Intersektionaalinen feminismi: Mitä sillä tarkoitetaan ja miksi se on tärkeää juuri nyt?

Lahjoittamalla autat syrjittyjä tyttöjä ja naisia

Ajankohtaiset tapahtumat aina koronapandemian sukupuolittuneista vaikutuksista kansainvälisiin rasismin- ja syrjinnänvastaisiin protesteihin saakka ovat osoittaneet, että olemme edelleen kaukana tasa-arvon saavuttamisesta. Ajatus lukuisten epäoikeudenmukaisuuksien hahmottamisesta ja päihittämisestä voi kuitenkin tuntua ylivoimaiselta. Miten otamme kaikki nämä haasteet hallintaamme, ja miksi meidän pitäisi? Intersektionaalinen feminismi tarjoaa näkökulman, joka auttaa meitä ymmärtämään toisiamme paremmin ja tavoittelemaan kaikille oikeudenmukaisempaa tulevaisuutta.

Intersektionaalinen feministi Kimberlé Cranshaw ja sitaatti: "Jos epätasa-arvo nähdään 'heitä' koskevana ongelmana tai 'kovaonnisten muiden' ongelmana, se on ongelma.'"

Amerikkalainen oikeustieteen professori Kimberlé Crenshaw teki intersektionaalisuuden käsitteen tunnetuksi vuonna 1989. Hänen Time-lehdelle antamansa haastattelun mukaan intersektionaalinen feminismi tarkoittaa sen näkemistä, kuinka epätasa-arvon monet muodot vaikuttavat usein toisiinsa ja pahentavat toistensa vaikutusta.  

“Kaikki eriarvoisuus ei ole samanarvoista”, hän sanoo. Intersektionaalinen lähestymistapa osoittaa, että sama henkilö voi kokea syrjintää useammasta eri syystä, jolloin syrjinnän kokemukset kasautuvat. Esimerkiksi sukupuolesta tai etnisyydestä ei voi puhua irrallisina, toisistaan riippumattomina tekijöinä, jos ne ovat molemmat osa ihmisen identiteettiä ja syrjinnän kokemusta. 

“Rotusyrjintä erotetaan usein sukupuoleen, yhteiskuntaluokkaan, seksuaalisuuteen tai maahanmuuttajataustaan liittyvästä syrjinnästä. Tällöin ei huomata, että joidenkin ihmisten eriarvoinen asema johtuu näistä kaikista ja heidän kokemuksensa on enemmän kuin pelkkä osiensa summa”, Crenshaw sanoo. 

Intersektionaalinen feminismi nostaa esiin niiden ääntä, jotka kokevat päällekkäisiä ja samanaikaisesti tapahtuvia syrjinnän muotoja. Sen auttaa ymmärtämään, miten syvälle eriarvoisuutta aiheuttavat tekijät ulottuvat ja kuinka ne ovat suhteessa toisiinsa – oli kyse sitten rodusta, sukupuolesta tai mistä hyvänsä muusta tekijästä.

Keski-ikäinen, brasilialainen naisaktivisti poseeraamassa kameralle
Valdecir Nascimento. Kuva: UN Women / Ryan Brown.

Tunnettu brasilialainen naisten oikeuksien puolestapuhuja Valdecir Nascimento toteaa, että tummaihoisten naisten oikeuksia puolustavan dialogin tulisi asettaa juuri nämä naiset keskustelun päärooliin. Nascimento on taistellut yhtäläisten oikeuksien puolesta 40 vuoden ajan. 

“Brasilian mustat naiset eivät ole koskaan lakanneet taistelemasta”, hän sanoo ja huomauttaa, että mustat naiset ovat olleet keskeinen osa feministisiä, rasisminvastaisia ja muita progressiivisia kansalaisliikkeitä.  

“Emme halua muiden puhuvan mustien feministien puolesta – emme valkoisten feministien, emmekä mustien miesten. Nuorten mustien naisten on saatava puolustaa oikeuksiaan omalla äänellään. Me olemme osa ratkaisua, emme ongelma”, Nascimento painottaa. 

Intersektionaalinen näkökulma huomioi myös sen, millainen historiallinen konteksti eriarvoisuuden taustalla vaikuttaa. Väkivallan ja systemaattisen syrjinnän pitkä historia on luonut syvään juurtuneita eriarvoisuuksia, jotka asettavat osan ihmisistä eriarvoiseen asemaan alusta saakka. Nämä eriarvoisuudet, kuten köyhyys, kastijärjestelmät, rasismi ja seksismi, risteävät toistensa kanssa ja vievät näin ihmisiltä oikeuksia ja tasavertaisia mahdollisuuksia. Niiden vaikutukset ulottuvat yli sukupolvien. 

Sonia Maribel Sontay Herrera on Guatemalan alkuperäiskansaan kuuluva nainen ja ihmisoikeuksien puolustaja. Hänen kotimaassaan alkuperäiskansan naisia on syrjitty systemaattisesti jo vuosikymmeniä. Herrera on kokenut tämän historiallisten epäoikeudenmukaisuuden seuraukset pikkutytöstä saakka. 

Guatemalalainen, alkuperäiskansaan kuuluva naisaktivisti poseeraamassa kameralle
Sonia Maribel Sontay Herrera. Kuva: UN Women / Ryan Brown.

Hän muutti koulun perässä kaupunkiin kymmenvuotiaana. Suurin osa alkuperäiskansaan kuuluvista tytöistä ei saa moista tilaisuutta. Herreran oli kuitenkin pakko luopua äidinkielestään k’iche’stä ja opeteltava espanjaa. Alkuperäiskansaan kuuluvana naisena hän koki tämän epäoikeudenmukaisena taakkana, sillä espanja on ollut siirtomaaisäntien kieli. Hakeutuessaan työelämään opintojen jälkeen Herrera kohtasi rasismia ja seksistisiä stereotypioita. Kun työnantajat huomasivat hänen kuuluvan alkuperäiskansaan, hänelle tarjottiin ainoastaan kotitöitä. 

“He näkevät meidät kotiapulaisina. Alkuperäiskansaan kuuluvia naisia kohdattaessa oletetaan, että emme osaa mitään muuta”, Herrera kertoo osoittaen samalla, millä tavalla hänen identiteettiinsä liittyy moninkertaista syrjintää. 

“He, jotka kokevat kaikista eniten sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa ja eriarvoisuutta, ovat myös kaikista köyhimpiä ja marginalisoituneimpia: mustat ja ruskeat naiset, alkuperäiskansoihin kuuluvat naiset, maaseudulla asuvat naiset, nuoret tytöt, kehitysvammaiset tytöt, transnuoret sekä muunsukupuoliset nuoret”, selittää Majandra Rodriguez Acha, Perun Limasta kotoisin oleva nuorisojohtaja ja ilmasto-oikeusaktivisti.  

“Se, että luonnonkatastrofit ja ilmastonmuutoksen järkyttävät seuraukset vaikuttavat eniten juuri marginalisoituihin yhteisöihin, ei ole sattumaa”, hän painottaa. 

Nuori ecuadorilainen ilmasto-oikeusaktivisti poseeraamassa kameralle
Majandra Rodriguez Acha. Kuva: UN Women / Amanda Voisard.

Esimerkiksi sukupuoli-identiteettiin perustuva syrjintä ja ympäristöongelmien erilaiset vaikutukset sukupuolten välillä vaikuttavat ensisilmäyksellä toisiinsa liittymättömiltä asioilta. Intersektionaalinen feminismi tekee kuitenkin näkyväksi, että kaikki oikeudenmukaisuuden ja vapautumisen puolesta käytävät taistelut ovat yhteydessä toisiinsa. Se osoittaa, että taistelu tasa-arvon puolesta ei tarkoita vain toimintaa sukupuolten välisen epätasa-arvon selättämiseksi, vaan myös kaikkien syrjinnän muotojen esiin nostamista. Intersektionaalisuus toimii viitekehyksenä, jonka avulla voidaan luoda inklusiivisia ja kestäviä toimia päällekkäisten syrjinnän muotojen poistamiseksi. 

Kun rinnakkaiset kriisit leviävät maailmalla, intersektionaalinen tarkastelutapa auttaa meitä ymmärtämään niiden keskinäisiä yhteyksiä ja rakentamaan parempaa huomista. 

Intersektionaalinen feminismi on tänä päivänä erityisen ajankohtaista, koska: 

 

Kriisien vaikutukset eivät ole yhdenmukaisia.

Maailman maat ja yhteisöt kohtaavat useita, yhdistyviä uhkia. Vaikka haasteet ovat erilaisia eri paikoissa, jokainen niistä suurentaa jo olemassa olevia tarpeita ja puutteita esimerkiksi majoituksen, ravinnon, koulutuksen, hoivan, toimeentulon ja suojelun saralla. Tästä huolimatta kriiseihin vastattaessa epäonnistutaan usein kaikista haavoittuvaisimmassa asemassa olevien suojelussa.  

“Jos olet valmiiksi näkymätön jokapäiväisessä arjessa, tarpeitasi ei huomioida kriisitilanteessa”, sanoo Matcha Phorn-In, thaimaalainen lesbo, feministi ja ihmisoikeuspuolustaja, joka työskentelee LGBTIQ+ -ihmisten erityistarpeiden tunnistamiseksi kriisitilanteissa. Monet LGBTIQ+ -ihmiset, joiden parissa Matcha työskentelee, kuuluvat myös alkuperäiskansaan. 

Koronapandemian tuomat haasteet ovat pahentaneet pitkään jatkuneita eriarvoisuuksia ja vuosikymmeniä vallinneita syrjiviä käytäntöjä, mikä on vahvistanut epätasa-arvoista kehityskulkua. 

Sen sijaan, että epäkohtia pyrittäisiin korjaamaan yksi ryhmä ja alue kerrallaan, erilaisten ryhmien haasteet ja kokemukset on tärkeää huomioida kokonaisvaltaisesti. Tämä luo parempaa ymmärrystä käsillä olevista haasteista ja auttaa löytämään ratkaisuja, jotka hyödyttävät kaikkia.

 

Epäoikeudenmukaisuuksia ei pidä jättää nimeämättä tai haastamatta.

Intersektionaalinen tarkastelutapa auttaa huomamaan, että erilaiset yhteisöt kamppailevat useiden yhteenkietoutuvien haasteiden kanssa samaan aikaan. Tasapuolisen, inklusiivisen tulevaisuuden rakentaminen edellyttää siis solidaarista toisten rinnalla seisomista, valtarakenteiden kyseenalaistamista ja eriarvoisuuksien juurisyiden vastustamista.

“Jos epätasa-arvo nähdään ’heitä’ koskevana ongelmana tai ’kovaonnisten muiden’ ongelmana, se on ongelma”, sanoo Crenshaw.  

“Meidän täytyy olla avoimia tarkastelemaan kaikkia tapoja, joilla yhteiskuntamme rakenteet ylläpitävät epätasa-arvoa – niin etuoikeuksien kuin haittojenkin osalta.” 

 

Uuden “normaalin” täytyy olla reilu kaikille. 

Koska kriisit paljastavat elämäämme muokkaavan rakenteellisen epätasa-arvon, ne ovat myös tilaisuuksia uuden luomiseen. Ne tarjoavat kimmokkeen jälleenrakentaa yhteiskunnista sellaisia, että ne tarjoavat jokaiselle turvaa ja oikeudenmukaisuutta. Ne ovat mahdollisuus määritellä “normaali” uudelleen sen sijaan, että palattaisiin vanhoihin toimintatapoihin.

Kansalaisoikeusliikkeen johtaja Fannie Lou Hamer ja sitaatti: "Kukaan ei ole vapaa ennen kuin kaikki ovat vapaita."

Intersektionaalisen feminismin näkökulma auttaa meitä tarttumaan tilaisuuteen ja rakentamaan tasa-arvoisia, vahvempia ja kestävämpiä yhteiskuntia. 

“Covid-19 on antanut meille harvinaisen tilaisuuden”, sanoo Silliniu Lina Chang, Samoa Victim Support Groupin puheenjohtaja. Hän on tehnyt vaikuttamistyötä lähisuhdeväkivallan uhreille suunnattujen palveluiden parantamiseksi pandemian aikana.  

“Meidän kaikkien on aika aloittaa alusta. Suunnata ajatukset mukavuusalueemme ulkopuolelle ja katsoa kohti naapuria, joka on avun tarpeessa.” 

 

Lahjoita ja ole mukana varmistamassa, että kaikilla naisilla ja tytöillä on yhtäläiset oikeudet!

Artikkelin pääkuvassa on Afsana Islam Jonaki, 22-vuotias transnainen Bangladeshista. Ennen koronapandemiaa hän tienasi noin 300400 Bangladeshin takaa (3–4 euroa) päivässä, mutta viruksen iskettyä hän menetti toimeentulonsa. Alueelle iski myös pyörremyrsky, joka vaurioitti Afsanan kotia pahasti. Hän joutui elämään yhdellä aterialla päivässä, eikä hänellä ollut mahdollisuutta poistua kotoaan. Koska Afsana on transsukupuolinen, hän ei myöskään pystynyt hakemaan Bangladeshin yleistä taloudellista ja sosiaalista tukea. UN Womenin avustuksella Afsana sai hankittua välttämättömiä perustarvikkeita, ja hän pääsi hakeutumaan jatkuvan avun ja tuen piiriin.

Kuva: UN Women / Fahad Kaizer