Riku Rantala: “Ikäisilläni miehillä enemmän mahdollisuuksia kuin naisilla mediamaailmassa”
TV-tuottaja ja toimittaja Riku Rantalan mukaan mediamaailmassa miehillä on enemmän mahdollisuuksia kuin naisilla, kun ikää karttuu. Feminismin hän uskoo pelottavan niitä miehiä, jotka eivät pysy perässä muuttuvan maailman mullistuksissa. Globaalin köyhyyden ja epätasa-arvon lopettamiseksi hän peräänkuuluttaa kansainvälisten ponnistelujen merkitystä. Haastattelu on kuunneltavissa kokonaan podcastina.
Ole mukana edistämässä naisten ja tyttöjen taloudellista tasa-arvoa – lahjoita tästä!
Riku Rantala tuli tutuksi TV-katsojille ystävänsä Tunna Milonoffin kanssa luomansa Madventures –TV–sarjan myötä 2000-luvulla. Sarjan idean syntyessä Rantala opiskeli yliopistossa journalistiikkaa, ja Milonoffilla oli kokemusta elokuvatyöstä valomiehenä. Ystävykset päättivät yhdistää työn ja matkailun:
“Alkuun se oli tosiaan tällainen hyvinkin opportunistinen ajatus mahdollistaa elämäntapa tai harrastus, eli maailmanmatkailu, joka meillä oli.”
Rantala pohtii, että sama olisi voinut olla mahdollista myös kahdelle naiselle mutta huomauttaa, että miehillä on mediamaailmassa helpompaa:
“— tarvitsee sietää vähemmän kritiikkiä, vähemmän ulkonäkökeskeisiä asioita. Nyt kun olemme 46-vuotiaita molemmat ja katsomme ympärillemme tässä media- ja televisiokasvomaailmassa, niin tämän ikäisillä miehillä on, ja mitä vanhemmaksi tullaan, enemmän mahdollisuuksia kuin naisilla. Tämä on fakta.”
Matkoilla Rantala on nähnyt tosin myös tilanteita, joissa matkailevat naiset ovat päässeet lähemmäksi paikallisten elämää. Esimerkiksi Jemenissä, jossa yhteiskunta on laajasti jakautunut sukupuolen perusteella, Rantala ja Milonoff tapasivat kaksi matkailijanaista:
”Me oltiin, että ’ohhoh, mites te täällä pärjäätte?’ He kertoivat, että koska he ovat ulkomaalaisia, heille avataan ovet sekä naisten että miesten puolelle. ’Te ette ole kyllä edes puolta nähneet tästä maasta’, he sanoivat.”
Rantala nostaa vielä esiin, että naiset ovat ennenkin matkailleet ympäri maailmaa:
“Naisia on kyllä ollut, jos ajatellaan sellaista suomalaista merkittävää kansainvälistä seikkailijatarta kuin Helinä Rautavaara. Hän kulki ihan 50-luvulla tuolla hyvinkin hämmästyttävissä paikoissa, saman tyylisissä kuin minäkin.”
Koronapandemian myötä Rantalankin matkat ovat muuttuneet lähimatkailuksi. Matkailun rajoitukset eivät huolestuta häntä niinkään, vaan miten taloudellinen epätasa-arvo lisääntyy ja millaista tuhoa koronapandemia voi saada aikaan erityisesti vähemmän kehittyneissä maissa.
Naisten taloudellisella voimaantumisella on vaikutuksia koko yhteiskuntaan
Malawissa ja Zambiassa matkatessaan Rantala päätyi kylään, jossa oli käynnissä naisten taloudellisen voimaantumisen kehityshanke. Naisille opetettiin koulutuksissa viljelytekniikoita ja kotieläinten pitoa, ja muutaman vuoden toiminnan jälkeen naisten käytettävissä olevat tulot olivat kasvaneet.
“—miehille, jotka olivat vastustaneet hyvin vastahakoisesti tätä asiaa aluksi: ‘ei tässä nyt lähetä kaakattamaan minnekään kerholle’, se osoittautui ihan puhtaasti sen taloudellisen hyödyn myötä järkeväksi merkiksi siitä, mihin koulutuksen avulla voidaan päästä.”
Köyhyyttäkin kaksikko näki matkoillaan paljon.
”Ehkä koskettavin ja radikaalein esimerkki köyhästä elämästä oli Kambodžassa olleella kaatopaikalla. — Kaakkois-Aasian köyhimmän maan pääkaupungissa asuu ihmisiä paljon kaatopaikalla ja tekee siellä kierrätysduunia. — 11-vuotias tyttö keräsi siellä muovia ihan sen takia että pääsisi kouluun. Se oli niin sietämätön asia. Olosuhteet olivat jo ihan muutaman tunnin vierailunkin aikana tosi haastavat ja sitten kun ajatellaan, että lapsia asuu tällaisessa paikassa.”
11-vuotias tyttö keräsi muovia kaatopaikalla päästäkseen kouluun. Se oli sietämätön asia.”
Rantala mainitsee myös Kambodžan vaateteollisuuden, jonka avulla ihmiset toisaalta nousevat äärimmäisestä köyhyydestä työmarkkinoille, mutta ammatillisen järjestäytymisen ollessa liki mahdotonta halpatuotanto kuitenkin yleistyy.
“Tämä on niin mielenkiintoinen noidankehä, etten oikein osaa muuta sanoa, kuin että näillä valtavilla isoilla kansainvälisillä ponnisteluilla voidaan saada asioita parempaan suuntaan.
UN Women tavoittaa taloudellisia vaikutusmahdollisuuksia edistävissä ohjelmissaan kaikista eniten apua tarvitsevat naiset tekemällä yhteistyötä ruohonjuuritason ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kanssa sekä vaikuttaa myös maiden lainsäädäntöön.
Tyttöjen koulutus maailmalla ja Suomessa nuorten syrjäytymisen ehkäisy tärkeää
Globaalilla tasolla Rantalalle tärkeää on tyttöjen koulutuksen ja seksuaaliterveyden lisääminen:
“Kaikki lähtee kasvamaan siitä, kun pienet tytöt ovat koulussa ja heillä on mahdollisuuksia opiskella ja tulla voimaantuneiksi yhteiskunnan osiksi. Ja jos siellä koulussa vielä pystytään edistämään seksuaaliterveyden osaamista, niin me tullaan väestönkasvussa, perheiden köyhyydessä ja vaikka missä kysymyksissä parempiin tuloksiin heti.”
Kaikki lähtee kasvamaan siitä, kun pienet tytöt ovat koulussa”
Suomessa taas Rantala haluaa ehkäistä nuorten syrjäytymistä ja kiinnittää huomiota syihin, joiden vuoksi nuori päätyy syrjäytyneeksi. Hän muistuttaa, että aihe liittyy myös tasa-arvoon, sillä poikia on tässä ryhmässä enemmän. Lisäksi hän mainitsee huoleksi maahanmuuttajataustaisten tyttöjen epätasa-arvoisen kohtelun koulutuksessa:
“Meillä on esimerkkejä, joissa esimerkiksi maahanmuuttajataustaiselle tytölle ei suositella lukio-opintoja, vaan jotain helpompaa ammattikoulutusta ja niin edespäin. Siinä tulisi muistaa se, että etenkin heillä koko perheen aseman parantuminen voi olla riippuvainen siitä, miten tytöt pääsevät osaksi tätä yhteiskuntaa.”
Monille miehille feminismi on ‘peikko'”
Rantalan mielestä keskustelun ylläpitäminen tasa-arvosta on tärkeää:
“Kun koulutus lisääntyy, ihmisten tietoisuus lisääntyy ja näistä puhutaan, niin silloin se asia paranee.”
Hän kuitenkin tiedostaa, että muutos tapahtuu usein hitaasti:
“On pakko todeta, että nämä laivat kääntyvät hitaasti näissä asioissa. Nämä ovat ikivanhojakin osin tämmöiset tietyt sukupuoliroolit ja asetelmat ja se epätasa-arvo, ja niiden muuttamisessa menee aikaa.”
”Varmaan tässä se isoin juttu on, ettei tarvitsisi tehdä mitään vastakkainasettelua. Tästä on tullut ihan politisoitu juttu. — Luulen, että siinä on kysymys siitä, että nämä perinteiset sukupuoliroolit muuttuvat ja murentuvat, koska ne ovat huonoja. — ja samalla kun ne murentuvat, ne aiheuttavat uhkakuvia ihmiselle, joka ei ymmärrä, mitä tapahtuu. Monille miehille tämä feminismi on semmoinen peikko, että he kokevat sen ikään kuin symbolina sille, että tässä maailmassa tapahtuu nyt paljon mullistuksia, ja tämä on yksi niistä.”
“Tämä vaatii ihan aitoa dialogia, myös sitä missä vähän rähjätään ja kämistään, muulla se ei mene eteenpäin, ellei keskustella.”
Ole mukana edistämässä naisten ja tyttöjen taloudellista tasa-arvoa – lahjoita tästä!
Riku Rantala vieraili Suomen UN Womenin Generation Equality -podcastin kolmannessa jaksossa, jossa käsiteltiin epätasa-arvoa ja köyhyyttä. Jo 25 vuotta sitten hyväksyttiin historiallisen edistyksellinen asiakirja maailman naisten aseman parantamiseksi – Pekingin julistus ja toimintaohjelma. Silti edelleenkään yksikään maa ei ole saavuttanut tasa-arvoa. Generation Equality -podcastissa tapaamme tasa-arvon lähettiläitä, jotka haluavat kanssamme varmistaa, että tasa-arvosta tulee vihdoin totta. Kuuntele podcastia täällä!
Kuva: Ville Juurikkala