Mentamerin ja Abrahamin uusi elämä
”En tiennyt etukäteen, riittäisikö minulle joka päiväksi töitä. Hyvänä viikkona ansaitsin 20 birriä (noin 80 senttiä). Se ei riittänyt edes ruoan ostamiseen pojalleni”, kertoo Mentamer ja katselee 7-vuotiasta poikaansa Abrahamia, joka leikkii rautalangasta tehdyllä pikkuautolla.
Kun Mentamerin äiti kuoli, Mentamer jäi kodittomaksi ja päätyi asumaan Tililin kaduille. Tililin pikkukaupunki sijaitsee Pohjois-Etiopiassa lähellä Tanajärveä, josta Sininen Niili saa alkunsa.
Abrahamin syntymän jälkeen Mentamer ryhtyi tekemään säännöllistä työtä, jotta hänen poikansa saisi ruokaa. Hän leipoi injeraa, perinteistä etiopialaista leipää, ja myi sitä ja paikallisia juomia kadulla. Epävarman työn, vaihtelevien tulojen ja yksinhuoltajuuden yhdistäminen oli hänelle vähintäänkin ”vaikeaa”.
Kun UN Women ja YK:n väestörahasto aloittivat Etiopiassa maanlaajuisen sukupuolten välistä tasa-arvoa edistävän ohjelman, Mentamerista tuli yksi Tililin kaupungin noin 45 naisesta, jotka saavat tukea ohjelmalta.
Yhtenä yhteisönsä köyhimmistä jäsenistä Mentamer kutsuttiin kurssille, jossa hänelle opetettiin kasvisten ja vihannesten viljelyä, karjanhoitoa ja liiketoimintaa. Hän haki ja sai 165 euron arvoisen lainan.
Mentamer hankki lainalla kaksi karitsaa, ja kurssilla hän oppi viljelemään ja käsittelemään ruokaa sekä kasvattamaan terveitä eläimiä. Kolme kuukautta myöhemmin hän myi karitsat ja tienasi 33 euroa. Mentamer on jatkanut liiketoimintansa kehittämistä, ja nyt vuotta myöhemmin hänellä on jo kuusi lammasta majansa takapihalla. Ensimmäisten karitsojen ostamisen jälkeen hän on saanut voittoa joka kolmas kuukausi.
Mentamerilla on nyt säännölliset tulot, ja hänen elämässään on tapahtunut vuoden aikana toinenkin muutos. Hän on liittynyt jäseneksi naisryhmään, joka viljelee yhteisesti perunoita valtion tarjoamalla maatilkulla. Naiset keskustelevat yhdessä viljelytulojen sijoittamisesta, yhteiskunnallisista aiheista ja yhteisönsä ongelmista.
Mentamer on ryhmän puheenjohtaja, ja hänen vastuullaan on kerätä kuukausittaisissa kokouksissa jäsenten osuusmaksut ja pitää niistä kirjaa. Ryhmän naiset saavat käyttää yhdessä säästettyjä varoja vuorotellen omien liiketoimiensa kehittämiseen.
”Yhdessä työskentelemisen etu on, että voimme jakaa kokemuksia keskenämme. Jos yksi ryhmän jäsen menestyy liiketoimissaan, hän auttaa muita”, Mentamer kertoo ylpeänä.
Ohjelman alkamisesta on kulunut vuosi, ja nykyään Mentamer on yhteisönsä arvostettu jäsen, hänellä on uusi, vastarakennettu maja ja vielä jotakin, josta hän saattoi vuosi sitten vain haaveilla: huonekaluja. Niiden hankkiminen edellytti monen kuukauden säästämistä, ja hän esittelee iloisena kotiaan vieraille.
”Kaikkein suurin muutos on kuitenkin se, että nyt minulla ja pojallani on joka päivä tarpeeksi ruokaa”, sanoo Mentamer.