“Matka eteenpäin on vielä pitkä” – UN Women Suomen toiminnanjohtaja Jaana Hirsikangas puhui Turvallisuuspoliittisessa akatemiassa naisten osallisuudesta rauhan rakentamisessa

Maailma, jossa vallitsee pysyvä rauha – onko sellaisen rakentaminen mahdollista, ja minkä pitäisi muuttua, jotta päämäärä voisi toteutua? WISEn Turvallisuuspoliittisessa akatemiassa perehdyttiin tänä vuonna muun muassa näihin kysymyksiin. Yksi tilaisuuden puhujista oli UN Women Suomen toiminnanjohtaja Jaana Hirsikangas, ja hän korosti puheenvuorossaan etenkin naisten ratkaisevaa merkitystä rauhan luomisessa.

 
Maailman rauha- ja turvallisuustilanne on tällä hetkellä varsin synkeä: 82 miljoonaa ihmistä on joutunut jättämään kotinsa väkivallan, kriisien ja konfliktien takia, 115 miljoonaa elää äärimmäisessä köyhyydessä eikä 100 miljoonaa saa tarpeeksi ravintoa. Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat tytöt ja naiset, sillä heidän oikeutensa ottavat kriiseissä säännönmukaisesti takapakkia. Näinä aikoina tämä ilmenee esimerkiksi lisääntyneenä väkivaltana, tyttöjen koulunkäynnin keskeytymisenä sekä naisten oikeuksien puolustajiin kohdistuneina hyökkäyksinä.

UN Women Suomen toiminnanjohtaja Jaana Hirsikangas ilmaisi Turvallisuuspoliittisessa akatemiassa, että yhteiskuntien nykytoimet ovat silti huomattavassa ristiriidassa sen kanssa, kuinka rauhaa saisi todellisuudessa luotua. Tutkimukset osoittavat, että naisten osallistuminen rauhanprosesseihin lisää yhteisöjen sitoutumista ja johtaa kiistatta kestävämpään rauhaan. Lisäksi tiedetään, että korkeat sotilasmenot konfliktien jälkeisissä oloissa lisäävät uusien konfliktien todennäköisyyttä. Silti sotilasmenoihin käytettiin vuonna 2020 yli 1 640 miljardia euroa, mutta naiset sivuutetaan yhä rauhanrakennuksessa.

”Miten on mahdollista, että globaalit sotilasmenot kasvoivat viime vuonna 2,6 prosenttia, vaikka maailmantalous supistui 3,3 prosenttia ja maailmaa ravisteli koronapandemia? Vaikka maailman maat kamppailivat pandemian vuoksi täyttääkseen ihmisten perustarpeet, sotilasmenoihin sijoitettiin jopa enemmän kuin pandemiaan liittyviin terveysmenoihin”, Hirsikangas suhteutti.

YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi vuonna 2000 Naiset, rauha ja turvallisuus -päätöslauselman 1325, jonka tavoitteena on suojata naisia ja tyttöjä aseellisissa konflikteissa sekä tukea heidän osallisuuttaan rauhanrakennuksessa ja konfliktien ehkäisemisessä. Vaikka tästä on yli kaksi vuosikymmentä, edistys on ollut edelleen vähäistä.

”Tahti on liian hidas. Naiset eivät enää hyväksy oikeuksiensa takapakkia. Eikä heidän pitäisikään joutua hyväksymään – konfliktivaltioissa tai missään muualla”, Hirsikangas painotti.

YK:n pääsihteeri julkaisi lokakuun lopussa vuosittaisen 1325-raporttinsa, joka käsittelee naisten asemaa rauhantyössä sekä keinoja, joilla tilanteeseen tulisi puuttua. Sen lukemat ovat karuja: vain 6 prosenttia rauhansopimusten allekirjoittajista on ollut naisia, ja haurailla alueilla toimiville naisliikkeille ja -järjestöille ohjataan vain 0,4 prosenttia kaikesta alueille kohdistuvasta kahdenvälisestä tuesta.

”Tahti on liian hidas. Naiset eivät enää hyväksy oikeuksiensa takapakkia. Eikä heidän pitäisikään joutua hyväksymään – konfliktivaltioissa tai missään muualla.”

Hirsikangas korosti Turvallisuuspoliittisessa akatemiassa, että etenkin rahoituksen korjaaminen on välttämätöntä: naiset tekevät jo nyt korvaamatonta työtä ruohonjuuritasolla, mutta heidän ponnistelujaan ei useinkaan tunnisteta tai tunnusteta.

”Naistenoikeusliikkeen vahvistaminen olisi yksi varmimmista keinoista edistää sukupuolten tasa-arvoa ja vähentää naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Emme kuitenkaan voi odottaa naisjärjestöjen tekevän ihmeitä, jos niillä ei ole tarpeeksi varoja toimintaan ja niiden työntekijät elävät jatkuvan uhan alla. Tästä syystä rahoitusta on vahvistettava kiireellisesti.”

Myös pääsihteerin raportti korostaa rahoituksen lisäämistä sekä sitä, että sotilasmenoja tulee hillitä. Samaan päämäärään tähtää naisten rauhanliike, jonka pääasiallinen tavoite on ollut aina konfliktien ehkäiseminen. Naisten vaikutusvalta on kuitenkin rajallinen, sillä he pääsevät liian harvoin huoneisiin, joissa päätöksiä tehdään. Tämän vuoksi YK:n pääsihteeri esittääkin, että kaikkiin päätöksentekoelimiin tulisi tarvittaessa soveltaa kunnianhimoisia sukupuolikiintiöitä.

”Pääsihteerin raportti osoittaa, että naisten parlamentaarinen edustus konflikti- ja konfliktin jälkeisissä maissa kaksinkertaistuu alueilla, joilla on lakisääteisiä sukupuolikiintiöitä. Kiintiöt ja muut vastaavat erityistoimenpiteet ovat parhaita mekanismeja vauhdittamaan positiivista muutosta tasa-arvoisemman edustuksen lisäämiseksi”, Hirsikangas esitti.

Puheenvuoronsa lopulla Hirsikangas nosti esille myös UN Womenin maailmanlaajuisen Generation Equality -kampanjan, jonka puitteissa toimii myös ”Naiset, rauha ja turvallisuus sekä humanitaarinen avustustoiminta” -toimintaryhmä. Ryhmä edistää suoraan pääsihteerin 1325-raportin tavoitteita, ja sen päämääriin on sitoutunut jo 153 toimijaa eri puolilta maailmaa. Sitoumus tarkoittaa, että toimijat lupaavat tehdä konkreettisia toimia Naiset, rauha ja turvallisuus -agendan puolesta seuraavien viiden vuoden aikana.

”Tämä toiminta on erittäin ajankohtaista, kun otetaan huomioon rauhan ja naisten oikeuksien dramaattinen heikkeneminen monissa osissa maailmaa – esimerkiksi Jemenissä, Haitissa ja Afganistanissa”, Hirsikangas totesi.

”Paras tapa rakentaa rauhaa on osallistaminen, ja paras tapa kunnioittaa naisrauhantekijöiden rohkeutta ja inspiroivaa sitoutumista on avata ovia heidän merkitykselliselle osallistumiselleen”, hän lausui puheenvuoronsa päätteeksi.

 

“Ovet, jotka päätöslauselman 1325 oli tarkoitus räjäyttää auki, ovat päästäneet sisään vain valonpilkun. Mutta naisina, rauhanrakentajina, kehitystyön harjoittajina me otamme tämän välähdyksen vastaan, ​​ja me taistelemme.” – UN Womenin pääjohtaja Sima Bahous

 

Kuva: UN Photo / Olivier Chassot