Naisten aseman vahvistuminen rauhanprosesseissa on liian hidasta
YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmasta 1325, Naiset, rauha ja turvallisuus, on kulunut jo kaksi vuosikymmentä. Kuitenkin edelleen maailman konfliktien seuraukset kohdistuvat raskaasti tyttöihin ja naisiin, kirjoittaa UN Women Suomen toiminnanjohtaja Jaana Hirsikangas.
Kaksi miljardia ihmistä asuu konfliktien vaurioittamissa maissa. Konfliktien keskellä elävät tytöt ja naiset ovat äärimmäisen haavoittuvassa asemassa, jossa väkivallan uhka varjostaa elämää joka hetki ja perusturva ja ihmisoikeudet ovat vaakalaudalla.
Tyttöihin ja naisiin kohdistuvaa brutaalia ja toistuvaa seksuaalista väkivaltaa käytetään sodankäynnin välineenä ympäri maailmaa. Monet naiset joutuvat kaapatuiksi ja joukkoraiskatuiksi ja tulevat usein raskaaksi raiskausten seurauksena. Ainakin joka viides pakolaisnaisista on kokenut seksuaalista väkivaltaa. Useimmiten väkivallantekijöitä ei saada vastuuseen teoistaan.
Kuitenkin vain alle yksi prosentti globaalista humanitaarisesta rahoituksesta on suunnattu seksuaalisen ja sukupuolittuneen väkivallan ehkäisyyn ja siihen vastaamiseen.
31.10.2020 on kulunut kaksi vuosikymmentä siitä, kun YK:n turvallisuusneuvoston historiallinen päätöslauselma 1325, Naiset, rauha ja turvallisuus, hyväksyttiin yksimielisesti. Päätöslauselma pyrkii suojaamaan naisia aseellisissa selkkauksissa ja konflikteissa ja turvaamaan heidän oikeutensa osallistua rauhanrakennukseen ja konfliktien ehkäisyyn.
Vaikka askelia on otettu eteenpäin, yksi asia on selvä: tahti on liian hidas.
Rauha on edellytys terveydelle, tasa-arvolle, turvallisuudelle ja yhteiskuntien kehitykselle. Päätöslauselman 20. vuosipäivää vietetään maailmassa, jossa arviolta 132 miljoonaa ihmistä tarvitsee humanitaarista apua. Heistä 35 miljoonaa on naisia ja nuoria tyttöjä, jotka tarvitsevat myös kriittisiä seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluja.
Naisten aseman vahvistuminen rauhanprosesseissa on liian hidasta, vaikka todisteet puhuvat puolestaan: kun naiset ovat mukana rauhanneuvottelupöydissä, on todennäköisempää, että rauha säilyy ja mahdollisuus, että rauha kestää yli 15 vuotta kasvaa jopa 35 prosenttia.
“Naisia ei tule kohdella kriisien ja konfliktien uhreina, vaan pikemminkin rauhantekijöinä ja -puolustajina.”
Naiset ovat kautta aikain tehneet aktiivista ja pelotonta rauhantyötä ruohonjuuritasolla. Esimerkkejä naisten aktiivisesta osallistumisesta rauhanmukaisen muutoksen aikaansaamiseksi kuulemme jatkuvasti esimerkiksi Valko-Venäjältä ja Libanonista.
Naisten on kuitenkin saatava lisää poliittista ja taloudellista valtaa ja riittävä edustus kaikilla päätöksenteon tasoilla.
Vaikka 1325-päätöslauselmalla onkin monissa maissa jo hallitusten tuki, se ei ole jalkautunut taloudellisiksi sitoumuksiksi. Valtioiden on ryhdyttävä konkreettisiin toimiin tyttöjen ja naisten turvallisuuden ja oikeuksien edistämiseksi. Esimerkiksi Suomi on vahvasti sitoutunut edistämään naisten asemaa rauhanprosesseissa.
Edistys on kuitenkin liian hidasta, työlle tarvitaan lisää resursseja ja päätöslauselman henkeä on toteutettava läpi kaiken politiikan ja päätöksenteon.
YK:n tasa-arvojärjestö UN Women tukee naisia konflikteissa ja rauhanrakennuksessa. Kestävää rauhaa ja turvaa ei voida rakentaa, jos puolet väestöstä jätetään sivustakatsojiksi. Naisia ei tule kohdella kriisien ja konfliktien uhreina, vaan pikemminkin rauhantekijöinä ja -puolustajina.
Tytöillä ja naisilla on oikeus elää ilman pelkoa väkivallasta – eivätkä konfliktien keskellä elävät voi enää odottaa.
JAANA HIRSIKANGAS
toiminnanjohtaja
UN Women Suomi
Kuvaaja: Fatma Elzehra Muhaimid