UN Womenin pääjohtaja Sima Bahous kehottaa kiireellisiin toimiin naisten osallisuuden lisäämiseksi rauhanneuvotteluissa

Tue naisia ja heidän perheitään Gazassa

YK:n apulaispääsihteerin ja UN Womenin pääjohtajan Sima Bahous piti puheen YK:n turvallisuusneuvoston vuotuisessa avoimessa keskustelussa naiset, rauha ja turvallisuus -teemasta. Tilaisuus järjestettiin YK:n päämajassa 25. lokakuuta 2023.

Puhe käännetty, alkuperäinen puhe englanniksi löytyy täältä.

On kunnia esitellä YK:n turvallisuusneuvostolle YK:n pääsihteerin vuotuista naiset, rauha ja turvallisuus -raporttia. Samalla olen ahdistunut siitä, minkä hinnan naiset ja tytöt joutuvat maksamaan konfliktien levitessä huolestuttavasti, sotilasbudjettien kasvaessa jatkuvasti sekä autoritaarisuuden lisääntyessä.

Tiedän liiankin hyvin, että samalla kun kauhut ja julmuudet koettelevat ihmiskuntaa, naiset ja tytöt ovat edelleen suurelta osin poissuljettuja kaikesta päätöksenteosta – oli kyse sitten sodasta ja rauhasta, heidän maidensa tulevaisuudesta tai jopa heidän omista kehoistaan.

Esittelen pääsihteerin tämän vuoden naiset, rauha ja turvallisuus -raportin siitä huolimatta toiveikkaana ja päättäväisenä, koska maailmanlaajuinen liike naisten oikeuksien puolesta ei koskaan lannistu takaiskuista. Jokaisen vääryyden myötä se saa lisää kannattajia ja rohkeutta ja se on edelleen suurin ja luotettavin rauhan kannattajajoukko.

Tapaamme aikana, jolloin konfliktien vaikutukset naisiin ja tyttöihin eivät ole koskaan olleet niin vahvoja, eikä hinta, jonka maksamme naisten johtajuuden sivuuttamisesta ole koskaan ollut yhtä ilmeinen. Aikana, jolloin miljoonat kärsivät miesten sotien seurauksista.

Tapaamisemme aikaan Lähi-idässä väkivalta kärjistyy dramaattisesti.

Tähän mennessä Hamasin hirvittävässä hyökkäyksessä on kuollut yli 1400 israelilaista, joista monet ovat naisia ja lapsia, ja arviolta 200 – joista monet ovat naisia – on edelleen panttivankeina.

Gazaa on pommitettu tuhoisasti ja säälimättömästi, ja siellä on kuollut yli 6 000 ihmistä, joista suurin osa – 67 prosenttia – on naisia ja lapsia. UN Women arvioi, että tähän mennessä sen seurauksena Gazassa on yli 1 100 uutta naisjohtoista kotitaloutta ja että yli 690 000 naista ja tyttöä on joutunut lähtemään kodeistaan, mikä on lisää heihin kohdistuvan väkivallan riskiä.

Haluan kuitenkin tehdä selväksi, että kaikki naisiin ja tyttöihin kohdistuva väkivalta, myös seksuaalinen väkivalta, tuomitaan yksiselitteisesti uhrien kansallisuudesta, identiteetistä, rodusta tai uskonnosta riippumatta.

Me yhdymme kaikkiin vaatimuksiin, jotka peräänkuuluttavat kaikkien panttivankien vapauttamista, kaikkien siviilien suojelemista, humanitaarista tulitaukoa sekä välitöntä, rajoittamatonta ja jatkuvaa humanitaarista apua Gazan siviileille.

Lisäksi vaadimme, että kaikki kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ja kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön loukkaukset saatetaan vastuuseen ja että palataan neuvotteluihin kestävän ja oikeudenmukaisen rauhan aikaansaamiseksi sekä Palestiinan että Israelin kansalle. Se onnistuu parhaiten luomalla tilaa ja ottamalla huomioon naisten äänet.

Lähi-idän tilanne korostaa jälleen kerran sitä, että YK:n turvallisuusneuvoston edustama kollektiivinen, moninkeskinen toiminta rauhan puolesta on välttämätöntä. Se ei ole koskaan ollut kiireellisempää. Kuulemme myöhemmin tänään Hala Al-Karibin puheenvuoron, jossa hän muistuttaa meitä Sudanin kriisistä ja naisten ahdingosta, jota meidän on kuultava. Monet naiset Sudanissa ja muualla kertovat meille, että he tuntevat itsensä unohdetuiksi ja vaiennetuiksi, kun uudet konfliktit syrjäyttävät heidän tilanteensa uutisten etusivuilta.

Edessämme oleva raportti korostaa YK:n pääsihteerin kehotusta muuttaa perustavanlaatuisesti sitä, miten naiset voivat merkityksellisesti osallistua rauhanvälitykseen, rauhanturvaamiseen ja rauhanrakentamiseen tämän vuosikymmenen aikana.

Siitä tulee ilmi, että useissa maissa naisten poliittinen liikkumavara osallistua rauhaa ja turvallisuutta koskevaan päätöksentekoon on heikentynyt. Heikkeneminen on tapahtunut juuri silloin, kun naisten johtajuutta tarvittaisiin eniten.

Esimerkiksi viidessä rauhanprosessissa, joissa YK oli mukana johtamassa vuonna 2022, naisten edustus oli vain 16 prosenttia. Tämä siitä huolimatta, että vuonna 2021 se oli 19 prosenttia ja vuonna 2020 naisten edustus oli 23 prosenttia. Jäsenvaltioiden tai muiden järjestöjen johtamissa rauhanprosesseissa naiset puuttuivat lähes kokonaan. Näin oli esimerkiksi Etiopiassa, Kosovossa, Sudanissa, Myanmarissa ja Libyassa.

Positiivinen poikkeus oli Kolumbia, jossa uusilla neuvottelukierroksilla naisia oli lähes yhtä paljon kuin miehiä.

Meidän pitäisi olla huolissamme siitä, että 23 vuotta turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 hyväksymisen jälkeen meillä ei ole ajantasaista, täyttä, avointa ja julkista selvitystä naisten osallisuudesta rauhanneuvotteluissa. Jopa laajoissa kansallisissa vuoropuheluissa, joissa osallisuuden tulisi olla ensiarvoisen tärkeää ja tasa-arvo olisi saavutettavissa, naisten edustus jäi keskimäärin alle 40 prosentin ja joissakin tapauksissa jopa paljon alhaisemmaksi.

Vain kolmasosa vuonna 2022 neuvotelluista 18 rauhansopimuksesta sisälsi naisia tai sukupuolten tasa-arvoa koskevia määräyksiä.

Raportissa annetaan esimerkkejä siitä, mikä toimii, erityisesti paikallistasolla, jossa naiset johtivat menestyksekkäitä neuvotteluja veden ja humanitaarisen avun saatavuuden turvaamiseksi, neuvottelivat poliittisten vankien vapauttamisesta, estivät ja ratkaisivat heimokonflikteja ja sovittelivat paikallisia tulitaukoja ja siviileihin kohdistuvien rikkomusten lopettamista. Näitä esimerkkejä on toisinnettava kansallisella tasolla.

Tässä raportissa YK sitoutuu alustavaan vähimmäistavoitteeseen, jonka mukaan naisten osuus sovitteluun ja rauhanprosesseihin osallistuvista olisi vähintään yksi kolmasosa, ja vahvistaa uudelleen tavoitteen, jonka mukaan naisten osuus poliittisissa prosesseissa ja vaaliprosesseissa olisi vähintään yksi kolmasosa.

Meidän olisi huomioitava, että naisten osallistuminen rauhanturvaamiseen on lisääntynyt. Viime vuonna rauhanturvaoperaatioissa saavutettiin monia saavutuksia. Rauhanturvaoperaatioissa perustettiin liikkuvia tuomioistuimia tuomitsemaan sukupuolittuneeseen väkivaltaan syyllistyneitä henkilöitä konfliktiympäristöissä, lähetettiin naisten osallistumiseen keskittyviä ryhmiä tutustumaan naisten ja tyttöjen tilanteeseen syrjäseuduilla, autettiin vapauttamaan ja kuntouttamaan satoja aseellisten ryhmien sieppaamia naisia ja tyttöjä, otettiin naisia mukaan moniin paikallisiin rauhanaloitteisiin ja uudelleen sijoitettiin naisihmisoikeuspuolustajia. Näiden esimerkkien tulisi inspiroida meitä.

Rauhanoperaatioiden vetäytyessä YK:n valmiudet valvoa ja suojella naisten oikeuksia heikkenevät kuitenkin entisestään.

Tarvitsemme naisten johtajuutta nyt. Kuitenkin konflikteista kärsivissä maissa vain 23 prosenttia parlamentaarikoista ja 20 prosenttia ministereistä on naisia, molemmat alle maailmanlaajuisen keskiarvon.

Väitän, että tämä ei ole sattumaa. Voimme lisätä näitä lukuja kiintiöillä ja puuttumalla naisiin kohdistuvaan poliittiseen väkivaltaan ja sukupuoleen perustuvaan vihapuheeseen, jotka molemmat ovat kasvussa.

Naisten on oltava turvassa. Seksuaaliväkivallasta selviytyneille maksettavien korvausten määrän kasvu ja sukupuoleen perustuvan vainon tunnustaminen kansallisissa ja kansainvälisissä tuomioistuimissa ovat myönteisiä asioita. YK:n asiakirjoissa vuosittain raportoituja tuhansia ihmisoikeusloukkauksia on kuitenkin edelleen huomattavasti enemmän kuin menestyksekkäitä tapauksia, joissa sukupuolten välinen oikeudenmukaisuus on toteutunut.

Sukupuolten tasa-arvo on asetettava resurssien jakamisen keskiöön.

Kahdenvälinen apu sukupuolten tasa-arvon tukemiseksi konflikteista kärsivissä maissa väheni vuonna 2021, kuten juuri kuulimme pääsihteerin puheenvuorossa. Osuus tuesta, joka kohdistuu sellaiseen työhön, jossa sukupuolten tasa-arvo on päätavoitteena, pysähtyi 6 prosenttiin. Tämä tapahtui huolimatta lupauksista, että tuki olisi 15 prosenttia tai enemmän.

Tämä epäonnistuminen rahoittaa tasa-arvotyötä tapahtuu aikana, jolloin Afganistanin ja Jemenin kaltaisissa maissa mahdollisuus tavoittaa naiset ja tytöt ja jopa naisten työllistäminen humanitaarisen avun toimittamisessa on haastettu. Tämä asettaa kansainvälisen yhteisön epäinhimillisen dilemman eteen, kun se pyrkii noudattamaan humanitaarisen avun periaatteita.

Pääsihteerin raportissa kehotetaankin hallituksia ryhtymään lisätoimiin ihmisoikeuspuolustajien auttamiseksi, helpottamaan välittömässä vaarassa olevien evakuointia ja uudelleensijoittamista sekä laatimaan strategioita maanpaossa olevien naisten pitkäaikaista tukemista varten.

Olen iloinen voidessani kertoa, että Women’s Peace and Humanitarian Fund -rahasto lanseerasi vuonna 2022 rahoitusikkunan naisihmisoikeuspuolustajille. Se on pystynyt tukemaan 214 naista ja heidän 553 huollettavaansa vain muutaman kuukauden toimintansa aikana. Tarvitsemme lisää tällaisia toimia.

Haluan korostaa viittä muutosta aikaansaavaa toimea, jotta tämä avoin keskustelu olisi käänteentekevä hetki eikä vain toistoa aiemmasta. Kehotan kaikkia niitä maita ja järjestöjä, jotka tukevat rauhanvälitystä ja rauhanneuvotteluja, ottamaan nämä asiat sydämelleen ja tekemään ne kiireesti.

Ensinnäkin meidän on asetettava kunnianhimoiset ja mitattavissa olevat tavoitteet naisten suoralle ja merkitykselliselle osallistumiselle valtuuskuntiin ja neuvotteluryhmiin.

Toiseksi meidän on nimitettävä naisia johtaviksi neuvottelijoiksi ja rauhanvälityksen asiantuntijoiksi ja tehtävä sukupuolten välisestä tasapainosta ja sukupuoliasiantuntemuksen sisällyttämisestä rauhanvälitystiimeissä normi.

Kolmanneksi meidän on varattava vähintään 15 prosenttia rauhanvälitykseen osoitetuista varoista naisten osallistumiseen.

Neljänneksi meidän on seurattava ja raportoitava julkisesti ja reaaliaikaisesti rauhanprosesseihin suoraan osallistuvien naisten määrää ja prosenttiosuutta.

Viidenneksi meidän on varmistettava, että sukupuolten tasa-arvo ja naisten ihmisoikeudet ovat keskeinen osa rauhansopimuksia.

Lopuksi haluan puheenjohtajan tavoin kunnioittaa brasilialaisen aktivistin Bertha Lutzin muistoa, joka oli YK:n peruskirjan merkittävin naisten oikeuksien puolestapuhuja. Naisliike on hänelle kiitollisuudenvelassa.

Juuri nyt puhuessamme täällä, naiset vaarantavat henkensä kaikkialla maailman kriiseissä ja konflikteissa. He huolehtivat ympärillään olevista ihmisistä ja yrittävät viedä perheensä, yhteisönsä ja kansakuntansa kohti rauhaa. Emme voi enää olla tarjoamatta heille parasta mahdollista tukea. He näyttävät meille, mitä tehdä, ja kiitän heidän esimerkkiään. Kiitän myös pääsihteerin raporttia motivaation, inspiraation ja päättäväisyyden lähteenä kohti muutosta.

Kiitän teitä.

Kuva: UN Women/Ryan Brown