Teknologia ja sukupuolten tasa-arvo

Digitaalinen aikakausi on tuonut uusia mahdollisuuksia naisten ja tyttöjen voimaannuttamiseen. Verkko-opiskelu, digitaalinen aktivismi ja teknologia-alan työpaikat ovat esimerkkejä siitä, miten teknologia voi edistää sukupuolten tasa-arvoa. Samalla teknologia tuo kuitenkin mukanaan uusia uhkia ja eriarvoisuuden muotoja, jotka vaikuttavat naisten oikeuksiin ja hyvinvointiin.

Naiset ovat aliedustettuina teknologian kehittämisessä, käytössä ja sääntelyssä. He käyttävät harvemmin digitaalisia palveluita, kohtaavat enemmän verkkohäirintää ja ovat aliedustettuina teknologia-aloilla. Tämä eriarvoisuus heijastuu taloudellisesti, sillä naisten jättäminen digitalisaation ulkopuolelle on laskenut vähentänyt alhaisen ja keskitulotason maiden bruttokansantuotetta arviolta yhdellä biljoonalla dollarilla viime vuosikymmenen aikana.

UN Womenin koordinoima maailmanlaajuinen Generation Equality -kampanja edistää sukupuolten tasa-arvoa niillä osa-alueilla, joilla kehitys on ollut erityisen hidasta, ja yksi sen teemoista keskittyy siihen, miten teknologioilla ja innovaatioilla voidaan edistää sukupuolten tasa-arvoa. Suomella on merkittävä johtorooli tämän toimintaryhmän johtajistossa. Toimintaryhmä on tunnistanut neljä osa-aluetta, joilla muutoksia on tapahduttava, jotta naiset, tytöt ja sukupuolivähemmistöt voivat hyötyä digitalisaatiosta tasavertaisesti:

Sukupuolten digikuilu uhkaa jättää naiset yhä enemmän kehityksestä jälkeen. Vuonna 2023 vain 65 prosenttia naisista käytti internetiä, kun miehillä vastaava luku oli 70 prosenttia. Vähiten kehittyvissä maissa miehet käyttävät 52 prosenttia naisia todennäköisemmin nettiä. Syrjityt ryhmät, kuten maaseudulla asuvat, iäkkäämmät tai vammaiset naiset, kohtaavat erityisen suuria haasteita.

Digikuilun umpeen kurominen vaatii enemmän kuin pelkän infrastruktuurin parantamista. Tarvitaan toimia, jotka keskittyvät kohtuuhintaisten digilaitteiden saatavuuteen, sähkön saatavuuteen, turvallisuuteen verkossa, sosiaalisten normien muuttamiseen ja digitaitojen vahvistamiseen.

Hallitusten, yritysten ja kansalaisyhteiskunnan on tehtävä yhteistyötä, jotta naisten ja tyttöjen pääsy digialustoille ja niiden käyttömahdollisuudet paranevat. Tämä edellyttää myös sukupuolinäkökulman sisällyttämistä kansallisiin tieto- ja viestintätekniikkapolitiikkoihin sekä investointeja näyttöön perustuviin ohjelmiin, kuten digitaitokoulutuksiin ja edullisiin datapaketteihin.

Lahjoita digitaitoja tytöille.

Naiset ovat aliedustettuina teknistieteellisissä (STEM) -koulutuksissa ja ammateissa. Maailmanlaajuisesti vain 28 prosenttia insinööreistä, 22 prosenttia tekoälyalan työntekijöistä ja alle kolmannes teknologia-alan työntekijöistä on naisia. Tämä epätasa-arvo pahenee entisestään teknologisen kehityksen muuttaessa työmarkkinoita ja vähentäessä erityisesti naisvaltaisten alojen työpaikkoja.

Stereotypiat ja vihamielinen työympäristö vaikeuttavat naisten pääsyä teknistieteellisille aloille. Esimerkiksi sukupuolten välillä on yhä merkittäviä palkkaeroja, ylennysmahdollisuudet suosivat miehiä, ja lähes puolet naisista raportoi kokeneensa häirintää työpaikalla. 22 prosentista naisista kertoo harkitsevansa alanvaihtoa huonon kohtelun takia.

Pyrkimykset lisätä naisten edustusta STEM-aloilla ovat keskittyneet usein oletukseen, että naisia ei kiinnosta nämä alat, sen sijaan että huomioitaisiin rakenteelliset esteet, jotka sulkevat heidät ulos aloilta. Tämä lähestymistapa on vahvistanut käsitystä, ettei naisilla ole kiinnostusta tai lahjakkuutta teknistieteellisille aloille. Todellisten ratkaisujen on puututtava sekä esteisiin, jotka työntävät naisia ulos STEM-aloilta, että esteisiin, jotka estävät tyttöjä hakeutumasta alalle.

Muutoksen aikaansaamiseksi on tärkeää poistaa sukupuolivinoumat kouluissa, lisätä STEM-alojen naismentoreita ja roolimalleja, tarjota enemmän mahdollisuuksia digitaitojen oppimiseen sekä tiedottaa STEM-alojen mahdollisuuksista ja niiden merkityksestä yhteiskunnallisessa muutoksessa.

Naisten menestymisen tukemiseksi muuttuvilla työmarkkinoilla tarvitaan kohdennettuja uudelleenkoulutus- ja täydennyskoulutusohjelmia erityisesti riskiryhmille. Lisäksi työmarkkinoiden siirtymiä on tuettava laajennetulla työlainsäädännöllä, joka edistää tasa-arvoa sen sijaan, että ylläpitää nykyistä eriarvoisuutta. Tähän kuuluu elämiseen riittävä vähimmäispalkka, palkkasyrjinnän estävät säännökset sekä sosiaaliturvajärjestelmät, jotka tasoittavat naisten ja miesten hoivataakan eroja.

Kun naiset eivät osallistu teknologian kehitykseen, heidän tarpeensa jäävät usein huomiotta. Tämä näkyy investointien puutteena esimerkiksi seksuaali- ja lisääntymisterveyttä edistäviin digitaalisiin ratkaisuihin.

Sukupuolten välisten digikuilujen takia naiset tuottavat miehiä vähemmän dataan, jolloin esimerkiksi tekoälyn käyttämissä datalähteissä on sukupuolivinoumia. Tekoälyjärjestelmien seksistiset ja rasistiset vinoumat heikentävät palvelujen laatua ja vahvistavat resurssien epätasa-arvoista jakautumista sekä haitallisia stereotypioita.

Ongelmaan ei ole puututtu, koska valvontamekanismit ovat riittämättömiä ja suojatoimet jäävät usein yritysten itsensä vastuulle.

Teknologian suunnittelussa on otettava huomioon ihmisoikeudet ja huomioitava erityisesti naisten ja muiden syrjittyjen ryhmien tarpeet. On myös käsiteltävä eri oikeuksien, kuten sananvapauden ja turvallisuuden, välisiä jännitteitä. Teknologian eettisen kehittämisen tulee perustaa kansainvälisiin ihmisoikeusstandardeihin.

Sääntely ei voi jäädä teknologiayritysten vastuulle; hallitusten on luotava mekanismeja, kuten tekoälyauditointeja ja sukupuolivaikutusten arviointeja, jotta teknologia hyödyttää kaikkia, ei vain monikansallisia yrityksiä.

Teknologia on mahdollistanut uusia väkivallan muotoja, kuten verkkohäirinnän ja sukupuolittuneen disinformaation. Teknologiavälitteinen väkivalta on osa sukupuolittuneen väkivallan jatkumoa, eikä lopu naisten poistuessa digiympäristöstä.

Verkkoväkivalta rajoittaa naisten mahdollisuuksia osallistua julkiseen elämään. Verkkoväkivalta kohdistuu erityisesti syrjittyihin ryhmiin kuuluviin sekä julkisessa asemassa toimiviin naiset, kuten toimittajin, poliitikkoihin ja ihmisoikeuspuolustajiin, jotka kohtaavat miehiä enemmän vihapuhetta ja häirintää.

Koska verkkoväkivalta jää usein raportoimatta, lainsäädäntöä on kehitettävä yhteistyössä naisjärjestöjen kanssa tukemaan verkkoväkivaltaa kokeneiden oikeuksia sekä mahdollistamaan verkkoväkivallan ehkäisyn.

Digitaalisten kansalaistaitojen (digital citizenship) opettaminen voi auttaa lisäämään tietoa turvallisesta verkkokäyttäytymisestä ja vähentämään verkkoväkivaltaa. Tärkeää on myös rohkaista poikia ja miehiä sukupuolten tasa-arvon puolestapuhujiksi.

Lue lisää teknologiavälitteisestä sukupuolittuneesta väkivallasta.

Teksti pohjaa UN Womenin alkuperäiseen englanninkieliseen artikkeliin.

Kuvat:
- UN Women/Emad Karim
- UNMISS/JC McIlwaine.
- UN Women/Ryan Brown
- UN Women/Eduard Pagria
- Generation Equality -nuoret