Generation Equality -nuorten puheenjohtaja Oona Kurppa vaati kansainväliseltä yhteisöltä tekoja sukupuolittuneen verkkoväkivallan lopettamiseksi

Sain ensimmäisen dick pic -kuvani 13-vuotiaana. En tiennyt, että se oli väkivaltaa ennen kuin olin 17.

Nimeni on Oona Kurppa, ja puhun teille tänään Suomen Generation Equality -nuorten ryhmän puheenjohtajana. Työmme keskittyy sukupuolittuneen verkkoväkivallan poistamiseen sekä tasa-arvokysymyksiin teknologian ja innovaatioiden kentällä. Nuorten ryhmämme toimii kansallisella tasolla yhteistyössä hallituksen, kansalaisjärjestöjen ja teknologiayritysten kanssa.

Monitoimijayhteistyö on asia, jota todella arvostan ja jota pidän Suomen suurimpana vahvuutena. Yhteiskunnassamme ja kulttuurissamme on kuitenkin hyvin synkkä ja syvälle juurtunut ongelma, joka uhkaa turvallisuuttamme ja demokratiaamme.

Suomi on yksi Euroopan unionin väkivaltaisimmista ja turvattomimmista maista naisille. Lähes 20 naista tapetaan vuosittain lähisuhdeväkivallan seurauksena. Viime vuonna tehdyn tutkimuksen mukaan 57 % suomalaisista naisista on kokenut fyysistä väkivaltaa, seksuaalista väkivaltaa tai uhkaa. Tämä on yli puolet naisista Suomessa. Joka neljäs suomalainen on joutunut verkkoväkivallan kohteeksi.

Nämä tapaukset eivät ole yksittäisiä tai erillisiä toisistaan. Sukupuolittunut väkivalta on rakenteellinen ongelma, ja siksi tarvitsemme rakenteellisen muutoksen. Tytöille ja nuorille naisille verkkoväkivalta ja häirintä voivat olla arkipäivää, ja nämä ilmiöt ovat normalisoituneet niin, etteivät uhrit usein tunnista niitä rikoksiksi tai väkivallaksi.

En halua elää maailmassa, jossa 13-vuotiaat tytöt pitävät aikuisten miesten lähettämiä dick pic -kuvia normaalina internetkäyttäytymisenä.

Väkivallan ja häirinnän poistaminen ei ole vain yksilön turvallisuuskysymys. Se on myös yhteiskunnallisen turvallisuuden, demokratian ja oikeusvaltion perusta.

Mitä voimme tehdä?

Nuorten ryhmämme on laatinut kaksi Right to Be Online -manifestia, jotka on suunnattu teknologiayrityksille ja lainsäätäjille. Niissä esitetään konkreettisia toimia ja poliittisia uudistuksia, joita tarvitaan sukupuolittuneen verkkoväkivallan ehkäisemiseksi.

Tänään esittelen niistä kolme:

1. Sukupuolittuneen verkkoväkivallan tunnistaminen demokratiaan kohdistuvana uhkana
2. Teknologia-alustojen vastuun varmistaminen
3. Kulttuurisen muutoksen edistäminen

Verkkoväkivalta tulee tunnistaa demokratiaan ja turvallisuuteen kohdistuvaksi uhaksi ja sisällyttää turvallisuusstrategioihin, painottaen ennaltaehkäiseviä toimia. Tällä hetkellä sukupuolittuneeseen väkivaltaan reagoidaan pitkälti tukipalveluiden kautta, joilla ei ole riittävää rahoitusta.

Verkkoväkivalta ja eriarvoisuus eivät saa olla kannattavaa liiketoimintaa.

Teknologiayritysten on kannettava vastuunsa haitallisen sisällön moderoinnista ja poistamisesta sekä tehtävä yhteistyötä viranomaisten kanssa tarvittaessa. Tarvitaan kansallisia ja globaaleja standardeja varmistamaan, että algoritmit ovat oikeudenmukaisia ja huomioivat rakenteelliset eriarvoisuudet.

Yksi suurimmista rakenteellisista esteistä maailmanlaajuisesti ei ole lainsäädäntö tai hallinnolliset prosessit, vaan syvälle juurtuneet kulttuuriset asenteet. Lähisuhdeväkivalta on edelleen normalisoitua. Haitallisia asenteita naisia kohtaan ei usein tunnisteta. Tarvitsemme kulttuurisen muutoksen, jotta voimme puuttua teknologisiin järjestelmiin sisäänrakennettuun eriarvoisuuteen.

Haluan kiittää Suomen hallitusta siitä, että se jatkaa työtä naisten ja nuorten osallistamiseksi päätöksentekoon, rahoittaa kansalaisjärjestöjä ja sukupuolittuneen väkivallan torjunnan aktivismia sekä priorisoi naisten ja tyttöjen oikeuksia ulkopolitiikassa.

Lopuksi haluan vedota teihin kaikkiin: verkkoväkivallan lopettaminen vaatii yhteistyötä. Demokratian ja oikeusvaltion suojelemiseksi meidän on yhdessä kannettava vastuu teknologiayrityksistä ja datayrityksistä.

Digitaaliset alustat ovat pienen miesjoukon kontrollissa eivätkä neutraaleja infrastruktuureja, vaan ne säätelevät alustoja, joilla demokratia toimii.

Naiset ja tytöt tarvitsevat miesten tukea – miehiä, jotka kyseenalaistavat omat sukupuolittuneet etuoikeutensa, pitävät toisia vastuullisina ja uskovat naisia, kun nämä kertovat kokemastaan väkivallasta.

Istun täällä tänään nuorten edustajien kanssa ja tunnen toivoa – toivoa yhteistyöstä, vastuunkannosta ja naisten oikeuksista. Tehdään muutosta teoilla, ei vain sanoilla.

Kiitos.