Naisten oikeudet
Vuonna 1948 YK:n yleiskokouksessa hyväksyttiin ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus, jonka mukaan jokaisella ihmisellä on samat oikeudet riippumatta iästä, sukupuolesta, uskonnosta, kansalaisuudesta tai muusta tekijästä. Julistus on kokonaisvaltainen ja käsittää elämän ja yhteiskunnan jokaisen osa-alueen.
Vaikka julistuksen ovat ratifioineet lähes kaikki YK:n jäsenmaat, ja se on laajalti tunnettu, se ei todellisuudessa turvaa kaikkien ihmisoikeuksia. Usein erityisesti naisten ja vähemmistöjen ihmisoikeudet eivät täysin toteudu, sillä heihin kohdistuu rakenteellista syrjintää ja väkivaltaa. Naisilla ja vähemmistöillä on kautta historian ollut heikommat mahdollisuudet myös taloudelliseen itsenäisyyteen, päätöksentekoon sekä johtajuuteen. Ihmisoikeusjulistus ei puutu näihin ongelmakohtiin, mikä omalta osaltaan estää naisten oikeuksia toteutumasta.
Vuoden 1948 ihmisoikeusjulistuksen jälkeen on solmittu uusia sopimuksia juuri naisten oikeuksien takaamiseksi. Sopimukset mm. pyrkivät poistamaan syrjintää ja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, sekä asettavat konkreettisia tavoitteita ja toimenpiteitä, jotta myös naisten ihmisoikeudet - eli naisten oikeudet toteutuisivat.
Naisten oikeuksia koskevat kansainväliset sopimukset
Kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus - CEDAW
Mikä on CEDAW?
Vuonna 1979 solmittu YK:n kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus (The convention on the Elimination of the all Forms of Discrimination against Women) CEDAW oli ensimmäinen sopimus, jossa tunnustettiin sukupuolten välinen tasa-arvo niin työ kuin perhe-elämässäkin. Sopimus tunnistaa, kuinka perinteiset sukupuoliroolit vahingoittavat ja rajoittavat naisten elämää. Sen tavoitteena on poistaa naisiin kohdistuva syrjintä ja parantaa naisten asemaa kokonaisvaltaisesti niin koulutuksen, työelämän, terveydenhuollon, kuin taloudenkin osa-alueilla. Vuonna 1992 sopimusta täydennettiin lisäämällä suositus, jonka mukaan naisiin kohdistuva syrjintä pitää sisällään myös sukupuolittuneen naisiin kohdistuvan väkivallan käsitteen.
Laajuus
Tänään 188 YK:n jäsenmaata eli yli 90 prosenttia on ratifioinut CEDAW:n. Sopimus velvoittaa sopimusvaltioita aktiivisiin ja monipuolisiin toimiin, kuten lainsäädännön uudistuksiin naisiin kohdistuvan syrjinnän poistamiseksi ja kulttuurisidonnaisten tapojen muuttamiseen naisten aseman parantamiseksi.
Toimeenpano
23 riippumattomasta asiantuntijajäsenestä koostuva komitea valvoo CEDAW-sopimuksen toimeenpanoa. Sopimusvaltiot raportoivat komitealle neljän vuoden välein, miten naisten oikeudet toteutuvat hallinnon eri osa-alueilla, minkä jälkeen komitea antaa päätelmänsä ja suosituksensa. Komitealla on ollut vuodesta 2000 oikeus käynnistää tutkimus, jos se epäilee naisten oikeuksien tulleen systemaattisesti tai vakavasti loukatuksi sopimusvaltioissa. Myös yksittäisillä henkilöillä on mahdollisuus reklamoida komitealle kokemistaan ihmisoikeusloukkauksista.
Mikä on Pekingin julistus ja toimintaohjelma?
Pekingin julistuksen ja toimintasuunnitelman tavoitteena on saavuttaa sukupuolten välinen tasa-arvo, vaikuttaa aktiivisesti naisten oikeuksien toteutumiseen ja poistaa niiden tiellä olevat esteet. Se hyväksyttiin Pekingissä järjestetyssä maailmankonferenssissa vuonna 1995. Julistus vahvistaa CEDAW:n, ja yksi sen tärkeimmistä kohdista on naisten oikeuksien tunnustaminen ihmisoikeuksiksi.
Pekingin julistuksen sisältö
Julistus tunnistaa keskeiset ongelma-alueet naisten oikeuksille maailmassa ja esittää strategisia tavoitteita ja toimia niiden poistamiseksi. Keskeisiä osa-alueita ovat:
• Naiset ja köyhyys
• Naisten kasvatus ja koulutus
• Naiset ja terveys
• Naisiin kohdistuva väkivalta
• Naiset ja aseelliset konfliktit
• Naiset ja talous
• Naiset vallankäytössä ja päätöksenteossa
• Institutionaaliset mekanismit naisen aseman edistämiseksi
• Naisten ihmisoikeudet
• Naiset ja tiedotusvälineet
• Naiset ja ympäristö, ja tytöt
Julistus edellyttää monitasoisia järjestelyjä ja taloudellisia toimia sopimusvaltioilta, jotta sen tavoitteisiin voidaan yltää. Toimintaohjelmaan kirjattiin tärkeimmät uudistukset, jotka jokaisen sopimusvaltion tulisi toteuttaa seuraavan viiden vuoden sisällä.
Istanbulin sopimus
Mikä on Istanbulin sopimus?
Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta eli Istanbulin sopimus hyväksyttiin vuonna 2011 ja tuli voimaan vuonna 2014. Se on maailman ensimmäinen laaja-alainen sopimus, joka ennaltaehkäisee ja poistaa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, suojele väkivallan uhreja sekä saattaa väkivallan tekijät edesvastuuseen. Sopimus tunnistaa myös lasten ja miesten roolin lähisuhde- ja perheväkivallan uhreina. Se on Euroopan ensimmäinen oikeudellisesti sitova sopimus naisten ja perheiden suojelemiseksi väkivallalta.
Perheenjäseniin ja naisiin kohdistuvan väkivallan uhrien suojelemisen lisäksi sopimus myös edistää kaikkien naisiin kohdistuvan syrjinnän muotojen poistamista ja edistää sukupuolten todellista tasa-arvoa. Sopimus edesauttaa viranomaisten ja järjestöjen yhteistyötä lähisuhde- ja perheväkivallan sekä sukupuolittuneen väkivallan lopettamiseksi.
Sopimus velvoittaa
• kieltämään seksuaalisen häirinnän. Sopimusmaan on säädettävä rikosoikeudellinen tai muu seuraamus kaikesta seksuaalisesta käyttäytymisestä, jonka tarkoituksena tai vaikutuksena on kohteen ihmisarvon loukkaaminen. Erityisen tuomittavaa on uhkaava, halventava tai loukkaava käyttäytyminen.
• purkamaan, mitätöimään tai kumoamaan pakkoavioliitot. Velvoite koskee avioliittoja, joihin molemmat osapuolet eivät ole astuneet vapaaehtoisesti. Tämä artikla on erityisen tärkeä lapsiavioliittojen purkamisessa. Toimeenpano tehdään aiheuttamatta uhreille kohtuuttomia taloudellisia tai hallinnollisia seuraamuksia.
• kriminalisoimaan naisten steriloinnit, joita tehdään leikkauksella ilman naisen suostumusta tai täyttä ymmärrystä.
• ottamaan käyttöön 24/7 toimivan ilmaisen auttavan puhelimen. Puhelimen kautta väkivallan uhrit voivat luottamuksellisesti pyytää apua ja neuvoja naisiin tai perheenjäseniin kohdistuvassa väkivallassa.
• perustamaan riittävän määrän helposti saavutettavissa olevia turvakoteja.
• säätämään rangaistavaksi toiseen henkilöön kohdistuvan tahallisen ja toistuvan uhkaavan käytöksen sekä pelkoa aiheuttavan vainoamisen.
Sopimuksen toimeenpano
Sopimusmääräysten täytäntöönpanoa seuraa naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjunnan asiantuntijaryhmä GREVIO. Sopimuksen täytäntöönpanoa valvoo myös sopimuksen osapuolista koostuva komitea.
Naiset, rauha ja turvallisuus -päätöslauselma 1325
Mikä on Naiset, rauha ja turvallisuus -päätöslauselma 1325?
YK:n turvallisuusneuvoston vuonna 2000 hyväksymän 1325-päätöslauselman tavoitteena on suojata naisia ja tyttöjä aseellisissa selkkauksissa ja konflikteissa, sekä lisätä naisten osallisuutta rauhanturvaamisessa ja konfliktien ratkaisussa. Päätöslauselma asettaa naiset ja ja tytöt aktiivisten toimijoiden asemaan ensimmäistä kertaa, jotta he voivat vaikuttaa ja osallistua konfliktien ratkaisuun ja rauhanrakennukseen. Tilastojen mukaan naisten mukana oleminen rauhansopimusten solmimisessa tuottaa kestävämmän rauhan sopijapuolten välille. Sopimukset ovat myös totetutuneet todennäköisemmin, jos naisia on ollut mukana neuvotteluissa.
Päätöslauselman peruspilarit
1. Tyttöjen ja naisten suojeleminen konflikteissa ja heidän ihmisoikeuksiensa turvaaminen.
2. Sukupuolittuneen väkivallan ennaltaehkäisy.
3. Naisten tasavertainen osallistuminen rauhanneuvotteluihin ja jälleenrakennukseen konfliktien jälkeen.
Edistys päätöslauselman toimeenpanossa
Vaikka naisten osuus rauhanneuvottelupöydissä on noussut, he muodostavat edelleen selkeän vähemmistön neuvottelijoista, allekirjoittajista ja neuvonantajista. Paikoitellen naiset jäävät rauhan prosessien ulkopuolelle kokonaan. Kuitenkin naisten osuus rauhanturvaajista on noussut. Se mahdollistaa paremman siviliilien ja ihmisoikeuksien suojelun ja inklusiivisemman rauhanprosessin. Silti yhä tänään ainoastaan 6 prosenttia rauhanturvaajista on naisia.
Päätöslauselmaa on myös täydennetty yhdeksällä muulla päätöslauselmalla, joista voit lukea lisää Suomen naiset, rauha ja turvallisuus -verkoston sivulla.
YK:n naisten asemaa käsittelevä toimikunta (CSW)
Naisten asemaa käsittelevä toimikunta (Commission on the Status of Women, CSW) on tärkein sukupuolten tasa-arvoa ja naisten voimaantumista käsittelevä maailmanlaajuinen elin. CSW kokoontuu vuosittain kahdeksi viikoksi New Yorkiin luomaan kansainvälisiä sääntöjä naisten aseman parantamiseksi ja tasa-arvon edistämiseksi. YK:n tasa-arvojärjestö UN Women on merkittävässä roolissa tukemassa kaikkea toimikunnan työtä. Myös UN Women Suomi osallistuu vuosittain CSW-kokoukseen.
Naisten moninaisuus
Naisten moninaisuus UN Womenin tasa-arvotyössä
Naisten moninaisuuden tunnistaminen ja integroiminen naisten oikeuksiin on tärkeä osa UN Womenin työtä. Työ tasa-arvon ja ihmisoikeuksien puolesta tarkoittaa kaikkien syrjinnän muotojen esiin nostamista. Intersektionaalisuuden avulla luodaan inklusiivisia ja kestäviä toimia päällekkäisten syrjinnän muotojen poistamiseksi.
UN Womenin tutkimustietoon perustuvia suosituksia inklusiivisen ja tasa-arvoisen yhteiskunnan luomiseksi ovat mm.
Saavutettavuus
Varmistetaan, että tieto ja palvelut ovat jokaisen saatavilla riippumatta sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta, vammaisuudesta, lukutaidosta, tulotasosta tai varakkuudesta.
Yksilöity lähestymistapa
Seksuaalisen ja sukupuolittuneen väkivallan tapauksia lähestytään aina tapauskohtaisesti. Uhrien sijaan väkivaltaa kokeneet nähdään selviytyjinä ja heidän arvokkuuttaan, omaa tahtoaan ja aktiivista toimijuuttaan kunnioitetaan. Samalla varmistetaan, että heidän oikeuksiaan ja yksilöllisiä tarpeitaan priorisoidaan ja kunnioitetaan.
Mahdollisuus avunsaamiseen nimettömänä
Varmistetaan, että apua voi hakea ja saada ilman henkilötietojen antamista. Näin mahdollistetaan avun saatavuus kaikissa tapauksissa.
Naisten merkityksellinen osallistuminen Naiset, Rauha ja Turvallisuus -prosesseihin
Varmistetaan monitasoista syrjintää kohtaavien naisten osallistuminen päätöksentekoon ja rauhan prosesseihin, esimerkiksi sukupuolikiintiöiden sekä naisten johtajuuden priorisoinnin kautta.
Naisten moninaisuus kansainvälisissä sopimuksissa
CEDAW painottaa,
että sukupuolten tasa-arvo ei voi toteutua ilman, että rasismi ja kolonialismi poistetaan. Myös tulotason ja sosioekonomisen aseman vaikutus naisten oikeuksien toteutumiseen huomioidaan.
CEDAW:sta kuitenkin puuttuu täysin sukupuoli- ja seksuaali-identiteettien moninaisuuden huomiointi, vaikka sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta johtuva syrjintä on merkittävä este naisten oikeuksien toteutumiselle.
Pekingin julistus ja toimintaohjelma
tunnistaa monitasoisen syrjinnän, jossa monta eri tekijää voi vaikuttaa samanaikaisesti.
Seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuutta ei kuitenkaan huomioida mitenkään.
Istanbulin sopimuksen kolmas artikla vaatii
sukupuolittuneen väkivallan uhrin oikeuksien toteutumista sukupuolesta, ihonväristä, kielestä, uskonnosta, poliittisista tai muista näkemyksistä, kansallisesta tai sosiaalisesta alkuperästä, vähemmistöön kuulumisesta, omaisuudesta, syntyperästä, seksuaalisesta suuntautumisesta, sukupuoli-identiteetistä, iästä, terveyden tilasta, vammaisuudesta, statuksesta, ja pakolais- tai siirtolaisstatuksesta riippumatta.
Naiset, rauha ja turvallisuus -päätöslauselma 1325 tunnistaa
esimerkiksi pakolaisstatuksen ja iän naisen turvallisuuteen ja oikeuksiin vaikuttavana tekijänä konflikti- ja kriisitilanteissa. Se ei kuitenkaan mainitse eri tekijöiden vaikutuksia laajemmin, vaikka useat muut tekijät, kuten etninen tausta ja seksuaalinen suuntautuminen vaikuttavat naisen turvallisuuteen merkittävästi.
Naisten oikeuksien toteutuminen edellyttää intersektionaalisuuden tunnistamista kansainvälisesti. Sen puuttuminen kansainvälisistä sopimuksista vaikuttaa suoraan eri viiteryhmien elämään ja oikeuksiin. Erityisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ovat jääneet huomiotta naisten oikeuksia koskevissa sopimuksissa, kuten CEDAW:ssa, Pekingin julistuksessa ja toimintaohjelmassa sekä 1325-päätöslauselmassa. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kohdistuu kuitenkin suhteetonta syrjintää. Sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuus yhdessä muiden tekijöiden kanssa linkittyvät kasvaneeseen väkivallan ja häirinnän uhkaan sekä sen vakavuuteen ja toistumiseen niin yksityisissä kuin julkisissa tiloissa. Tutkimusten mukaan erityisesti alkuperäiskansalaisiksi, kehitysvammaisiksi tai LGBTIQ+ identifioituvat ihmiset kokevat väkivallan uhkaa. Tämän lisäksi mahdollisuudet talouselämään osallistumiseen, hyvään seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja päätöksentekoon ovat usein heikommat.
Intersektionaalisuuden tunnistaminen ja integroiminen kansainvälisiin sopimuksiin ei kuitenkaan riitä. Vaaditaan konkreettisia toimia yhteiskunnan kaikilla tasoilla - kansalaisista ja ruohonjuuritason toimijoista korkeimpaan päätäntävaltaan - inklusiivisen ja esteettömän yhteiskunnan rakentamiseksi. Vain silloin naisten oikeudet voivat toteutua.