hallitukselta apua heimoasioissa”, hän sanoo.

Brasilian sademetsät ovat monien alkuperäiskansojen ja muiden maaseudun metsissä asuvien koti. Nämä ihmiset eivät ainoastaan asu metsissä, vaan saavat niistä myös ruokansa, lääkkeensä ja elantonsa. Brasilian ja Paraguayn rajalla alkuperäiskansoihin kuuluvia ihmisiä on arvioilta 15 000. He kuuluvat pääasiassa kahteen etniseen ryhmään, Guarani-Kaiowoihin ja Ayoreoihin.

Yhdessä alkuperäiskansojen naiset ovat vahvoja, uskoo Priscila Maciel Duarte. (Kuva: UN Women/IBISS-CO/Juliana Borges)
Yhdessä alkuperäiskansojen naiset ovat vahvoja, uskoo yhteisönsä johtajaksi noussut Priscila Maciel Duarte. (Kuva: UN Women/IBISS-CO/Juliana Borges)

Laiton maan anastus ja muu maatalousyritysten laajentumiseen liittyvä hyväksikäyttö on alueella tavallista. Petollinen käytäntö, jossa julkista maata siirretään yksityisille tahoille ja sitten otetaan isojen farmien käyttöön, on vaikuttanut miljooniin hehtaareihin julkista maata. Muun muassa Brasilian alkuperäiskansat ovat tämän käytännön pääasiallisia uhreja. Kansa pakotetaan pois omalta maaltaan ja heille jää vähän keinoja ruokkia perheensä. On myös todisteita siitä, että maatalousyritykset käyttävät orjatyövoimaa.

UN Women on käynnistänyt yhdessä Brasilian ja Paraguayn kansalaisjärjestöjen kanssa Cuna-nimisen hankkeen – cuna tarkoittaa naista guaranien kielellä. Projekti alkoi alkuperäiskansojen nuorille naisille suunnatulla ohjelmalla, joka on rohkaissut heitä ottamaan aktiivisen roolin oikeuksiensa loukkaamisten torjumiseksi yhteisöissään. Naiset koulutettiin vastustamaan maatalousyritysten laajentumista alkuperäiskansojen maille. He saivat opetusta myös ihmisoikeusasioista, sukupuolten välisestä tasa-arvosta ja paikallisesta kulttuurista.

Erityistä huomiota on kiinnitetty ihmis- ja elinkauppaan, joka on pahentunut muuttoliikkeiden ja muun suuren mittakaavan kehityksen, erityisesti maatalousbisneksen, myötä.

”Suurimman vaikutuksen minuun tekivät projektiin osallistuvien naisten reaktiot. Useita rikkomuksia, joista he olivat kärsineet, oli pidetty normaaleina heidän yhteisöissään. Kun he ymmärsivät tämän, he olivat melko järkyttyneitä”, kertoo hankkeen koordinaattori Nilda Pereira.

Pikkuhiljaa naiset alkoivat ymmärtää ja tunnistaa oikeuksiensa loukkauksia. Nyt he kokevat itsenä tarpeeksi vahvoiksi puolustamaan oikeuksiaan. He osaavat paitsi havaita ja tunnistaa rikkomuksia, myös raportoida niistä ja puuttua paikallisiin kiistoihin.

Alkuperäiskansoihin kuuluvat ihmiset järjestävät tällä alueella perinteisesti Aty Guasu -tapahtumaa, joka tarkoittaa suurta kokoontumista guaraniksi. Aty Guasut ovat tapaamisia, joissa alkuperäiskansojen johtajat, jotka ovat pääasiassa miehiä, keskustelevat heimojen yhteisistä ongelmista.

Seudun ensimmäinen Aty Guasu Cuna, eli ”alkuperäiskansojen naisten suuri kokoontuminen”, järjestettiin huhtikuussa 2012 ja se keräsi yli 500 osallistujaa. Tavoitteena oli luoda vaihtoehtoinen organisaatio naisille, jotka olivat perinteisesti olleet vähemmistönä Aty Guasussa.

”Sinä päivänä satoi kaatamalla, mutta silti monet naiset saapuivat paikalle, vaikka jotkin heimot eivät tahtoneet osallistua. Alkuperäiskansojen naiset keskustelivat paljon naisten oikeuksista kylissä, ja myös seksismistä. Monilla heistä oli ollut ongelmia, sillä heidän miehensä tai kylänsä ei halunnut heidän osallistuvan Aty Guasu Cunaan. Se oli hedelmällinen tapaaminen, sillä ajatuksia vaihdettiin kiihkeästi. Tapaamiseen osallistuneet naiset olivat hämmästyttävän tyytyväisiä”, muistelee ensimmäiseen Aty Cuna -tapaamiseen osallistunut Marilza Drum.

Tapaamisessa alkuperäiskansojen naiset ilmaisivat itsensä poliittisena voimana ja laativat liudan vaatimuksia julkisille johtajille. Näihin kuului naisten turvallisuus kylissä, aluerajoista sopiminen, takuu siitä, että Aty Guasu Cuna otetaan mukaan hallituksen alkuperäiskansoja koskeviin ohjelmiin ja toimintaan, alkuperäiskansojen perinteiden ja kulttuurien vahvistaminen, terveysohjelmat alkuperäiskansojen naisille sekä ruokaturva.

Myöhemmin on järjestetty myös pienempiä alkuperäiskansojen naisten tapaamisia. Alkuperäiskansojen yhteisöillä ei ole kuitenkaan juuri varoja matkustamiseen ja majoituksiin. Niinpä UN Womenin tuki oli tärkeää, jotta toinen, toimintaa vakauttava, tapaaminen voitiin järjestää. Näin alkuperäiskansojen naisille suotiin mahdollisuus jakaa tietojaan ja taitojaan.

Toinen Aty Guasu Cuna järjestettiin tammikuussa 2013. Työpajat ja kaksi Aty Guasu Cunaa ovat auttaneet naisia tunnistamaan ja ehkäisemään oikeuksiensa rikkomuksia yhteisöissään.

”Ennen projektia hyväksyin ongelmat joita meillä oli”, kertoo Priscila. ”Sitten tapasin muita alkuperäiskansojen naisia ja opin paljon asioita. Olin suuressa kaupungissa ja keskustelin useiden ihmisten kanssa ja ymmärsin yhä enemmän. Nyt olen yhteisön johtaja ja voin auttaa kansaani kuuluvia. Haluamme järjestää lisää Aty Cunan tapahtumia. Yhdessä alkuperäiskansojen naiset ovat vahvoja”, hän sanoo.