Kestävän kehityksen tavoitteet
Agenda2030 -kestävän kehityksen tavoitteilla pyritään planeetan ja ihmiskunnan pelastamiseen - naisten oikeudet keskeisessä roolissa
YK:n jäsenmaat hyväksyivät syyskuussa 2015 uuden, globaalin toimintaohjelman ja siihen liittyvät kestävän kehityksen tavoitteet. Kaikkia maita koskevien tavoitteiden päämääränä on pelastaa planeettamme ja tehdä siitä seuraavien vuosien aikana parempi paikka kaikille ihmisille.
Kestävän kehityksen toimintaohjelma eli Agenda2030 sisältää 17 tavoitetta, jotka kaikkien maailman maiden tulisi saavuttaa vuoteen 2030 mennessä. Taloudellisten, sosiaalisten sekä ympäristöllisten kestävän kehityksen tavoitteiden avulla pyritään luomaan vaikuttavaa toimintaa ihmiskunnan ja –oikeuksien sekä planeetan kestävän kehityksen turvaamiseksi.
Yksi kestävän kehityksen tavoitteista on sukupuolten tasa-arvon saavuttaminen, joka samalla on edellytys muiden kestävän kehityksen tavoitteiden toteutumiselle. Vaikka sukupuolten tasa-arvon saavuttaminen on oma kestävän kehityksen tavoitteensa, se koskettaa myös kaikkia 17 tavoitetta, sillä naisten ja tyttöjen hyvinvointi on vahvasti sidoksissa myös muihin kestävän kehityksen tavoitteisiin. Koska mm. köyhyys, ilmastonmuutos, ruuan ja veden saatavuuden ongelmat, terveydenhuollon puute ja maailmanlaajuiset talouskriisit ja konfliktit sekä väkivalta haavoittavat erityisesti naisia, heidän panoksensa ratkaisujen löytämisessä on keskeinen.
Kestävää kehitystä ei voida saavuttaa ilman sukupuolten tasa-arvoa. Kestävän kehityksen haasteet eivät ainoastaan vaikuta naisiin ja tyttöihin voimakkaammin, vaan he ovat myös avainasemassa niiden ratkaisemisessa. Sukupuolisyrjintä estää naisten osallisuuden ja johtajuuden kestävän kehityksen haasteisiin vastaamisessa. Lue lisää kestävän kehityksen vaikutuksista tasa-arvoon UN Women Suomen koululaisjulkaisusta opiskelijoille.
Tasa-arvotyö on kroonisesti alirahoitettua huolimatta työn tärkeydestä kestävän kehityksen tavoitteille. Agenda2030-tavoitteiden lisäksi YK:n tasa-arvojärjestö UN Womenin käynnistämä viisivuotinen Generation Equality -kampanja edistää naisten ja tyttöjen oikeuksia niillä osa-alueilla, joilla kehitys on ollut kansainvälisesti hidasta.
1. Ei köyhyyttä
Ensimmäisen kestävän kehityksen tavoitteen päämääränä on köyhyyden poistaminen sen kaikissa muodoissa kaikkialta. Naisilla täytyy olla yhtäläinen oikeus päästä pois köyhyysloukusta, alkaen sosiaaliturvan ja teknologian saatavuudesta. Ensimmäinen kestävän kehityksen tavoite saavutetaan, kun naisten syrjintä loppuu.
Naiset kautta maailman köyhtyvät ja pysyvät köyhinä, koska epätasa-arvo riistää heiltä perusoikeudet ja mahdollisuuden hyvinvointiin. Naiset käyvät palkkatyössä, luovat työpaikkoja yrittäjinä ja huolehtivat perheestä ja vanhuksista, ja näin ollen he tuovat merkittävän panoksen hyvinvointiin.
Kaikesta huolimatta esimerkiksi maata viljelevän naisen sato ja tulot jäävät vaatimattomammiksi kuin miehen, koska hän ei saa yhtä helposti siemenviljaa, luottoa, teknologiaa ja neuvontapalveluita. Nainen ei todennäköisesti omista viljelemäänsä maata – vain 20 prosenttia maanomistajista kautta maailman on naisia. Suvun maiden periminenkään ei ehkä ole mahdollista, koska lainsäädäntö saattaa kieltää perimysoikeuden tai yhteiskunnalliset käytännöt yksinkertaisesti suosivat miespuolisia sukulaisia.
Naiset joutuvat miehiä todennäköisemmin elämään äärimmäisessä köyhyydessä. Koronapandemian seuraukset vahvistavat työelämän epävakautta, taloudellisten resurssien epätasa-arvoa sekä palkattoman hoivan ja kotitöiden määrää, mikä puolestaan kasvattaa naisten köyhyyttä. Joidenkin arvioiden mukaan köyhyydessä elävien naisten määrä ei todennäköisesti palaudu pandemiaa edeltävälle kehitystasolle ennen vuotta 2030.
2. Ei nälkää
Toinen kestävän kehityksen tavoite tähtää nälän poistamiseen, ruokaturvan saavuttamiseen, ravitsemuksen parantamiseen ja kestävän maatalouden edistämiseen. Vaikka naiset kautta maailman huolehtivat kotitalouksien ruuanlaitosta jopa 90 prosenttisesti, kovina aikoina naiset ja tytöt todennäköisesti syövät vähemmän.
Ravitsemuksessa määrän ohella myös ruuan koostumus ja laatu ovat tärkeitä. Köyhissä kotitalouksissa naiset usein saavat vähemmän tarvitsemiaan ravintoaineita – myös raskaana ollessaan tai imettäessään.
Sukupuolten välinen epätasa-arvo liittyy riittämättömään terveydenhuoltoon ja koulutukseen sekä tulotasoon, jonka avulla ihminen voisi parantaa elinolosuhteitaan. Nälän lopettaminen tarkoittaa, että kaikki naiset saavat tarvitsemansa määrän ravintoaineita. Kun syrjintä lakkaa, maataloustuotannossa työskentelevät naiset voivat antaa merkittävän panoksen maailman ruokaturvallisuuteen.
Epätasa-arvoiset valtasuhteet kotitalouksien tasolla tekevät naisista miehiä alttiimpia elintarvikepulan uhalle. Erityisesti kriisien aikaan tai ruoan hinnan noustessa naisista ja tytöistä usein tulee eräänlaisia kriisitilanteiden iskunvaimentimia, jotka perheitään tukeakseen nauttivat itse vähemmän ravinteikasta ruokaa. Usein he myös käyttävät miehiä ja poikia enemmän aikaa ja energiaa ruoansaannin turvaamiseen ja ravinnon tuottamiseen tai valmistamiseen kotioloissa.
Vuonna 2018 arviolta 9,2 prosenttia maailman väestöstä, enemmän kuin 700 miljoonaa ihmistä, altistui huomattavan vakavalle elintarvikepulalle. Naiset olivat hieman miehiä alttiimpia, ja suurimmat erot sukupuolten välillä olivat latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla. Vähän koulutetuilla, köyhillä ja kaupunkialueilla elävillä sukupuolten väliset erot ovat suurimmillaan. Kun asuinpaikka, varallisuus ja koulutuksen taso jätetään pois vertailusta, elintarvikepula on noin 10 prosenttia todennäköisempää naisilla kuin miehillä.
3. Terveyttä ja hyvinvointia
Terveellisen elämän ja hyvinvoinnin takaaminen kaikenikäisille ihmisille on myös sukupuolikysymys. Maat ovat sitoutuneet tarjoamaan seksuaali- ja lisääntymisterveyden palveluita, mutta monet ongelmat ovat hidastaneet kehitystä.
Yli 270 miljoonalla naisella ei ole mahdollisuutta käyttää ehkäisyä, vaikka he sitä tarvitsisivat. Äitiyskuolleisuus on 94 prosenttia korkeampaa kehittyvillä alueilla kuin kehittyneissä maissa.
Koronapandemia on aiheuttanut haasteita terveydenhuollon kestävyydelle, joka näkyy naisten aiempaakin rajoittuneemmassa pääsyssä lisääntymis- ja seksuaaliterveyspalveluihin. Lisäksi terveydenhuoltoalalla työskentelevät naiset, jotka muodostavat terveydenhuoltoalan työntekijöistä 70 prosenttia, altistuvat virukselle erityisen voimakkaasti.
4. Hyvä koulutus
Maailman kaikilla kehittyvillä alueilla kaikki tai lähes kaikki pojat ja tytöt aloittavat ensimmäisen asteen koulunkäynnin. Vaikka saavutus on historiallinen, se on silti kaukana valmiista. Monissa maissa sukupuolten välinen kuilu kasvaa merkittävästi, kun siirrytään toisen ja kolmannen asteen koulutukseen.
Avoimen, tasa-arvoisen ja laadukkaan koulutuksen sekä elinikäisten oppimismahdollisuuksien takaaminen kaikille on myös edellytys sukupuolten tasa-arvon saavuttamiselle.
Köyhimmissä kotitalouksissa elävien naisten lukutaidottomuuslukemat ovat kaikkein korkeimmat. Perusopetuksessa on nyt enemmän tyttöjä kuin koskaan aikaisemmin, mutta tästä huolimatta 15 miljoonaa peruskouluikäistä tyttöä todennäköisesti jää luku- ja kirjoitustaidottomaksi verrattuna noin 10 miljoonaan poikaan. Koulutuksen ulkopuolelle jäämisessä köyhyys on avaintekijä. Pakolaislapsista tytöt käyvät koulua vain puolet siitä, mitä pojat.
Pitkittyneet koulusulut esimerkiksi koronapandemian aikana johtavat tytöille haitallisten käytäntöjen, kuten lapsiavioliittojen määrän kasvuun, jotka puolestaan vähentävät tyttöjen mahdollisuuksia koulutukseen. Joissakin maissa on otettu käyttöön etäopiskelu. Tämä ei kuitenkaan hyödytä köyhiä tyttöjä, joilla on poikia huonommat digitaidot tai ei pääsyä tietokoneelle.
5. Sukupuolten tasa-arvo
Naisilla on kriittinen rooli kaikkien kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa, koska monet tavoitteet tunnustavat erityisesti naisten tasa-arvon ja voimaannuttamisen sekä itse tavoitteena että osana ratkaisua.
Sukupuolten välisen tasa-arvon saavuttaminen ja naisten ja tyttöjen voimaannuttaminen edellyttää naisten syrjinnän lopettamista kaikissa muodoissaan, naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan lopettamista, tyttöjen sukuelinten silpomisen ja lapsiavioliittojen lopettamista sekä palkattoman hoiva- ja kotityön arvon tunnustamista.
On myös varmistettava naisten tehokas osallistuminen ja yhtäläiset mahdollisuudet johtaa kaikkia päätöksenteon tasoja politiikassa, taloudessa ja yhteiskunnassa. Tavoite viisi on puhtaasti sukupuolitavoite.
Monet sukupuolten tasa-arvon mittarit osoittavat, että edistystä on tapahtunut: esimerkiksi sekä naisten sukupuolielinten silpominen että lapsiavioliitot ovat vähentyneet merkittävästi. Edistysaskelista huolimatta yleistilastot ovat edelleen hälyttävät. Sukupuolten epätasa-arvon ytimessä olevien rakenteellisten ongelmien selvittämiseksi tehty työ on vielä riittämätöntä, mikä heikentää kestävän kehityksen tavoitteiden viidennen kohdan, sukupuolten tasa-arvon, toteutumismahdollisuuksia. Tällaisiin rakenteellisiin perusongelmiin kuuluvat lainsäädännöllinen syrjintä, syrjivät sosiaaliset normit ja asenteet, naisten ja tyttöjen matala osallisuus seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyvässä päätöksenteossa ja naisten vähäinen poliittinen osallistuminen.
6. Puhdas vesi ja sanitaatio
Vedensaannin ja sen kestävän käytön varmistaminen sekä riittävän sanitaation takaaminen kaikille edellyttää naisten ja tyttöjen erityistarpeiden huomioimista. Riittämätön veden saatavuus tuo naisille ylimääräisen taakan kannettavaksi. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa naiset ja tytöt käyttävät vuodessa 40 miljardia tuntia veden hakemiseen, mikä usein haittaa koulunkäyntiä ja palkkatyössä käymistä.
Jos kouluissa ei ole erikseen tytöille tarkoitettuja saniteettitiloja, se voi olla vanhemmille merkittävä syy pitää tytöt kotona.
Jo ennen pandemiaa neljällä kymmenestä koulusta ympäri maailman ja 70 prosentissa kouluista vähiten kehittyneissä maissa oli haasteita tarjota saniteettitiloja oppilailleen. Saippuan ja käsien pesun mahdollisuuden puute osaltaan vaikuttaa koulujen suljettuna pitämiseen.
Saniteettitilojen ja veden puute vaikuttaa myös tyttöjen koulunkäyntiin niin, että he saattavat joutua jäämään kotiin kuukautisten aikana. Esimerkiksi ennen pandemiaa jopa yksi neljästä tytöstä Nigeriassa ja yksi viidestä tytöstä Norsunluurannikolla jäivät kotiin kuukautisten takia viimeisen 12 kuukauden aikana.
7. Edullista ja puhdasta energiaa
Kotitalouksissa naiset ovat usein pääasiallisesti vastuussa energiasta. Kun nykyaikaisia energialähteitä ei ole saatavilla, he käyttävät joka päivä tuntikausia ruuanlaittoon ja kodin lämmittämiseen tarvittavan polttoaineen keräämiseen.
Kotitalouksien pääasiallisina energiavastuullisina naisilla voisi olla merkittävä rooli kestävän, nykyaikaisen energian käytön laajentamisessa. Kestävän kehityksen tavoitteena on edullisten, luotettavien, kestävien ja uudenaikaisten energiamuotojen tuominen kaikkien ulottuville.
Turvallisten ruoanlaitossa käytettävien polttoaineiden ja teknologioiden puute aiheuttaa vakavia terveysriskejä naisille ja lapsille, etenkin niille, jotka elävät maaseudulla. Kodin ilmanlaatua heikentää muun muassa runsaasti savuttava, alkeellinen liesi, jossa poltetaan puuta, hiiltä, sadonkorjuujätettä tai eläinten lantaa. Haitat ovat suurimmat naisille ja lapsille, sillä he ovat tavallisesti kotitalousenergian pääasialliset hankkijat ja käyttäjät. Maailmanlaajuisesti kolme miljardia ihmistä elää vailla mahdollisuutta puhtaisiin ruoanlaittopolttoaineisiin ja -teknologioihin. Maaseudun väestö sekä matalan tulotasot maat ovat kiinteistä polttoaineista merkittävästi riippuvaisempia kuin kaupunkiympäristön asukkaat ja korkean tulotason maat.
Sukupuolinäkökulma on otettava mukaan energiasuunnitteluun ja politiikan suunnitteluun, ja naisten johtajuutta on aktiivisesti edistettävä.
8. Ihmisarvoista työtä ja talouskasvua
Osallistava, kestävä talouskasvu hyödyttää kaikkia. Se ei vahingoita ympäristöä ja käyttää luonnonvaroja järkevästi, jotta niitä riittää myös tuleville sukupolville.
Monille ihmisille työllistyminen tarjoaa väylän taloudelliseen hyvinvointiin. Osallistavassa taloudessa kunnollinen työ tarkoittaa elämiseen riittävää palkkaa, työturvallisuutta ja suojelua syrjintää vastaan.
Naiset joutuvat miehiä useammin epävarmoihin, turvattomiin ja huonosti palkattuihin töihin.
Vuonna 2018 nuoret naiset olivat nuoria miehiä lähes kaksi kertaa todennäköisemmin ilman työ- tai opiskelupaikkaa tai harjoitteluohjelmaa. Edistystä on tapahtunut. Kaksikymmentä vuotta sitten 40 prosenttia naisista kävi palkkatyössä; tänään luku on 48 prosenttia.
Silti edelleenkin naiset kautta maailman ansaitsevat miehiä vähemmän. Sukupuoliin liittyvät stereotypiat määrittelevät usein ”naisten työt”, ja saattavat johtaa naiset joihinkin huonoimmista työtehtävistä. Sukupuolten välinen palkkaero on maailmanlaajuisesti 23 prosenttia, joka juontuu osin työalojen sukupuolittuneisuudesta. 143 maasta vähintään 90 prosenttia rajoittaa naisten työskentelyä lainsäädännön kautta.
Kun tilastodataa eritellään siviilisäädyn mukaan, huomataan, että avioliitto ja raskaus usein vähentävät naisten työvoimaosuutta, kun taas miehiin vaikutus on päinvastainen. Miesten tapauksessa siviilisäädyllä on huomattavasti vähäisempi vaikutus työvoimaosuuteen.
9. Kestävää teollisuutta, innovaatioita ja infrastruktuureja
Infrastruktuuri, eli tiet, sillat ja yrityksille ja yksityishenkilöille tarjottavat palvelut mahdollistavat talouskehityksen. Infrastruktuurin tulee olla kestävä silloin kun sitä rakennetaan sekä käytön aikana, ja sen tulee voida toipua mahdollisista onnettomuuksista helposti.
Kestävän kehityksen tavoitteena on kestävän infrastruktuurin ja teollisuuden rakentaminen sekä innovaatioiden edistäminen. Näiden suunnittelun, rakentamisen ja rahoittamisen tulee huomioida sukupuolinäkökulmat, jotta naisilla on käytettävissään heidän tarvitsemansa palvelut.
Monissa maissa, erityisesti vähiten kehittyneissä, siirtyminen maataloudesta teollisuuteen mahdollistaa paremmin palkatun työn ja korkeamman elintason. Nykyisten ja tulevien teollisuudenalojen tulee pyrkiä kestävään toimintaan, muun muassa kehittämällä uusia keksintöjä ja päivittämällä teknologiaa.
Naiset pitävät hallussaan alle kolmannesta maailman tutkimuspaikoista. Miesten edustus on edelleen hallitseva kohti tietotaloutta suuntaavissa tutkimus- ja innovaatiotöissä. Keskimääräisesti 28,8 prosenttia maailman tutkijoista on naisia, mutta alueelliset erot ovat huomattavan suuria. Kehittyvissä maissa tutkimusasemissa on miehiä kolme kertaa enemmän kuin naisia; kehittyneissä maissa miestutkijoita taas on kaksi kertaa niin paljon kuin naistutkijoita.
10. Eriarvoisuuden vähentäminen
Maailman maiden sisäinen ja maidenvälinen epätasa-arvo on lisääntynyt jopa korkean talouskasvun aikana. Valtioiden omat ja maailmantalouden käytännöt ylläpitävät ja aiheuttavat epäoikeudenmukaisia eroavaisuuksia ja heikentävät yhteiskunnan rakenteita. Kestävän kehityksen tavoitteena on voimaannuttaa ja edistää kaikkien sosiaalista, taloudellista ja poliittista osallistumista iästä, sukupuolesta, vammaisuudesta, rodusta, etnisyydestä, alkuperästä, uskonnosta tai taloudellisesta tai muusta statuksesta riippumatta.
Naiset käyvät töissä, osallistuvat politiikkaan, toimivat johtajina ja rikkovat stereotypioita ja yhteiskunnallisia tabuja enemmän kuin koskaan ennen. Silti sukupuolten epätasa-arvo altistaa naiset edelleen voimakkaille tasa-arvoeroille. Naisia kohdellaan usein toisen luokan kansalaisina yhteiskunnallisten normien johdosta, ja yhteiskunnassa on vakavia rakenteellisia kehittymisen esteitä. Esimerkkeinä ovat lait, jotka eivät säädä rangaistusta sukupuolittuneeseen väkivaltaan syyllistyneelle, tai budjetit, jotka eivät rahoita naisten kipeästi tarvitsemia palveluita.
11. Kestävät kaupungit ja yhteisöt
Tavoitteena on rakentaa turvallisia ja kestäviä kaupunkeja ja yhteisöjä. Monille miehille ja naisille mahdollisuus muuttaa kaupunkiin on mahdollisuus saada parempi elämä.
Kaupungit ovat myös syvän epätasa-arvon ja epätoivon alueita. Monet siirtolaiset, joista monet ovat naisia, saattavat päätyä ylikansoitettuihin slummeihin, joissa on huono julkinen liikenne tai peruspalveluita, kuten puhdasta vettä ei ole saatavilla. Sukupuoleen perustuva syrjintä korostaa ja lisää naisille aiheutuvia riskejä. Esimerkiksi, jos saatavilla ei ole bussia, jotta voisi lähteä sairaalaan synnyttämään, voi siitä aiheutua pysyvä vammautuminen tai kuolema.
Naiset elävät slumminkaltaisissa olosuhteissa miehiä yleisemmin. Slummien asukkaista naiset ovat yliedustettuina 70 prosentissa 61 kehitysmaasta, joista tilastotietoa on saatavilla. 61:stä analysoidusta maasta 48 prosentissa yli puolet kaupunkien 15–49-vuotiaista naisasukkaista elää slummeissa, joissa heiltä puuttuu ainakin joko puhdas vesi, toimivat sanitaatiotilat, siedettävä asumus tai riittävä elinalue, kun taas miesten vastaava osuus on vain 41 prosenttia. Monet slumminkaltaisissa oloissa elävät naiset joutuvat selviämään ilman useampaa kuin yhtä näistä perustarpeista. 30 prosentissa maista, joista useimmat ovat Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, yli viisi prosenttia kaikista kaupunkien naisista elää ilman, että kolme neljästä mainituista perustarpeista täyttyy.
12. Vastuullista kuluttamista
Tavoitteena on kehittää kestäviä kulutus- ja tuotantotapoja. Kestämättömät kulutuksen ja tuottamisen mallit, jotka ovat historiassa keskittyneet korkeimman elintason maihin ja ihmisryhmiin, ovat työntäneet maailman sen kestokyvyn rajoille. Näiden rajojen ylittäminen voi tarkoittaa, että resurssit häviävät lopullisesti. Ilmastonmuutos, johon kasvihuonekaasujen päästöt vaikuttavat, on alati kasvava uhka.
Jätettä tuottavaa yltäkylläisyyttä esiintyy samaan aikaan, kun toisaalla on kipeä tarve saada perusasioita pysyäkseen hengissä.
Globaalisti maailman köyhimmät ihmiset ovat suurimmassa osassa maita todennäköisemmin naisia. Naisten köyhyys keskittyy erityisesti perheellistymisen ikävuosiin 25-34. Köyhyydessä perheiden päivittäinen elanto riippuu aina vain kipeämmin riistetyistä luonnonvaroista. Naisilla on oltava yhtäläinen mahdollisuus sekä tuottaa että kuluttaa ja heillä on oltava yhtäläinen mahdollisuus esimerkiksi omistaa maata ja teknologiaa.
13. Ilmastotekoja
Ilmastonmuutosta ja sen vaikutuksia vastaan taisteleminen on vahvasti sukupuolikysymys. Ilmastonmuutos on suurin uhka monille haavoittuvaisimmille ihmisille, joista suuri osa on köyhiä naisia.
Heidän kannaltaan ilmaston muuttuminen on jo päivittäinen tosiasia. Monet joutuvat käyttämään aina vain enemmän aikaa ruuan, polttoaineen ja veden hakemiseen, tai kamppailevat viljelläkseen maata. Katastrofin iskiessä naiset kuolevat todennäköisemmin.
Naisilla on paljon kokemusta ja perimätietoa luonnonvaroista, ja he voivat tarjota arvokasta tietoa ilmastonmuutoksen riskeihin varautumiseksi. Heillä on myös oikeus kaikkiin mahdollisiin tapoihin suojella itseään, samoin kuin osallistua päätöksiin, joilla on ihmisille ja maapallolle perustavia vaikutuksia.
Lue lisää ilmastonmuutoksen vaikutuksista tasa-arvoon oppimateriaalistamme!
14. Vedenalainen elämä
Maailman meret, jotka täyttävät planeetan pinnasta 70 prosenttia, ovat kriisissä. Tuhoisa liikakalastus, saastuminen ja merten happamoituminen ovat kuluttaneet kalakannat ja saaneet merten ekosysteemit epätasapainoon. Ilmastonmuutoksen mukanaan tuoma ilmaston lämpeneminen sulattaa jäätiköitä, mistä johtuen merenpinnan nousu uhkaa koteja kaikkialla. Siksi kestävän kehityksen tavoitteena on säilyttää merten ja niiden tarjoamien luonnonvaroja sekä edistää niiden kestävää käyttöä.
Pitkällä aikavälillä merten muutokset voivat vaikuttaa ilmaston muuttumiseen merkittävästi.
Tällä hetkellä välittömät vaikutukset tuntuvat rannikkoseuduilla ja niillä, joiden elinkeino on riippuvainen merestä. Maailman 120 miljoonasta kalastuksen parissa työskentelevästä ihmisestä 47 prosenttia on naisia. Naiset hoitavat enimmäkseen vaatimattomia, matalasti palkattuja sesonkitehtäviä kalankäsittelyssä, pakkaamisessa ja markkinoinnissa. Heiltä puuttuu usein sopimus tai terveyden, työturvallisuuden ja työoikeuksien suojelu. Naiset ansaitsevat keskimäärin 64 prosenttia miesten ansioista – saman alan samoista tehtävistä.
Merten kunnon heikkeneminen aiheuttaa riskin naisille, joilla on vähemmän omaisuutta ja vaihtoehtoja itsensä elättämiseen ja joihin luonnonvarojen menetys vaikuttaa merkittävästi.
15. Maanpäällinen elämä
Metsiä on hakattu tuhoisaa vauhtia kautta maailman ja voitot ovat usein menneet paikallisten yhteisöjen ulkopuolelle. Puiden kaataminen vähentää luonnon monimuotoisuutta ja sen kapasiteettia toimia hiilinieluna ja imeä hiilidioksidia ilmasta. Maankäytön tavat sekä myös ilmastonmuutokseen liittyvä kuivuus ovat johtaneet maan vahingoittumiseen ja autioitumiseen.
Naiset voivat olla ensimmäisten uhrien joukossa ja kokevat vaikutuksen voimakkaimmin, koska usein juuri heidän velvollisuuksiinsa kuuluu ruuan ja polttoaineen hankinta.
Naisten rajoitettu maanomistusoikeus vähentää heidän kykyään sopeutua menetyksiin tai päättää maan käytöstä – omaksi ja ympäristön hyväksi.
Tavoitteena on suojella ja palauttaa ennalleen maan ekosysteemejä sekä edistää niiden kestävää käyttöä. Metsien kestävää käyttöä täytyy edistää, aavikoitumista hidastaa, maaperän köyhtymistä estää sekä luonnon monimuotoisuutta puolustaa. Naiset, erityisesti alkuperäiskansojen naiset, on otettava mukaan ekosysteemiä koskevaan päätöksentekoon jokaisella tasolla, koska he ovat keskeisiä toimijoita planeettamme suojelussa.
16. Rauhaa ja oikeudenmukaisuutta
Konfliktit ja sodat vaikuttavat eri tavoin miehiin ja naisiin, tyttöihin ja poikiin. Monesti nämä vaikutukset on jätetty huomiotta konfliktien ennaltaehkäisyssä, ratkaisemisessa ja rauhanrakennuksessa. Esimerkiksi sotien ja konfliktien aikana naiset yhdessä lasten kanssa muodostavat usein suurimman osan kotiseudultaan paenneesta väestöstä.
Naisten osuus rauhanneuvotteluiden vetäjinä ja erityisesti rauhansopimusten allekirjoittajina on ollut vain muutaman prosentin luokkaa viimeisen parin vuosikymmenen aikana.
Lisäksi seksuaalista väkivaltaa käytetään sotataktiikkana, jolta erityisesti tyttöjen ja naisten on vaikea suojautua.
Rauhalliset ja osallistavat yhteisöt pystyvät varmistamaan, että lakeja noudatetaan ja turvaavat jokaiselle yhtäläisen mahdollisuuden saada oikeutta. Ne suojelevat ihmisiä eri väkivallan muodoilta, myös sukupuolen perusteella tapahtuvalta väkivallalta, ja rajoittavat korruptiota ja järjestäytynyttä rikollisuutta.
Rauhallisissa yhteisöissä päätöksenteko on osallistavaa ja eri ryhmien tarpeet huomioivaa kaikilla tasoilla. Rauhalliset ja osallistavat yhteisöt ovat mahdollisia, kun kaikki lait, päätöksenteko ja käytänteet tukevat naisten, miesten, tyttöjen, poikien ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia.
17. Yhteistyö ja kumppanuus
Kestävän kehityksen tavoitteiden merkitys haihtuu, jos niiden toteuttamiseksi ei ole keinoja. Ensisijaisia työkaluja ovat rahoitus, teknologia, osaaminen, kumppanuudet ja tieto. Tavoitteena on tuen tarjoaminen kestävän kehityksen rakentamiseen ja globaalin kumppanuuden elvyttäminen.
Sukupuolten tasa-arvo on kaikille kestävän kehityksen tavoitteille keskeinen, mutta usein naiset jäävät osattomaksi toteutuksesta ja tuloksista. Vaikka hallitukset käyttävät enenevässä määrin sukupuolitietoista budjetointia naisia hyödyttävien palveluiden ja ohjelmien tukemiseksi, jopa suuri osa tarpeista jää silti ilman rahoitusta.
UN Women pyrkii tuomaan naiset toimeenpanon keskiöön edistämällä sukupuolitietoista budjetointia, joka on naisten oikeuksien toteuttamisen kannalta olennaisen tärkeä työväline. UN Women auttaa naisia saamaan teknologiaa käyttöönsä ja tavoittelemaan voimaantumisen ja kestävämmän ympäristön tuomaa kaksinkertaista hyötyä.
Digitaidot ovat keskeisessä roolissa osallisuuden vahvistamisessa. Niiden merkitys korostuu entisestään pandemia-aikana. Globaalisti naisten ja miesten välinen digikuilu on noin 10 prosenttia. Alle 48 prosenttia naisista käyttää internettiä, kun vastaava luku miehillä on 58 prosenttia.