Feminismin historia: Feministisen aktivismin uusi aalto – suvannosta uuteen kapinaan
Feminismin neljäs aalto ajoittuu 2010-luvulta aina nykypäivään saakka ja on aalloista maailmanlaajuisin. Viestinnän ja teknologian kehityksellä on ollut valtava vaikutus, ja esimerkiksi #Metoo-kampanja on levinnyt sosiaalisen median kautta laajalti. Kuitenkin myös jo saavutettuja oikeuksia joudutaan yhä puolustamaan sekä varsinkin keholliseen itsemääräämiseen liittyviä ja seksuaali– ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia joudutaan vaatimaan edelleen. Vuosisatojen takainen syrjivä historia on yhä osa feminismin neljättä aaltoa, ja vähemmistöjen oikeuksia kyseenalaistetaan edelleen sekä liikkeen ulkopuolella että osittain myös sisällä. Neljännen aallon feminismi pyrkii yhä syventämään intersektionaalisuutta, eli vahvaa sitoutumista monimuotoisuuteen.
2000-luvun alussa feminismi julistettiin jo loppuneeksi. Vallitsi postfeministinen ilmapiiri, joka kritisoi erityisesti feminismin toista ja kolmatta aaltoa. Feminismin tavoitteet, tärkeimpänä niistä äänioikeus, oli näennäisesti jo saavutettu. Kuitenkin lukuisat yhteiskunnalliset ilmiöt talouskriiseistä äärioikeiston nousuun alkoivat vaatia feminismin nousevaa aktiivisuutta, ja viime vuosien aikana olemme nähneet uusimman aallon lähtevän liikkeelle uuden aktivistisukupolven hämmästyttävän poliittisen toiminnan kasvun myötä. Esimerkiksi #Metoo–kampanja, Pride–liike sekä protestit aborttioikeuden puolesta ovat laajalti levinneitä ja kannatettuja kampanjoita.
Feminismin luonne on muuttunut. Kun aiemmin oli saavutus, että liike hyväksyttiin, nykyään feminismi voidaan nähdä jopa kulttuurisesti muodikkaana. Viime vuosina kaduille lähteneet feministit kasvoivat hyvin eri maailmassa kuin edeltäjänsä, joiden arvot olivat myös erilaiset. Selvä muutos näkyy liberaalimpina seksuaalisuuteen ja perhemuotoihin liittyvinä arvoina sekä osallistavampina, monimuotoisuutta ja inklusiivisuutta korostavina asenteina. Nämä muutokset näkyvät nuorten feminististen liikkeiden kamppailussa sukupuolten tasa-arvon lisäksi myös ympäristön ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien puolesta sekä sitoutumisena antirasismiin. Huomionarvoista feminismin uudelle aallolle onkin monimuotoisuuden huomioiva intersektionaalinen feminismi (Molyneux, Dey, Gatto & Rowden, 2021.)
Chimamanda Ngozi Adichie – Kulttuuri ei tee ihmisiä, ihmiset tekevät kulttuurin
Feministisen aktivismin uusi aalto tarvitsi 2010-luvulle tultaessa voimakseen ääniä, jotka kuvaavat naisten sekä muiden vähemmistöjen kohtaamia ongelmia mukaansatempaavalla tavalla. Yksi näistä äänistä kuului nigerialaissyntyiselle kirjailijalle ja aktivistille Chimamanda Ngozi Adichielle, joka on tänään yksi maailman tunnetuimmista feministeistä. Adichie on julkaissut useita uraauurtavia feministisiä teoksia ja saanut työstään lukuisia tunnustuksia. TIME-lehti nimesi hänet vuonna 2017 maailman vaikutusvaltaisimpien ihmisten joukkoon.
Suuren yleisön tietoisuuteen Adichie nousi viimeistään vuonna 2012, kun hänen tarkkanäköinen TED-talk -puheenvuoronsa We should all be feminists levisi ympäri maailman ja aiheutti uuden feministisen keskustelun. Myös maailmantähti Beyoncé käytti puheen osia Flawless-kappaleessaan. Puheessaan Adichie nosti feminismin esiin nimenomaan nigerialaisessa ja afrikkalaisessa kontekstissa sekä totesi sukupuoleen liittyvän keskustelun olevan maassa edelleen vaikea ja sensitiivinen aihe. Hän toi esiin syvälle juurtuneita sukupuoleen liittyviä asenteita sekä miten ihmiset voivat muokata epätasa-arvoista kulttuuria omalla toiminnallaan.
”Kysymys ei ole siitä, että kasvattaisimme tyttäremme eri tavalla. Meidän täytyy kasvattaa poikamme eri tavalla.”
Sukupuoleen liittyy syvälle juurtuneita asenteita. Ihmiset voivat kuitenkin muokata epätasa-arvoista kulttuuria omalla toiminnallaan – siksi onkin tärkeää, että myös pojista kasvatetaan feministejä.
Feminismi nyt ja tulevaisuudessa
Kun vuonna 2017 feministiseltä akateemikolta ja aktivistilta Cecilia Sardenberilta kysyttiin feminismin toisen aallon ja neljännen aallon eroista, hän vastasi:
”Silloin (1970- ja 1980-luvuilla) taistelimme saavuttaaksemme oikeuksia ja nyt taistelemme niiden poistamista vastaan.” (Molyneux, Dey, Gatto & Rowden, 2021.)
Sukupolvien takainen tasa-arvotyö on ottanut takapakkia, kun esimerkiksi sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvät oikeudet, sekä lisääntymisoikeudet eivät edelleenkään toteudu konservatiivisten voimien vahvistuessa. Huolestuttavaa on esimerkiksi Yhdysvalloissa vallitseva tilanne, jossa konservatiivit ovat ottaneet vallan ihmisten kehoista kumoamalla maan perustuslain vuosikymmenten takaisen päätöksen, Roe v. Waden, joka suojeli aborttioikeutta. Puolassa abortti kiellettiin lain mukaan vuonna 2020, ja maa koki valtavan ihmisoikeuksien taantumisen. Tämä on johtanut raskauden komplikaatioiden aiheuttamiin vakaviin hengenvaarallisiin tilanteisiin ja jopa kuolemiin.
Myös rasismi on yhä sekä feministisen liikkeen sisäinen että ulkoinen ongelma. Kirjailija ja aktivisti Rafia Zakaria määrittelee kirjassaan “Against white feminism” valkoisen feminismin käsitteen. Se on feminismiä, joka harjoittaa valkoista ylivaltaa feministisen liikkeen sisällä, on sokea värille peitellen kolonialistista historiaa ja nykypäivän syrjintää, ja keskittyy tasa-arvon edistämisessä valkoiseen naiseen. Valkoinen feminismi ei ole intersektionaalista ja täten ei aja elintärkeitä tasa-arvokysymyksiä, kuten rasismin vastaisuutta. (Rao, 2021). Artikkelisarjassamme mainitut nimet, kuten Audre Lorde, Kimberlé Crenshaw, ja Marsha P. Johnson ovat olleet osa rasisminvastaista taistelua. Erityisesti 2020-luvulla kiihtynyt Black Lives Matter -liike kertoo siitä, että yhä on tehtävää tasa-arvotyön saralla.
Feminismin uusi aalto on saavuttanut kuitenkin paljon. Valkoisen feminismin tunnistaminen ja rasismin esille tuominen myös valkoisten toimesta ovat feminismin uuden aallon merkittävimpiä askeleita kohti tasa-arvoisempaa maailmaa. Median ja viestinnän kehittyessä esimerkiksi #Metoo –kampanja on onnistuneesti nostanut häirinnän ongelmakohdaksi useilla aloilla, kuten viihdemaailman ja politiikan saroilla. Seksuaalisen väkivallan juridisen määritelmän muuttaminen suostumukseen perustuvaksi on myös aktiivinen taistelu, joka on tuottanut tulosta eri maissa – Suomessakin eduskunta hyväksyi kesäkuussa 2022 seksuaalirikoslainsäädännön uudistuksen, joka määrittelee raiskauksen suostumusperustaiseksi. Mediassa esitetään seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä yhä enenevissä määrin, ja heteronormatiivista poikkeavat liitot on sallittu solmittaviksi useassa maassa viime vuosikymmenen aikana.
Uudet liikkeet eivät kuitenkaan ole täysin nykyfeministien ansiota, vaan esimerkiksi Pride-liike ulottuu 1960-luvulle saakka. Liikkeen taustalla oleva transaktivisti Marsha P. Johnson, nousi Stonewall kapinoissa poliisien häirintää vastaan Yhdysvalloissa vuonna 1969. Pride-liikkeen synnyttämisen lisäksi, Johnson edustaa feminismin varjopuolta, syrjintää. Musta transnainen on edelleen syrjitty niin feministien keskuudessa kuin ulkopuolellakin. On tärkeää tunnistaa feministi-ikonien tärkeä työ sekä kantaa vastuu sen jatkamisesta. Uuden aallon syventämä intersektionaalisuus pyrkii siihen, että feminismi yltäisi aatteena binäärisen sukupuolikäsityksen, heteronormatiivisuuden sekä rasismin yli.
Tasa-arvoa ei ole saavutettu täysin vielä missään maassa, ja sen eteen on tehtävä töitä. UN Women on vuonna 2010 perustettu YK:n tasa-arvojärjestö, joka edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa ja vahvistaa naisten ja tyttöjen ihmisoikeuksia ja asemaa globaalisti. Järjestö tunnettiin alun perin nimellä UNIFEM, joka perustettiin vuonna 1977 YK:n naisten kehitysrahastona. Generation Equality on UN Womenin koordinoima viisivuotinen kampanja, joka käynnistettiin vuonna 2020. Kampanja keskittyy sukupuolittuneeseen väkivaltaan, taloudelliseen oikeudenmukaisuuteen, seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin, ilmasto-oikeudenmukaisuuteen, teknologian tasa-arvoon, sekä feministisiin liikkeisiin ja johtajuuteen. Se haastaa laajasti eri toimijat, kuten valtiot, järjestöt ja yritykset, tekemään konkreettisia ja peruuttamattomia tekoja tasa-arvotavoitteiden toteuttamiseksi, ja painottaa erityisesti nuorten näkökulmaa huomioitavaksi.
Tulevaisuuden feminismi pyrkii tasa-arvoa kohti vahvemmin kuin koskaan ja on ennen kaikkea intersektionaalista, eikä siedä rasismia tai sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liitännäistä syrjintää. (Molyneux, Dey, Gatto & Rowden, 2021.)
Ole ylpeästi feministi ja tule mukaan tasa-arvotyöhön! Liittymällä UN Women Suomen jäseneksi olet mukana edistämässä sukupuolten tasa-arvoa ja rakentamassa maailmaa, jossa jokaisen yksilön ihmisarvoa kunnioitetaan. Liity jäseneksi!
Varhaisista naisliikkeistä lähtien feminismi on haastanut ahdasmieliset ja epätasa-arvoiset yhteiskunnalliset rakenteet, jotka heikentävät naisten mahdollisuuksia päättää omasta elämästään. Tämä on neljäs osa artikkelisarjaamme Feminismin historia – Suffrageteista intersektionalismiin, joka syventyy feminismin neljään aaltoon. Löydät täältä artikkelisarjan ensimmäisen, toisen sekä kolmannen osan.
Artikkeli perustuu UN Womenin tausta-asiakirjaan New Feminist Activism, Waves and Generations (Maxine Molyneux, Adrija Dey, Malu A.C. Gatto ja Holly Rowden, 2021) sekä UN Womenin aikajanaan Women of the World Unite!
Muut lähteet:
Rao, Mythili G. (2021). A plan to make feminism better: Make it less white. Washington post.
Artikkelikuva: Dante Besana, värikorostus lisätty
March for women: Giacomo Ferroni
Henkilökuva Marsha P. Johnson
Henkilökuva Chimamanda Ngozi Adichie: Geoffrey Baker