Tasa-arvo on taifuunikauden turva

Naisliiton rakennus vietnamilaisessa maalaiskylässä tulvii musiikkia, kun perinteiset vuorokaudenajoista, kalastuksesta ja maanviljelystä kertovat sävelmät kaikuvat salissa. Vietnam on kärsinyt suuresti ilmastonmuutoksesta, joka on tuonut mukanaan yhä yleistyviä tulvia ja muita luonnonkatastrofeja. Erityisen tuhoisia nämä mullistukset ovat maan keski- ja eteläosan maalaisseuduilla, ja koska nämä alueet ovat myös kaikkein köyhimpiä, ovat asukkaat erityisen haavoittuvaisia.

Vietnamin naisliitto kouluttaa YK:n tasa-arvojärjestön UN Womenin tuella alueen asukkaita valmistautumaan tulviin entistä tehokkaammin. Tänään kurssilla on viitisenkymmentä osallistujaa, sekä miehiä että naisia. Osallistujat pohtivat ja ideoivat, kuinka varmistaa, että kylät ja majat kestävät tulvien tuhot.

Osallistujien jakautuessa pienryhmiin kouluttaja pyytää heitä miettimään, miten eri ryhmät voivat kärsiä eri tavalla luonnontuhoista. Miehet ja naiset, nuoret ja vanhemmat, sairaat ja raskaana olevat –  kaikkia näitä ryhmiä luonnonmullistukset koskettavat eri tavoin.

UN Womenin ohjelma on uraauurtava Vietnamissa, sillä tämä on ensimmäinen kerta, kun myös naisia kannustetaan osallistumaan riskien torjuntaan. Kurssilaiset tuovat esille, miten naiset on usein jätetty päätöksenteosta syrjään erityisesti luonnonkatastrofeihin varauduttaessa.

Kuitenkin naiset saattavat kärsiä äärimmäisistä luonnonilmiöistä jopa miehiä enemmän. Esimerkiksi maa on usein merkitty miehen nimiin, vaikka tavallisesti juuri nainen kantaa vastuun perheen maatilkusta ja sen viljelystä perheen tarpeisiin.  Tämän vuoksi naiset eivät voi itse hakea valtion tukea kunnostustyöhön luonnonmullistuksen jälkeen.  Myös naisten henki on suuremmassa vaarassa tulvan uhatessa, sillä toisin kuin poikia, tyttöjä harvoin opetetaan uimaan.

48-vuotias maanviljelijä Tanh on neljän lapsen äiti, joka hankkii lisätuloja käsitöillä. Vuosittain luonnontuhot tappavat yhdestä kolmeen ihmistä parin tuhannen asukkaan kylässä. ”Hyödyn erittäin paljon tästä koulutuksesta”, hän kertoo. ”Tiedän jonkun verran katastrofiin valmistautumisesta, mutta tämä oppi ei ole systemaattista.”

Tavallisesti päivän kestävät työpajat keskittyvät erityisesti tulviin ja taifuuniin varautumiseen. Myös pidempiä koulutuksia järjestetään, ja kaikki luovuus otetaan käyttöön pyrittäessä varmistamaan, että tieto katastrofintorjunnan keinoista saavuttaa mahdollisimman laajan yleisön. Ohjelma on esimerkiksi ottanut käyttöön Latinalaisessa Amerikassa kehitettyjä tiedotuskeinoja. Asukkaat ovat radion saippuasarjoja kuuntelemalla saaneet uutta näkökulmaa luonnontuhoista selviytymisen menetelmiin. Noin 80 prosenttia vietnamilaisista omistaa radion. Naiset ovat erityisen ahkeria kuuntelijoita.

Tanh kertoo, että vahvistamalla paikallisten naisten ääntä koulutusohjelma on jo vienyt yhteisöä parempaan suuntaan.  Naiset ovat mukana tulvien ja myrskyjen torjuntaan keskittyvässä komissiossa, joka on keskeinen päättävä elin luonnontuhoihin varauduttaessa. Lisäksi tätä koulutusprojektia tullaan laajentamaan seuraavan neljän vuoden aikana myös maan muihin osiin.

Tanhin kaltaiset, koulutuksen rohkaisemat naiset alkavat ajan mittaan uskoa yhä vahvemmin itseensä ja siihen, että heilläkin on tietotaidon ja oman näkökulmansa kautta paljon annettavaa sekä paikallishallinnon päätöksentekoon että torjuntamenetelmien suunniteluun. Entistä tehokkaampi varautuminen jo ennakkoon saa asukkaat tuntemaan olonsa paljon turvallisemmaksi seuraavan sadekauden alkaessa.