Alice Ledun sanoin: “Tunnen iloa siitä, että voin vaikuttaa perheeni hyvinvointiin.”
Naisen paikka – olipa hän vammainen, vähemmistöön tai alkuperäiskansaan kuuluva, nuori tai vanha – on juuri siellä, missä hän haluaa olla. Naisten ja tyttöjen on saatava osallistua tasapuolisesti kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla ilman, että hänen sukupuolensa, tai sukupuoli yhdistettynä johonkin toiseen piirteeseen, rajoittaa häntä. Tämän vaatiminen ei ole epärealistista. Tasa-arvo ei ole etuoikeus, vaan ihmisoikeus. Naisen paikka on kaikkialla -kampanjassa UN Women Suomi nostaa esiin inspiroivia, stereotypioita rikkovia ja esteitä ylittäviä naisia eri puolilta maailmaa, jotka omalla toiminnallaan osoittavat, että naisen paikka todellakin on kaikkialla.
Alice Ledu on etelä-sudanilainen pakolainen, joka asuu Bidi Bidi -pakolaisleirillä Yumben alueella Pohjois-Ugandassa. Japanin hallituksen taloudellisella tuella toteutetun UN Womenin Second Chance Education -ohjelman kautta hän hankki elämää mullistavia ammattitaitoja. Nyt Alice on yrityksen omistaja, ja hän auttaa kouluttamaan ja opastamaan uutta sukupolvea.
Koulutusmahdollisuudet voivat muuttaa naisten ja tyttöjen elämää ja luoda uusia mahdollisuuksia yksilöille, perheille ja yhteisöille. Kuitenkin vuonna 2022 lähes 130 miljoonaa tyttöä maailmassa ei ollut saanut virallista koulutusta, ja yli puolet heistä asui kriisin koettelemissa maissa. UN Women juhlistaa 24. tammikuuta kansainvälistä koulutuspäivää korostamalla koulutuksen keskeistä roolia naisten vaikutusmahdollisuuksien edistämisessä – ja kriittistä tarvetta varmistaa sen yleinen saatavuus.
“Vuosi sitten heräsin jokaiseen uuteen päivään täynnä ahdistusta ja migreenejä. Öisin mietin, mitä tekisin seuraavana päivänä ansaitakseni toimeentuloni. Aamunkoitteessa harhailin pakolaisleirillä etsimässä satunnaisia töitä, jotta voisin ansaita tuloja. Tällaista oli elämäni syyskuusta 2016 lähtien, kun aloin asua täällä Zone 2:lla, Bidi Bidi -pakolaisleirillä Yumben piirikunnassa (Pohjois-Ugandassa). Asun täällä mieheni ja neljän lapseni kanssa.
Koska minulla ei ollut rahaa eikä töitä, olin täysin riippuvainen pakolaisille tarjotuista ruoka-annoksista. Tämä tarkoitti sitä, että ruokavalio ei ollut monipuolinen, perustarvikkeiden saanti oli vaikeaa, eikä minulla ollut varaa kunnollisiin tavaroihin, kuten vuodevaatteisiin perheelleni. Vaikka liityin säästöryhmään, minun oli vaikea pystyä säästämään. Pystyin säästämään vain niinä päivinä, kun onnistuin saamaan käteistä töistä. Saamastani käteispalkasta osan käytin säästämiseen ja osan perheeni perustarpeisiin. Käteistyömahdollisuudet ovat kuitenkin harvinaisia pakolaisasutuksessa.
Tarinani kääntyi parempaan suuntaan, kun UN Womenin kumppani, CARE International, valitsi minut Second Chance Education -koulutusohjelmaan. Hain ja tulin myös valituksi valitsemalleni ammatilliselle kurssille catering ja hotellin johtaminen. Osallistuin vaativaan koulutukseen kolmen kuukauden ajan ja sain Ugandan opetus- ja urheiluministeriön alaisen Uganda Business and Technical Examinations Boardin (UBTEB) myöntämän todistuksen catering-alan koulutuksesta. Huhtikuussa 2022 pystyin avaamaan God is Able -ravintolan Bidi Bidi -pakolaisleirillä Zone 2:lla. Valmistan paikallisia ruokia, jotka on suunnattu pääasiassa markkinoilla käyville ihmisille. Asiakkaita käy ainakin 20 päivässä.
Tämän sertifikaatin saaminen on avannut minulle uusia ovia. Tänä vuonna yksi Bidi Bidissä ohjelmia toteuttavista humanitaarisista järjestöistä pyysi ehdotuksia järjestöistä tai yksityishenkilöistä, jotka voisivat tarjota nuorille ammattikoulutusta ravintola-alalla. Jätin hakemukseni ja minut valittiin kouluttamaan 35 nuorta. Koulutan ja ohjaan heitä ravintola- ja hotellialalle sekä opetan leipomista.
Ennen Ugandaa tuloani olin kouluttautunut ompelijaksi, mutta minulla ei ollut ompelukonetta, jolla olisin voinut harjoitella taitojani. Tämän lisätulon avulla olen voinut hankkia kaksi ompelukonetta ja työllistän nyt yhden henkilön, joka huolehtii ompeluyrityksestäni. Ravintolassani tarjoillaan yleensä aamiaista ja lounasta, joten voin käyttää iltani ompelijantyön hoitamiseen.
Elämäni on nyt kiireistä. Minulla on tekemistä, eikä minulla ole enää niitä negatiivisia ajatuksia, jotka aiheuttivat minulle stressiä ja päänsärkyä. Olen onnellinen siitä, että voin edistää perheeni hyvinvointia. Haaveenani on jatkokouluttautua, hankkia hotelli- ja ravintola-alan tutkinto ja laajentaa ravintolaani suureksi hotelliksi.”
Alkuperäinen artikkeli julkaistu englanniksi 24.1.2024, voit lukea sen täältä.
Artikkelikuva: Alice Ledu Bidi Bidi -pakolaisleirillä pyörittämässä ompelimoyritystä, jonka hän perusti catering-yrittäjyydestään saamillaan tuloilla. Kuva: UN Women/Jeroen van Loon