Tyttöjen häirinnällä tuhoisat vaikutukset koko maailman tulevaisuudelle

Tue tyttöjen ja naisten oikeuksien toteutumista

Negatiiviset stereotypiat ylläpitävät tyttöihin ja naisiin kohdistuvaa häirintää ja väkivaltaa. Kenelläkään tai millään yhteiskunnan alueella ei ole varaa paeta vastuutaan haitallisten asenteiden purkamisesta, UN Women Suomen vaikuttamistyön vastaava Veera Nurmenniemi kirjoittaa blogissa.

Tytöillä ja nuorilla naisilla näytti vielä juuri ennen koronapandemiaa olevan enemmän mahdollisuuksia kuin koskaan aiemmin. Siitä huolimatta edistys oli ollut hidasta, eivätkä sen vaikutukset olleet kohdelleet naisia ja tyttöjä tasa-arvoisesti. Esimerkiksi yli 30 miljoonaa alakouluikäistä tyttöä oli edelleen koulutuksen ulkopuolella, ja köyhyys tulisi koskemaan erityisesti naisia myös tulevaisuudessa (UN Women 2020 Gender equality: Women’s rights in review 25 years after Beijing). Koronapandemian vaikutukset ovat viimeisen vuoden aikana olleet erityisen raskaat valmiiksi haavoittuvassa asemassa oleville tytöille ja naisille – monet jo saavutetut tasa-arvoaskeleet ovat olleet uhattuina tai ottaneet takapakkia.

Tyttöjen ja naisten syrjinnällä on tuhoisat vaikutukset koko maapallon kestävyyden kannalta – miten voimme hoitaa kriisejä, kuten koronapandemiaa tai torjua tehokkaasti ilmastonmuutosta, kun niin monen tytön potentiaali jää käyttämättä?

”Yksi neljästä seurustelleesta 15–24-vuotiaasta tytöstä ja naisesta on kokenut väkivaltaa kumppaninsa toimesta”

Tyttöihin kohdistuva häirintä ja väkivalta koulussa tai koulumatkalla ovat merkittäviä syitä siihen, miksi niin moni tyttö jää pois koulusta. Maailmanlaajuisesti kolmasosaa 11–15-vuotiaasta tytöstä on kiusattu koulussa. Tytöt kokevat useammin ulkonäköön liittyvää kiusaamista kuin pojat. Yhteensä 15 miljoonaa 15–19-vuotiasta tyttöä on pakotettu seksiin, mutta vain prosentti heistä on hakenut ammattilaisen apua. Yksi neljästä seurustelleesta 15–24-vuotiaasta tytöstä ja naisesta on kokenut väkivaltaa kumppaninsa toimesta (WHO 2021). Myös uudenlaisia väkivallan muotoja nousee. Euroopan unionissa yksi kymmenestä viisitoista vuotta täyttäneestä naisesta ilmoitti kokeneensa häirintää verkossa ennen koronapandemiaa. Verkkohäirintä on tästäkin vielä lisääntynyt pandemian ja online-tilojen käytön lisääntymisen seurauksena.

Naisiin ja tyttöihin kohdistuva väkivalta ei tunne maantieteellisiä, uskonnollisia tai kulttuurisia rajoja. Suomi onkin yksi Euroopan väkivaltaisimmista maista naisille – täällä lähes puolet naisista on kokenut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa 15 ikävuoden jälkeen. Tuoreen WHO:n raportin mukaan naisiin kohdistuva väkivalta ei ole viimeisten kymmenen vuoden aikana vähentynyt. Raportti ei kata vielä ensimmäistä koronavuotta, jolloin naisiin kohdistuva väkivalta lisääntyi räjähdysmäisesti pandemian myötä. Ilmiötä kutsutaan varjopandemiaksi, mutta kyseessä on globaali katastrofi, joka on jäänyt ilman ansaitsemaansa huomiota.

Naisiin kohdistuvan väkivallan ja häirinnän kustannukset ovat mittaamattoman kalliit. Ne eivät ainoastaan loukkaa räikeästi tyttöjen ja naisten ihmisoikeuksia ja vaikuta heidän terveyteensä ja hyvinvointiinsa, vaan ne vaikuttavat kokonaisiin yhteisöihin ja yhteiskuntiin. Väkivalta ja häirintä ovat vakavia esteitä naisten osallistumiselle ja mahdollisuuksille käyttää kykyjään täysimääräisesti ja vaikuttavat siten myös talouteen ja kaikkeen kehitykseen. Ennaltaehkäisevää työtä ei tehdä riittävästi, vaikka todellakin kannattaisi.

”Ilmiötä kutsutaan varjopandemiaksi, mutta kyseessä on globaali katastrofi, joka on jäänyt ilman ansaitsemaansa huomiota.”

Väkivallan kulttuuri on juurtunut syvälle. Väkivallasta syytetään usein sen kohteeksi joutunutta tyttöä tai naista sen sijaan, että tuomittaisiin itse väkivalta ja vaadittaisiin tekijää vastuuseen. Ei olekaan ihme, että väkivallasta ja häirinnästä raportoimatta jättäminen on maailmanlaajuisesti edelleen niin laajaa ja tekijöistä vain pieni osa saadaan vastuuseen. Vuonna 2017 käynnistynyt #MeToo-liike antoi tärkeän sysäyksen häirinnän tunnistamiselle, tunnustamiselle ja siihen puuttumiselle. Työ on kuitenkin vasta aivan alussa.

Sanonnat, kuten ”Naisen paikka on hellan ja nyrkin välissä” tuntuvat vanhanaikaisilta, mutta ne kuvaavat raadollisesti edelleen monen tytön ja naisen todellisuutta. Haitalliset sukupuolistereotypiat ylläpitävät epätasa-arvoisia valtasuhteita, väkivallan kulttuuria ja siihen puuttumattomuutta, ja niiden purkaminen on kaikkien yhteiskunnan alojen vastuulla. Asenteiden muuttamiseksi tarvitaan aktiivista työtä kunnissa esimerkiksi kasvattajilta, oppilaitoksilta, sosiaali- ja terveydenhuoltoalalta sekä muilta kuntatyönantajilta. Esimerkin voima on suurempi kuin sanojen. On tärkeää, että tasa-arvoa toteutetaan teoissa, muuten sanat jäävät vain tyhjiksi lupauksiksi. Tasa-arvosuunnitelmiin ja niiden toimeenpanoon tulee myös budjetoida riittävästi. Tasa-arvokaan ei toteudu ilman rahaa.

YK:n tasa-arvojärjestö UN Women on käynnistänyt kansainvälisen Generation Equality -aloitteen kiihdyttääkseen tasa-arvon saavuttamista. Nimensä mukaan sukupolvien välinen yhteistyö on aloitteessa keskeisessä roolissa. Kaikkien yhteiskunnan sektoreiden lisäksi tarvitsemme työhön mukaan kaikki ikäpolvet, ja nuorten ääntä tulee kuulla ja tukea erityisen herkällä korvalla.

Kuva: UN Women/J Carrier

Teksti on julkaistu alunperin osana Naisjärjestöjen keskusliiton 10 tasa-arvotekoa kuntiin -blogisarjaa.

 

Tule mukaan puolustamaan tyttöjen ja naisten oikeuksien toteutumista!