”Ei perhettä. Ei kotia. Ei äitiä. Mitään ei ole jäljellä. Olen rikki.” — millaista on elämä naisena Gazassa nyt

”Äiti, minä haluan syödä”, kuiskaa Lamees Qaadanin nelivuotias tytär. Teltassa ei ole mitään syötävää. ”Laitoin hänet nukkumaan tyhjällä vatsalla,” Lamees sanoo. Gazan naiset kantavat harteillaan sietämätöntä surua ja selviytymistä.

Hänen miehensä ja perheensä surmattiin viime vuoden lokakuussa Israelin pommituksissa. Koti on raunioina. Nyt hän suojaa lapsiaan repaleisen teltan alla, pitää heidät lähellään, kun sade tihkuu läpi.

”Ei perhettä. Ei kotia. Ei äitiä. Mitään ei ole jäljellä. Olen rikki,” sanoo Lamees.

Gazan kaupungissa julistettiin 22. elokuuta 2025 nälänhätä Integrated Food Security Phase Classification (IPC) -analyysin toimesta – ensimmäistä kertaa Lähi-idän alueella.

Äidit eivät pysty ruokkimaan vastasyntyneitään; tytöt käyvät nukkumaan nälkäisinä; perheet hautaavat lapsia, jotka kuolevat nälkään; ja jopa avustustyöntekijät jäävät ilman ruokaa.

Etelä-Gazan Barcelona-leirissä Niveen Adel istuu väliaikaisen teltan edessä, suree tyttäriään Ayaa (23) ja Malakia (15) – molemmat saivat surmansa, kun koulu, jossa he olivat suojassa, pommitettiin. Hänen miehensä jäi toisen koulun raunioiden alle.

”En kestä kouluja enää. Tukehtuisin, jos astuisin sisään,” Niveen sanoo.

Leskeksi jäänyt ja yli kymmenen kertaa evakkoon ajettu Niveen kamppailee nyt ruokkiakseen eloonjääneet lapsensa:

”Minulla ei ole rahaa, ei edes jauhopussia ruokkimaan meitä. Ihmiset sanovat, että naiset ovat vahvoja, että he pystyvät kaikkeen. Mutta minä en pysty. En voi olla äiti, isä ja perheen pää samaan aikaan.”

Ei ruokaa, ei vettä, ei mahdollisuutta hoitaa kuukautishygieniaa – selviytyminen ilman ihmisarvoa

Niveenin ja Lameesin kaltaisille naisille jokainen päivä alkaa samalla epätoivoisella kysymyksellä: Mistä löydän ruokaa ja vettä?

Lähes neljännesmiljoona naista ja tyttöä Gazassa näkee nälkää, ja monet heistä kuolevat. Yli puoli miljoonaa muuta kärsii äärimmäisestä nälästä ja vakavasta aliravitsemuksesta.

Naiset – hoivaajat – seisovat tuntikausia jonoissa, riskeeraten henkensä saadakseen leivän, vesisangon tai jauhopussin.

Hygienia on toinen päivittäinen nöyryytys. Kuukautissuojat ovat suurelta osin saavuttamattomissa tai liian kalliita, eikä yksityisyyttä ole. Lähes 700 000 lisääntymisikäistä naista ja tyttöä kamppailee kuukautisten kanssa usein ylikansoitetuissa tai turvattomissa tiloissa.

Ei turvallista paikkaa naisille ja tytöille

Viime vuonna seitsemän kymmenestä maailman konfliktialueilla kuolleista naisista sai surmansa Gazassa. Elinajanodote on lyhentynyt 30 vuodella.

Kodit, koulut, moskeijat, sairaalat ja jopa YK:n turvapaikat ovat joutuneet iskujen kohteeksi. Niveen menetti tyttärensä koulussa, jonka hän uskoi olevan turvallinen. ”Pieneni lähti ilman jäähyväisiä,” hän kuiskaa.

Konflikti alkoi lokakuussa 2023. Sen jälkeen, yli 28 000 naista ja tyttöä on surmattu ja 78 518 loukkaantunut.

Yli miljoona naista ja tyttöä on joutunut evakkoon – monet toistuvasti. Turvallisuus on muuttunut harhaksi. Jokainen siirto tarkoittaa uuden maapalasen etsimistä, usein kestämättömin vuokrakustannuksin, ja monet perheet päätyvät rakentamaan väliaikaisia telttoja.

”Olimme Beit Lahiassa,” muistelee Lamees. ”Israelilaisarmeija siirsi meidät Rafahiin, etelään. Ensimmäisenä yönä meillä ei ollut mitään muuta kuin katu. Sitten rakensimme pienen teltan ja asuimme sen sisällä… Elämästä tuli sietämätöntä.”

Naiset pitävät yhteisöt koossa, kantaen näkymättömiä arpia

Jopa epätoivon keskellä naiset pitävät elämän käynnissä. He valmistavat yhteisiä aterioita tähteistä, lohduttavat naapureita, hoitavat sairaita ja vanhuksia, opettavat lapsia teltoissa ja antavat ensiapua. Selviytymisen ja hoivan taakka on valtava, lähes ilman resursseja. Yli 58 600 kotitaloutta Gazassa on nyt naisten johtamia.

Loputtomista pommituksista, nälästä ja surusta huolimatta naiset ovat Gazan viimeinen selviytymisen puolustuslinja.

”Sanon lapsilleni yhä, ettei Jumala hylkää meitä,” Niveen sanoo ääni murtuen. ”Mutta elämästä on tullut niin niukkaa. Yritän vain pitää kiinni.”

UN Women on tukenut naisten johtamia järjestöjä Palestiinan valtiossa vuodesta 1997. Lokakuusta 2023 lähtien vähintään 89 prosenttia Gazan naisjärjestöistä on kärsinyt merkittäviä vahinkoja. Toimistot on tuhottu, avustustyöntekijöitä on surmattu, ja vain yksi sukupuoleen perustuvan väkivallan kokijoille tarkoitettu turvakoti toimii vielä Gazassa – ja senkin on mahdollisesti siirryttävä muualle pian.

Syyskuussa UN Womenin pitkäaikainen kumppani ja yksi Gazan johtavista naisjärjestöistä, Association for Women and Child Protection (AISHA), joutui Israelin ilmaiskun kohteeksi. Hyökkäys vaati kolmen ihmisen hengen, mukaan lukien AISHA:n työntekijän, lapsen ja raskaana olleen naisen, joka haki palveluja. Lisäksi AISHA:n toimitilat kärsivät laajoja vaurioita.

”Pikkuiseni katsoo minua ja sanoo: ‘Äiti, mennään katsomaan isää.’ Ja minä itken loputtomasti,” sanoo Lamees.

UN Women liittyy YK:n ja humanitaaristen kumppaneiden rinnalle ja peräänkuuluttaa rajoittamatonta pääsyä humanitaarisen avun piiriin naisille ja tytöille, kaikkien panttivankien vapauttamista sekä välitöntä tulitaukoa, joka johtaa kestävään rauhaan.

Artikkelikuva: Fullah Ziyad Khalil Arafat on joutunut lähtemään kodistaan monta kertaa. Joka kerta, kun hän kuulee joutuvansa taas liikkeelle, epätoivo valtaa hänen koko olemuksensa. Viiden lapsen äiti huolehtii myös miehensä ikääntyvistä vanhemmista. “Jos haluamme siirtyä paikasta toiseen, tarvitsemme rahaa kuljetukseen,” hän sanoo. “Teltasta on maksettava (noin 500 ILS – yli 100 USD) joka kuukausi. Mistä me sen saisimme?”

Kuva: UN Women

Alkuperäinen englanninkielinen artikkeli täällä.