”Seksuaalinen häirintä loppuu vain, jos sen tekijät lopettavat häiritsemisen” – UN Women Suomen seksuaalista häirintää käsittelevän raportin pysäyttävät tulokset osoittavat, että häirintä on vihdoin otettava vakavasti
Tilaa seksuaalista häirintää käsittelevä tutkimusraporttimme
Torstaina 23.5. julkaistiin UN Women Suomen kattava raportti seksuaalisen häirinnän muodoista, tapahtumapaikoista ja vaikutuksista naisten elämiin Suomessa. Raportin tulokset ovat pysäyttäviä: yhdeksän kymmenestä – eli lähes jokainen nainen Suomessa – on kohdannut seksuaalista häirintää. Raportin tulosten esittelyn lisäksi tilaisuudessa kuultiin puheenvuoroja ministeri Anna-Kaisa Ikoselta, ihmisoikeusaktivisti Roosa Rahkoselta ja Rojin Birzoilta sekä Miehet ry:n puheenjohtaja Ville Savonlahdelta.
UN Women Suomen Yhdeksän kymmenestä -tutkimusraportti käsittelee naisten seksuaalisen häirinnän kokemuksia Suomessa. Määrällisen aineiston lisäksi raporttiin analysoitiin yli 300 seksuaalisen häirinnän kokemuksia käsittelevää avovastausta.
Raportin kirjoittanut tasa-arvo- ja ihmisoikeusasiantuntija Katariina Haapea esitteli raportin keskeisimmät tulokset julkaisuwebinaarissa 23.5.
Yhdeksän kymmenestä – lähes jokainen nainen Suomessa – on kohdannut seksuaalista häirintää. Erityisesti häirinnän kokemukset kasaantuvat nuoriin ja vähemmistöön kuuluville naisille: alle 35-vuotiaista 94 prosenttia on kokenut seksuaalisesta häirintää, ja vähemmistötaustaisista 95 prosenttia.
”Seksuaalisen häirinnän vastainen työ on tehokasta vain, jos sitä eniten kokevien turvallisuuden varmistaminen asetetaan keskiöön”, Haapea toteaa.
Yleisimmät häirinnän muodot ovat ei-toivottu koskettaminen (59 %), huutelu (54 %) ja epäasiallinen kommentointi (53 %).
81 prosenttia naisista on kokenut häirintää julkisissa ja puolijulkisissa tiloissa. Esimerkiksi julkisissa ulkotiloissa häirintää on kokenut 59 prosenttia ja julkisissa kulkuneuvoissa useampi kuin joka neljäs.
Kunta- ja alueministeri Anna-Kaisa Ikonen korostikin avauspuheenvuorossaan kuntien ja kaupunkien roolia turvallisempien kaupunkitilojen luomisessa:
”Koska vaikka häiritsijä on aina ihminen, on tila myös osa häirinnän ratkaisemista. Meidän on otettava tavoitteeksi turvallinen kaupunkitila, jossa kenenkään ei tarvitse pelätä joutuvansa häirinnän kohteeksi, ja tätä pyrin myös omassa roolissani edistämään.”
Haapea muistuttaa, että olemassa olevia toimivia ratkaisuja häirinnän vastaiseen työhön on. UN Womenin globaalin Safe Cities -lippulaivahankkeen tuloksia tulisi hyödyntää myös Suomessa. YK:n ja UN Womenin materiaaleihin perustuvat aineistot seksuaalisen häirinnän kitkemiseksi työpaikoilla ovat tilattavissa UN Women Suomen verkkosivuilta.
”Seksuaalisella häirinnällä on aina tekijä. Häirintä loppuu vain, jos sen tekijät lopettavat häiritsemisen. Häirinnän lopettaminen vaatii vastuunkantoa ja vahvaa asenneilmapiirin muutosta ja tasa-arvotyötä”, Haapea painottaa.
Asennekasvatus on hidasta. Keskeisessä roolissa ovat esimerkiksi suostumuskulttuurin aktiivinen kehittäminen sekä kokonaisvaltainen seksuaalikasvatus.
Roosa Rahkonen: ”Sen jälkeen, kun täytin 20, seksuaalinen häirintä on huomattavasti vähentynyt”
Ihmisoikeusaktivisti ja vaikuttaja Roosa Rahkonen on pitänyt katuhäirintää esillä omassa aktivismissaan ja nostanut esiin omakohtaisia kokemuksiaan.
”Häirintä alkoi alaikäisenä katuhäirintänä ja silloin sitä oli vaikea ymmärtääkään. Mua on yritetty seurata kotiin monta kertaa, on koskettu ilman lupaa, kourittu”, Rahkonen kertoo.
”Sen jälkeen, kun täytin 20, häirintä on huomattavasti laskenut. Uskon, että kohteeksi otetaan nuorempia, kenellä ei ole yhtä hyviä kykyjä puolustaa itseään.”
Kaksi kolmasosaa naisista on kokenut seksuaalisen häirinnän negatiivisia vaikutuksia elämässään. Häirinnän kokemukset ovat jääneet kalvamaan myös Rahkosen mieltä – monia nuorena koettuja häirinnän kokemuksia on purettu vasta vanhemmalla iällä. Ne myös vaikuttavat käytökseen.
”Korkokengät on laukussa ja pukeutuminen on peittävämpää. Varotoimia on koko ajan – aina jaetaan sijainti, aina on avaimet kourassa, aina on se pieni pelko takaraivossa”, Rahkonen summaa häirinnän aiheuttamaa pelkoa ja turvattomuutta.
Rahkonen on erityisen huolissaan nuoriin kohdistuvasta verkkohäirinnästä ja minkälaisia esikuvia nuoret ihannoivat. Kolme neljästä alle 25-vuotiaasta on kokenut seksuaalista häirintää verkossa.
”Nuorten kanssa keskustellessani eräskin nuori kertoi, miten -->