”Seksuaalinen häirintä loppuu vain, jos sen tekijät lopettavat häiritsemisen” – UN Women Suomen seksuaalista häirintää käsittelevän raportin pysäyttävät tulokset osoittavat, että häirintä on vihdoin otettava vakavasti
Tilaa seksuaalista häirintää käsittelevä tutkimusraporttimme
Torstaina 23.5. julkaistiin UN Women Suomen kattava raportti seksuaalisen häirinnän muodoista, tapahtumapaikoista ja vaikutuksista naisten elämiin Suomessa. Raportin tulokset ovat pysäyttäviä: yhdeksän kymmenestä – eli lähes jokainen nainen Suomessa – on kohdannut seksuaalista häirintää. Raportin tulosten esittelyn lisäksi tilaisuudessa kuultiin puheenvuoroja ministeri Anna-Kaisa Ikoselta, ihmisoikeusaktivisti Roosa Rahkoselta ja Rojin Birzoilta sekä Miehet ry:n puheenjohtaja Ville Savonlahdelta.
UN Women Suomen Yhdeksän kymmenestä -tutkimusraportti käsittelee naisten seksuaalisen häirinnän kokemuksia Suomessa. Määrällisen aineiston lisäksi raporttiin analysoitiin yli 300 seksuaalisen häirinnän kokemuksia käsittelevää avovastausta.
Raportin kirjoittanut tasa-arvo- ja ihmisoikeusasiantuntija Katariina Haapea esitteli raportin keskeisimmät tulokset julkaisuwebinaarissa 23.5.
Yhdeksän kymmenestä – lähes jokainen nainen Suomessa – on kohdannut seksuaalista häirintää. Erityisesti häirinnän kokemukset kasaantuvat nuoriin ja vähemmistöön kuuluville naisille: alle 35-vuotiaista 94 prosenttia on kokenut seksuaalisesta häirintää, ja vähemmistötaustaisista 95 prosenttia.
”Seksuaalisen häirinnän vastainen työ on tehokasta vain, jos sitä eniten kokevien turvallisuuden varmistaminen asetetaan keskiöön”, Haapea toteaa.
Yleisimmät häirinnän muodot ovat ei-toivottu koskettaminen (59 %), huutelu (54 %) ja epäasiallinen kommentointi (53 %).
81 prosenttia naisista on kokenut häirintää julkisissa ja puolijulkisissa tiloissa. Esimerkiksi julkisissa ulkotiloissa häirintää on kokenut 59 prosenttia ja julkisissa kulkuneuvoissa useampi kuin joka neljäs.
Kunta- ja alueministeri Anna-Kaisa Ikonen korostikin avauspuheenvuorossaan kuntien ja kaupunkien roolia turvallisempien kaupunkitilojen luomisessa:
”Koska vaikka häiritsijä on aina ihminen, on tila myös osa häirinnän ratkaisemista. Meidän on otettava tavoitteeksi turvallinen kaupunkitila, jossa kenenkään ei tarvitse pelätä joutuvansa häirinnän kohteeksi, ja tätä pyrin myös omassa roolissani edistämään.”
Haapea muistuttaa, että olemassa olevia toimivia ratkaisuja häirinnän vastaiseen työhön on. UN Womenin globaalin Safe Cities -lippulaivahankkeen tuloksia tulisi hyödyntää myös Suomessa. YK:n ja UN Womenin materiaaleihin perustuvat aineistot seksuaalisen häirinnän kitkemiseksi työpaikoilla ovat tilattavissa UN Women Suomen verkkosivuilta.
”Seksuaalisella häirinnällä on aina tekijä. Häirintä loppuu vain, jos sen tekijät lopettavat häiritsemisen. Häirinnän lopettaminen vaatii vastuunkantoa ja vahvaa asenneilmapiirin muutosta ja tasa-arvotyötä”, Haapea painottaa.
Asennekasvatus on hidasta. Keskeisessä roolissa ovat esimerkiksi suostumuskulttuurin aktiivinen kehittäminen sekä kokonaisvaltainen seksuaalikasvatus.
Roosa Rahkonen: ”Sen jälkeen, kun täytin 20, seksuaalinen häirintä on huomattavasti vähentynyt”
Ihmisoikeusaktivisti ja vaikuttaja Roosa Rahkonen on pitänyt katuhäirintää esillä omassa aktivismissaan ja nostanut esiin omakohtaisia kokemuksiaan.
”Häirintä alkoi alaikäisenä katuhäirintänä ja silloin sitä oli vaikea ymmärtääkään. Mua on yritetty seurata kotiin monta kertaa, on koskettu ilman lupaa, kourittu”, Rahkonen kertoo.
”Sen jälkeen, kun täytin 20, häirintä on huomattavasti laskenut. Uskon, että kohteeksi otetaan nuorempia, kenellä ei ole yhtä hyviä kykyjä puolustaa itseään.”
Kaksi kolmasosaa naisista on kokenut seksuaalisen häirinnän negatiivisia vaikutuksia elämässään. Häirinnän kokemukset ovat jääneet kalvamaan myös Rahkosen mieltä – monia nuorena koettuja häirinnän kokemuksia on purettu vasta vanhemmalla iällä. Ne myös vaikuttavat käytökseen.
”Korkokengät on laukussa ja pukeutuminen on peittävämpää. Varotoimia on koko ajan – aina jaetaan sijainti, aina on avaimet kourassa, aina on se pieni pelko takaraivossa”, Rahkonen summaa häirinnän aiheuttamaa pelkoa ja turvattomuutta.
Rahkonen on erityisen huolissaan nuoriin kohdistuvasta verkkohäirinnästä ja minkälaisia esikuvia nuoret ihannoivat. Kolme neljästä alle 25-vuotiaasta on kokenut seksuaalista häirintää verkossa.
”Nuorten kanssa keskustellessani eräskin nuori kertoi, miten kuvien lähettely genitaalialueista on erittäin yleistä ja sitä pidetään tosi coolina äijäporukassa ja sillä ylpeillään kavereille.”
Rojin Birzoi: ”Häirinnän ennaltaehkäisy ei voi tarkoittaa, että me naiset muutumme mahdollisimman näkymättömiksi”
Myös ihmisoikeusaktivisti ja Generation Equality -nuortenryhmässä toimiva Rojin Birzoi korosti puheenvuorossaan naisten kohtaamaa verkkohäirintää.
”Sosiaalinen media, joka on olennainen osa nykynuorten elämässä, on valitettavasti myös yksi keskeisimmistä häirinnän alustoista. Häirinnän vaikutukset ovat vakavia – naiset altistuvat häirinnälle, solvauksille ja uhkauksille – ja niiden seuraukset voivat olla yhtä vakavia kuin fyysisellä häirinnällä.”
Birzoi harmittelee, että ei-valkoisten naisten kokemuksista ei saatu riittävästi dataa tutkimukseen ja painottaa lisätutkimuksen tarvetta. Birzoin mukaan ei-valkoisten naisten kohtaama seksuaalinen häirintä ja väkivalta ovat laajamittaisia ongelmia. Rasismi ja kulttuurinormit kuitenkin vaikeuttavat ongelmasta puhumista.
”Moni vähemmistöön kuuluva nainen ei välttämättä uskalla puhua kokemuksistaan, esimerkiksi rasismin pelossa. Joidenkin kokemuksista kertomista rajoittaa myös kunniakulttuuri”, Birzoi kertoo.
”Seksuaalinen häirintä ei ole vain naisten ongelma vaan koko yhteiskunnan ongelma ja vaatii laajaa ja monitasoista puuttumista. Häirinnän ennaltaehkäisy ei voi tarkoittaa, että me naiset muutumme mahdollisimman näkymättömiksi”, Birzoi painottaa.
Ville Savonlahti: ”Kaikkien miesten tulisi lukea tämä raportti”
Miehet ry:n puheenjohtaja Ville Savonlahti toteaa kommenttipuheenvuorossaan: ”Jokaisen miehen pitäisi lukea tämä raportti. Se auttaa ymmärtämään, miksi seksuaalisen häirinnän lopettaminen on kaikkien miesten vastuulla.”
”Eniten koskettivat selviytyjien kuvaukset siitä, miten heidän ollessaan alaikäisiä, sukulaismiehet ovat heitä häirinneet ja pettäneet luottamuksen”, Savonlahti kertoo.
”Häirinnän ollessa näin laajaa, on ilmeistä, että ongelma on mieskulttuurissa – siinä miten miehet suhtautuvat häirintään. Miehet helposti ajattelevat, että keskustelu häirinnästä ei koske heitä, koska eiväthän he siihen syyllisty. Taustalla voi olla ongelmia tunnistaa omaa toimintaa häirinnäksi – sanotaan sen olleen ”harmitonta läppää” tai normaali tapaa kiinnittää kiinnostuksen kohteen huomio.”
”Toisaalta ei myöskään ymmärretä omaa roolia häirinnän mahdollistajana esimerkiksi seksistisellä ja naisia esineellistävällä puheella miesporukassa”, Savonlahti jatkaa.
Ongelmaan puuttumista haastavat Savonlahden mukaan netin antifeministit ja ”pelimiehet”, kuten Andrew Tate. Vain muutama viikko aiemmin Yle uutisoi ”pelimiesten” jalkautumisesta vappuna iskemään naisia menetelmin, jotka kuulostivat hyvin ongelmalliselta.
Savonlahti listaa monia ratkaisuja ongelmaan: naisten kokemusten kuuntelua, ahdistelijoiden puolustamisen lopettamista, naisia seksualisoivaan machokulttuuriin puuttumista sekä häirinnästä puhumista niin julkisesti kuin miesten keskuudessa – sekä häiritsemisen lopettamista.
UN Women Suomi yhdessä eeva.fin kanssa teetti kyselytutkimuksen lokakuussa 2023. Tilaa Yhdeksän kymmenestä -tutkimusraportti ja raportin julkaisuwebinaarin tallenne.
Allekirjoita UN Women Suomen vetoomus turvallisempien julkisten tilojen puolesta.
Tilaa työnantajille suunnattu materiaalipaketti seksuaalisen häirinnän kitkemiseksi.