Ota kantaa: varmistetaan, että uusi hallitus toimii naisiin kohdistuvaan väkivaltaan puuttumiseksi!
Yli 15 000 suomalaista allekirjoitti UN Women Suomen vetoomuksen, jossa vaaditaan konkreettisia tekoja naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi ja uudistetun seksuaalirikoslain toimeenpanemiseksi. Vetoomus on toimitettu tasa-arvoasioista vastaavalle sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasoselle 11.8.2023. Suuri kiitos kaikille vetoomuksen allekirjoittaneille!
Tiedote vetoomuksen luovuttamisesta
Sukupuolittunut väkivalta ja naisviha estävät naisia ottamasta paikkaansa yhteiskunnassa. Väkivaltaa ja uhrien kokemuksia vähätellään, seksuaalirikostutkinnat etenevät hitaasti, ja uhrien syyllistäminen on yleistä. Naisia ja tyttöjä pyritään yhä useammin vaientamaan verkkoväkivallalla.
Väkivalta ei ole missään tilanteessa uhrin syy. Vastuu on aina väkivallan tekijällä. Naisvihan ja raiskauskulttuurin normalisoinnin on loputtava.
Sisäministeriön tekemän tutkimuksen mukaan naisiin kohdistuva väkivalta on merkittävä yleiseen turvallisuuteen vaikuttava tekijä Suomessa.
Naispoliitikkoihin kohdistuva systemaattinen vihapuhe ja häirintä uhkaa demokratian toteutumista. Suomi on sitoutunut kansainvälisissä sopimuksissa ja lainsäädännössään toimimaan naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi. Työn toimeenpano ja resursointi kuitenkin laahaa. Suomi on saanut toistuvasti huomautuksia tästä kansainvälisiltä valvontaelimiltä (CEDAW-komitea 2022, YK:n ihmisoikeusneuvosto 2021, Grevio 2019).
VAADIMME, ETTÄ:
1. Seksuaalirikosten tutkintaa on parannettava ja nopeutettava
2. Verkkoväkivaltaan ja naisvihaan on puututtava ja rikosten tekijät on saatettava vastuuseen
3. Naisiin kohdistuvan väkivallan vastaiseen työhön on varmistettava riittävästi resursseja ja työn vaikuttavuutta on seurattava
Kiitos, kun olet kanssamme vaatimassa kiireisiä toimia naisiin kohdistuvaan väkivaltaan puuttumiseksi!
Vetoomus on toimitettu kesäkuussa 2023 Pohjoismaisen yhteistyön ja tasa-arvon ministeri Thomas Blomqvistille. UN Women Suomi on vetoomuksen toimittamisen yhteydessä pyytänyt, että ministeri Blomqvist välittää tiedon vetoomuksesta seuraavalle tasa-arvoasioista vastaavalle ministerille. Vetoomus on yhä auki, ja vetoomus toimitetaan myös uuden hallituksen asianomaisille ministereille.
Naisiin kohdistuvan väkivallan syyt ja seuraukset ulottuvat kuitenkin laajalle, joten haastamme kaikki yhteiskunnan toimijat mukaan toimiin naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi. Tarvitsemme niin uuden hallituksen, päättäjien, viranomaislaitosten, median, yritysten kuin jokaisen kansalaisenkin sitoutumisen konkreettisiin tekoihin tavoitteen puolesta.
Osallistu ja haasta mukaan myös oman alueesi tai paikkakuntasi toimijat!
Vetoomusten allekirjoitusten kerääminen on päättynyt 10.8.2023.
1. Seksuaalirikosten tutkintaa on parannettava ja nopeutettava
Helsingin Sanomien mukaan poliisilta kesti vuonna 2021 keskimäärin 285 vuorokautta raiskaustapausten ja muiden seksuaalirikosten käsittelyyn. Perheväkivaltatapauksia poliisi käsitteli noin 222 vuorokautta. Sen lisäksi seksuaalirikosten tutkinnoissa on havaittu huomattavia puutteita ja jopa virheitä.
Rikosten uhrien on voitava luottaa siihen, että heidän tapauksensa otetaan vakavasti ja tutkinta suoritetaan ilman viivästyksiä. YK:n Ihmisoikeuskomitean viimeisimmän raportin (2021) mukaan alhaiset rikostuomiotilastot seksuaalirikoksiin liittyen sekä tukitoimien, kuten turvakotien riittämättömyys, antavat aihetta huoleen. Myös CEDAW-komitea (2022) nostaa esiin poliisien, syyttäjien ja tuomarien riittämättömät valmiudet tutkia ja ratkaista väkivaltatapauksia asianmukaisesti, sukupuolisensitiivisesti ja rikoslain mukaisesti.
On kohtuutonta, että rikosten tutkiminen on näin hidasta. Väkivallan uhrit joutuvat elämään traumansa läpi toistuvasti uudelleen koko pitkän oikeusprosessin ajan. Lisäksi rikosten syyteoikeus saattaa vanhentua siinä ajassa, kun rikoksia tutkitaan. Seksuaalirikosten tutkinnan ja oikeusprosessien heikko taso on ristiriidassa oikeusvaltion periaatteiden kanssa. Viranomaisten tulee toimeenpanna työtään siten, että väkivallan uhrien oikeudet toteutuvat. Tämä edellyttää myös riittävän osaamisen ja resurssien turvaamista viranomaislaitoksissa.
2. Verkkoväkivaltaan ja naisvihaan on puututtava ja rikosten tekijät on saatettava vastuuseen
Verkkoväkivalta, naisviha ja raiskauskulttuuri rajaavat tyttöjen ja naisten mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnassa ja uhkaavat demokratiaa.
Naisvihamieliset asenteet ovat naisiin kohdistuvan väkivallan esiaste, ja syrjintä ja vihapuhe ylläpitävät ja lisäävät väkivaltaa. Lisäksi digitaalisuuden myötä esimerkiksi lähisuhdeväkivallan muodot ovat moninaistuneet.
Suomi ei ole ryhtynyt riittäviin toimiin naisiin ja vähemmistöihin kohdistuvan vihapuheen ja syrjinnän kitkemiseksi (CEDAW-komitea 2022, YK:n ihmisoikeusneuvosto 2021). Suomi on myös osana UN Womenin Generation Equality –kampanjaa sitoutunut ehkäisemään sukupuolittunutta verkkoväkivaltaa esimerkiksi lainsäädännössä niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin.
Kaikenlaiselle naisvihalle ja seksistiselle käytökselle on oltava nollatoleranssi. Verkkoalustojen tulee varmistaa saavutettavat ja tehokkaat puuttumiskeinot verkkoväkivallan lopettamiseksi. Esimerkiksi moderointia ja ilmiantamismenetelmiä on syytä tehostaa. Käyttäjien turvallisuus tulee asettaa ensisijaiseksi taloudellisen hyödyn edelle, ja naisvihamielisten sisältöjen leviäminen tulee estää. Tasa-arvoaktivistien sisältöjä ei puolestaan tule perusteetta sensuroida.
Rangaistava vihapuhe tulee tunnistaa nykyistä paremmin ja kaikkeen vihapuheeseen tulee puuttua. Asennekasvatusta ja koulutusta aiheesta tulee lisätä niin varhaiskasvatuksessa, kouluissa ja oppilaitoksissa kuin viranomaisillekin. Muutokseen tarvitaan myös media- ja teknologiayhtiöiden sitoutuminen.
3. Naisiin kohdistuvan väkivallan vastaiseen työhön varmistettava riittävästi resursseja ja työn vaikuttavuutta on seurattava
Lakeja ja käytäntöjä ei voida panna toimeen ja valvoa, ellei tälle työlle ole ohjattu riittävästi resursseja. Suomi on ratifioinut Istanbulin sopimuksen, joka velvoittaa valtiot takaamaan riittävät resurssit väkivallan torjumiseksi. Istanbulin sopimuksen neljä pilaria ovat väkivallan ennaltaehkäisy, uhrien suojeleminen, asianmukaiset oikeussuojakeinot ja yhtenäiset toimintatavat.
Tästä huolimatta naisiin kohdistuvan väkivallan vastaiseen työhön ei ole riittävästi rahaa eikä resursseja, mikä näkyy suoraan esimerkiksi rikosten tutkinnoissa sekä uhreille tarjolla olevien palveluiden riittämättömyydessä. Väkivallan torjuminen puolestaan edellyttää merkittäviä investointeja ennaltaehkäisevään työhön.
Viranomaisilla tulee olla riittävä osaaminen sekä henkilöstömäärä väkivallan vastaisessa työssä. Lisäksi naisten oikeuksia ajaville järjestöille ja väkivaltaa kokeneiden tukipalveluille pitää ohjata riittävästi resursseja. Suomessa ei esimerkiksi ole tarpeeksi helposti saavutettavia turvakoteja.
Tasa-arvotyö kärsii mittavasta rahoitusvajeesta niin kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla. Naisten ja tyttöjen oikeudet ovat yksi Suomen kehityspoliittisista painopisteistä, ja seuraavan hallituksen tulee turvata naisiin kohdistuvan väkivallan vastaiselle työlle sekä riittävä rahoitus että asiantuntijaresurssit työn laadun ja vaikuttavuuden takaamiseksi.
Naisiin kohdistuva väkivalta on maailmanlaajuinen ongelma, joka koskettaa meitä kaikkia. YK:n Oranssit päivät -kampanjaa vietetään joka vuosi 25.11.-10.12., naisiin kohdistuvan väkivallan pysäyttämiseksi. Kampanjan oranssi väri symboloi toivoa tulevaisuudesta, jossa elämä ilman väkivaltaa on jokaisen oikeus.
Kuvat: UN Women/Johis Alarcón, Khristina Godfrey, J Carrier