0 kohdetta

#HearMeToo! Vammaisilla naisilla moninkertainen riski kokea väkivaltaa

#HearMeToo! Vammaisilla naisilla moninkertainen riski kokea väkivaltaa

Tänään on YK:n kansainvälinen vammaisten päivä. Arviolta miljardi ihmistä maailmassa on vammainen, 80 prosenttia heistä asuu kehittyvissä maissa. Joka viides nainen on vammainen. Vammaisilla naisilla on nelinkertainen riski kokea seksuaalista väkivaltaa.

Tänään kansainvälisenä vammaisten päivänä haluamme muistuttaa, että kaikissa tasa-arvokysymyksissä pitää ottaa myös vammaiskysymykset huomioon. Samalla käynnissä olevan naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseen tähtäävän Oranssit päivät -kampanjamme aikaan haluamme tuoda esiin vammaisten naisten kokeman väkivallan – ja siitä selviytymisen. Tutustu Amiran tarinaan!

Albanialaisella Amira Kushtalla* diagnosoitiin harvinainen kasvain selkärangassa ja hän halvaantui selkäleikkauksen jälkeen ollessaan 19-vuotias. Hänen kodistaan tuli vankila 24 vuodeksi.

”Asuin neljännessä kerroksessa isäni, veljeni ja hänen vaimonsa kanssa. Talossa ei ollut hissiä, eikä minua voitu kantaa. 16 vuoteen minulla ei ollut edes pyörätuolia. Söin istuen sängylläni ja makasin ja katsoin televisiota. Se oli koko elämäni.” kertoo Amira.

Amiran tilanne paheni isän kuoltua vuonna 2005. Amiran veljen vaimo uhkaili häntä ja uhkasi työntää alas portaista. Kerran hän heitti Amiran seinää päin.

”Pelkäsin sanoa mitään. Vammaiset ihmiset eivät puhu kokemastaan väkivallasta, sillä se tarkoittaa usein rikosilmoituksen tekoa lähimmäisistä. En ikinä tehnyt ilmoitusta veljeni vaimosta, koska halusin suojella veljeäni.” kertoo Amira.

Kolme vuotta sitten Amira sai työpaikan ja sai ostettua palkallaan sähköpyörätuolin. Hänen itsenäinen elämänsä alkoi saatuaan avustusta albanialaiselta Albanian Foundation for the Rights of People with Disabilities -järjestöltä. Osana UN Womenin alueellista ohjelmaa, järjestö on osallistunut naisiin kohdistuva väkivallan raportointiin.

”Elämä yksin ei ole helppoa, mutta ainakin voin liikkua vapaasti ja tavata ketä tahdon. Ennen en päässyt tapaamaan ketään. Puhuin puhelimessa sukulaisteni kanssa, mutta he eivät tienneet, mitä kotona tapahtui. Nyt minulla on normaali elämä – käyn töissä ja teen kotiaskareita. Minulla on ystäviä”.

Amiran mukaan infrastruktuuri on edelleen suuri haaste – kaikki tiet ja julkiset tilat ja rakennukset eivät ota huomioon esteettömyyttä, jotta vammaiset ihmiset pääsisivät tiloihin kulkemaan.

 

Tue naisiin kohdistuvan väkivallan vastaista työtämme!

 

*Amiran nimi on muutettu hänen turvallisuutensa vuoksi.

 

Kuva: UN Women/ Yllka Parllaku