UN Womenin pääjohtaja Sima Bahousin puhe Jordanian konferenssissa: Gazalaisten naisten ja tyttöjen kokema syvä kärsimys kaikuu sukupolvien läpi, jos emme toimi
YK:n alipääsihteeri ja UN Womenin pääjohtaja Sima Bahousin puhe konferenssissa, jossa vaadittiin välittömiä ja kiireellisiä toimia humanitaarisen avun toimittamiseksi Gazaan. Konferenssin järjestivät Egypti, Jordania ja YK. Paikalla oli lukuisia valtioiden, YK-toimijoiden ja muiden järjestöjen johtajia ja korkea-arvoisia henkilöitä. Konferenssi järjestettiin Sweimehissä, Jordaniassa, 11.6.2024.
Julkaistu englanniksi 12.6.2024 täällä.
Kiitän Jordanian ja Egyptin valtioita siitä, että nämä valtiot toivat meidät tänään yhteen tämän tärkeän asian äärelle.
Se, mitä Gazassa on tapahtunut silmiemme edessä, on käsittämätöntä. Vaikka sota ei säästä ketään, se vaikuttaa naisiin ja tyttöihin eri tavalla.
Lukemattomat tilastot kuvaavat Gazassa tapahtuvaa kriisiä. Monin tavoin, Gazan sota on myös sota naisia vastaan.
Silti voimakkain ääni rauhan, humanitaarisen avun, toipumisen ja toivon puolesta on Gazan naisten ääni.
Heidän äänensä, sitkeytensä ja rohkeutensa on kaiuttava vastauksessamme. Vain viime viikolla eräs gazalainen nainen lähetti ääniviestin kokoukseemme, jossa hän sanoi:
”Gazan naiset eivät halua haudata lapsiaan – yksikään nainen ei halua. He eivät halua, että heidän lastensa ruumiinsa jäävät raunioiden alle. He eivät halua nähdä nälkää. Eivätkä he halua, että maailma katsoo muualle.”
Puhuminen toipumisesta tuntuu melkein absurdilta sen valossa, mitä tänään tapahtuu vain muutaman kilometrin päässä meistä. Mutta on tärkeää, että olemme täällä, emmekä käännä katsettamme pois.
Viimeisten yhdeksän kuukauden aikana UN Womenin Gender Alert -analyysi Gazan sodasta on tuonut esiin kuinka koko väestön peruselinolosuhteet heikkenevät systemaattisesti – ja erityisesti naisten ja tyttöjen kohdalla.
Yli 10 000 naista on tähän mennessä tapettu Israelin joukkojen toimesta, mukaan lukien 6 000 äitiä, jotka ovat jättäneet jälkeensä yli 19 000 orpoa lasta.
Nämä sydäntä särkevät tilastot ovat todennäköisesti aliarvioita tragedian todellisesta mittakaavasta. Naiset raportoivat meille, että heillä ei ole ruokaa. 95 prosentissa perheistä, joissa aterioita jätetään väliin, äidit ovat keräämiemme tietojen mukaan niitä, jotka näkevät nälkää. Gazan koko 2,3 miljoonan väestö on nälänhädän partaalla. Naiset synnyttävät ilman lääkinnällistä apua, usein ilman anestesiaa.
Yli miljoonalla naisella ja tytöllä Gazassa ei ole mahdollista käyttää puhdasta vettä ja muita välttämättömiä sanitaatiotarvikkeita.
Naiset eivät voi nukkua. Heillä on monia terveysongelmia, ja he tuntevat ahdistusta ja masennusta. He ovat syvästi traumatisoituneita, ja monet raportoivat, että ruoan puute aiheuttaa heille huimausta. Emme voi kääntää katsettamme pois tästä todellisuudesta.
Meidän on etsittävä sekä välittömiä ratkaisuja, että ratkaisuja pitkän tähtäimen jälleenrakennukselle.
Ensinnäkin tarvitsemme kattavan suunnitelman elpymiselle ja jälleenrakennukselle, ja jotta tämä suunnitelma voi toimia, tarvitsemme naisia.
Toipumista ja jälleenrakennusta ei voida toteuttaa ilman naisia. Saatamme ajatella, että tämä on itsestäänselvyys, mutta olemme todistaneet kerta toisensa jälkeen, kuinka naisten ääniä marginalisoidaan ja heidän toimijuutensa ohitetaan jälleenrakennuksessa ja elpymistoimissa.
Tarvitsemme naisten ääniä ja heidän toimijuuttaan, jos aiomme varmistaa, että varhaiset jälleenrakennukseen ja elpymiseen tähtäävät interventiot toimivat. Näitä toimia ovat muun muassa elinkeinojen turvaaminen kriisitilanteessa, käteistuki, raivaustyöt, yksityisen sektorin tukeminen, infrastruktuurin kunnostaminen, ja muut vastaavat toimet.
Kun pöly laskeutuu, Gazan palestiinalaiset palaavat karuun tilanteeseen, tuhon ja työttömyyden keskelle. Mahdollisuudet elpymiselle ja toipumiselle ovat hyvin rajalliset.
Näiden vaikeiden olosuhteiden vaikutus on raskaampi naisille.
Gazalaisten naisten ja tyttöjen kokema syvä kärsimys kaikuu sukupolvien läpi, jos emme toimi.
On välttämätöntä, että kaikki toiminnot kohti toipumista ja jälleenrakentamista sisältävät kattavat psykososiaaliset palvelut, jotta naiset ja tytöt voivat parantua ja toipua. Naiset ja tytöt tarvitsevat suojaa – mukaan lukien ne naiset, joilla ei ole kiinteistöasiakirjoja tai dokumentteja. He tarvitsevat taloudellisia mahdollisuuksia rakentaa elämänsä uudelleen, palata kouluihin ja yliopistoihin, ja suojella sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja rakentaa uudelleen heidän yhteisöjensä ja maansa hyvinvointi.
Tuho on sukupuolisokeaa, mutta jälleenrakentamisen ei tarvitse olla. Meidän on vaadittava, että naisten osallisuus ja huomioiminen ei ole neuvoteltavissa.
Naisten osallistaminen ei voi tapahtua jälkikäteen – se on kaiken edellytys. Tarvitsemme jatkuvaa vaikuttamistyötä heidän oikeuksiensa ja osallisuutensa puolesta.
Tarvitsemme myös Gazan naisia ja palestiinalaisia järjestöjä johtamaan jälleenrakennusta ja elpymistä – he ovat meidän yhteytemme yhteiskuntaan. Eilen julkaistu UN Womenin neljäs Gender Alert -raportti kertoo näiden järjestöjen tilasta. Niitä on pommitettu ja niiden henkilökuntaa tapettu, mutta ne ovat periksiantamattomia ja järkähtämättömiä.
Nämä toimijat ovat nopeasti laajentaneet ja muuttaneet työnsä painopisteitä elintärkeän avun ja hätäavun toimittamiseen.
Arvoisat kollegat, kehotan kaikkia humanitaarisia ja kehitysyhteistyökumppaneita varmistamaan rahoituksen sukupuolten tasa-arvolle kaikessa Gazan jälleenrakennukseen suuntaavassa toiminnassa.
Tarvitsemme joustavaa rahoitusta vaikuttamistyölle, käteisavustuksille ja sukupuolten tasa-arvon puolustajien elintärkeälle työlle. Jos epäonnistumme, emme onnistu vastaamaan koko väestön tarpeisiin.
Haluan myös osoittaa kunnioitusta ystävälleni ja kollegalleni, Philippelle, sekä hänen koko UNRWA-tiimilleen, joka jatkaa työtään toivon ja sitkeyden majakkana ennennäkemättömissä olosuhteissa.
UNRWA on edelleen elinehto palestiinalaisille Gazassa, Länsirannalla ja laajemmin koko alueella. Heidän palvelunsa ovat korvaamattomia ja heidän rohkeutensa kunnioitettavaa.
Päätän puheenvuoroni rauhan vetoomuksella. Meidän on saatava pommitukset loppumaan, verenvuodatus on lopetettava, meidän on mahdollistettava toipuminen. Pysyvän tulitauon tarve, esteetön, välitön ja sukupuolisensitiivinen humanitaarisen avun pääsy alueelle, panttivankien vapauttaminen ja paluu kahden valtion ratkaisuun ovat tärkeämpiä kuin koskaan.
Toivon, että eilen hyväksytty turvallisuusneuvoston päätöslauselma 2735 auttaa meitä kaikkia etenemään viipymättä jälleenrakennuksessa, joka huomioi kaikki Gazan ihmiset, mukaan lukien naiset ja tytöt.
Viestini UN Womenin pääjohtajana on yksinkertainen – Gazan naisten on oltava kaiken toimintamme ja rauhaan tähtäävien ponnistelujemme keskiössä. Jälleenrakennus ei voi olla pitkäaikaista tai kestävää ilman naisia.
Kiitän teitä.
Artikkelikuva: Palestiinalainen nainen kantaa sylissään tytärtään, joka syntyi Gazan kaupungissa. Nainen ja lapsi joutuivat jättämään kotinsa ja siirtymään leirille Shohada Al-Aqsa sairaalan alueelle Gazan kaistan keskiosiin. UN Women/Samar Abu Elouf