30 vuotta, yksi matka: Edelläkävijät, tasa-arvon tienraivaajat, aktivistit ja päättäjät kokoontuivat historialliseen tapahtumaan Helsingissä sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi

Vuonna 1995 alkoi historiallinen matka, kun aktivistit, muutoksentekijät ja edustajat 189 maasta matkustivat eri puolilta Eurooppaa Pekingiin osallistuakseen YK:n neljänteen naisten maailmankonferenssiin. Konferenssi merkitsi käännekohtaa sukupuolten tasa-arvon globaalissa agendassa, ja sen lopputuloksena hyväksyttiin Pekingin julistus ja toimintaohjelma, joka on edelleen maailman edistyksellisin tiekartta naisten oikeuksien edistämiseksi. 30 vuotta myöhemmin toista sataa ihmistä kokoontui Finlandia-talolle juhlistamaan jo saavutettua edistystä, sekä vahvistamaan sitoumuksensa tasa-arvon ja naisten ja tyttöjen oikeuksien puolustamiseksi.

Kolmekymmentä vuotta myöhemmin, 8. toukokuuta 2025, tämän historiallisen hetken perintöä kunnioitettiin Helsingissä – yhdessä niistä kaupungeista, joista matka Pekingiin alkoi – tapahtumassa nimeltä “30 vuotta, yksi matka: Kaikkien naisten ja tyttöjen puolesta Euroopassa ja Keski-Aasiassa”.

UN Women Suomi ja UN Womenin Euroopan ja Keski-Aasian alueellinen toimisto järjestivät yhteistyössä kutsuvierastilaisuuden 30-vuotisen Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman juhlistamiseksi. Tapahtuma toi yhteen yli 15 vaikuttavaa puhujaa ja 200 vierasta – aktivisteja, viranomaisia, suurlähettiläitä ja vaikuttajia eri puolilta Eurooppaa, Keski-Aasiaa ja muuta maailmaa.

Tapahtuma alkoi #JourneyForEquality-näyttelyn avajaisilla Helsingin rautatieasemalla, josta juna Pekingiin lähti 30 vuotta sitten. Näyttely oli avoinna yleisölle 22. toukokuuta asti ja esitteli kävijöille naisten oikeuksien ja tasa-arvoliikkeen historiaa ja edistystä viime vuosikymmeninä ympäri maailmaa.

Juhla jatkui Finlandia-talossa, jossa vietettiin Pekingin julistuksen 30-vuotisjuhlaa. Suomen entinen presidentti Tarja Halonen, joka johti Suomen virallista valtuuskuntaa Pekingissä vuonna 1995, totesi:

“Pekingin julistuksen vaikutus oli mullistava, ja se on edelleen yksi edistyksellisimmistä kehyksistä naisten oikeuksien määrittelyssä. Kuitenkin, huolimatta edistyksestä, maailma ei ole aikataulussa saavuttaakseen sukupuolten tasa-arvon vuoteen 2030 mennessä. Nykyisellä vauhdilla se voisi kestää 300 vuotta. Tasa-arvo vaatii jatkuvaa työtä; se on kuin kotityöt: ei riitä, että teet sen kerran – se on tehtävä toistuvasti.”

Sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasonen ilmaisi huolensa sukupuolten tasa-arvoon kohdistuvasta vastareaktiosta: “On syvästi huolestuttavaa, että neljännes maista raportoi vastareaktiota sukupuolten tasa-arvoon. Naiset joutuvat väkivallan kohteiksi kodeissa, digitaalisissa tiloissa ja sodissa. Meidän on pysyttävä lujina varmistaaksemme, että edistys säilyy. Sukupuolten tasa-arvo on ihmisoikeus – ei ideologia. Emme saa koskaan mennä taaksepäin, vaan edistää kehitystä yhdessä.”

Matka tasa-arvoiseen maailmaan on yhä pitkä – mutta ei mahdoton

UN Womenin Euroopan ja Keski-Aasian aluejohtaja Belén Sanz Luque korosti, että Beijing+30-toimintaohjelma on vastaus sukupuolten tasa-arvon edistämiseen: “Rohkea tiekartta väkivallan lopettamiseksi, köyhyyden torjumiseksi, digitaalisen kuilun kaventamiseksi, ilmasto-oikeudenmukaisuuden saavuttamiseksi, naisten johtajuuden varmistamiseksi ja rauhan rakentamiseksi – nuoret naiset ja tytöt keskiössä. Tämä on ratkaisu, ja nyt on käännekohtamme. Tämän päivän tapahtuma ei ole vain kokoontuminen – se on tila täynnä ihmisiä, jotka jakavat vision: maailma, jossa naiset ja tytöt elävät ilman pelkoa, arvokkaasti ja hallitsevat omaa tulevaisuuttaan. Olemme täällä noustaksemme, johtaaksemme rohkeasti, emmekä koskaan astu taaksepäin – vaan aina eteenpäin. Olkaamme yhtenäisiä asettaessamme sukupuolten tasa-arvon jokaisen toimenpiteen ytimeen.”

UN Women Suomen toiminnanjohtaja Jaana Hirsikangas toi esiin kansainvälisen naistenpäivän marssin energian ja sitoutumisen, joka toi 10 000 ihmistä Helsingin kaduille:

“Yhdessä voimme rakentaa liikkeen, joka vie meitä eteenpäin ja tuo muita mukaamme. Helsingissä, kansainvälisenä naistenpäivänä, kolme naisten oikeuksia edistävää järjestöä toi yhteen yli 130 muuta organisaatiota – ja 10 000 ihmistä. Tarvitsemme jokaisen yhteiskunnan tason liittymään meihin – kansalaisista ja aktivisteista kouluttajiin, päättäjiin, hallituksiin ja yrityksiin – auttamaan kääntämään nykyinen vastareaktio edistykseksi sukupuolten tasa-arvon hyväksi. Kuljemme niiden jalanjäljissä, jotka raivasivat tietä 30 vuotta sitten. Emmekä saa koskaan unohtaa: meitäkin seuraavat nuoremmat sukupolvet. Varmistetaan, että johdamme heitä oikeaan suuntaan.”

Tapahtuma oli enemmän kuin muistojuhla – se toi yhteen sukupolvia, sekä tarjosi tilaisuuden kollektiivisen sitoutumisen vahvistamiselle sukupuolten tasa-arvon eteenpäin viemiseksi. Tilaisuudessa kuultiin lukuisia pysäyttäviä ja vaikuttavia puheenvuoroja tämän päivän nuorilta muutoksentekijöiltä – aktivisteilta, sisällöntuottajilta ja vaikuttajilta, jotka muovaavat tämän päivän keskusteluja naisten oikeuksista ja sukupuolten tasa-arvosta ympäri maailmaa.

Kazakhstanista kotoisin oleva aktivisti ja vaikuttaja Aitbek Amangeldi ryhtyi naisten oikeuksien puolustajaksi sisarensa traagisen menetyksen jälkeen. Hän oli kansallisen lainsäädäntöuudistuksen takana naisiin kohdistuvan väkivallan osalta: “Vuonna 2023 kotiväkivalta Kazakstanissa rangaistiin pienellä sakolla – sama kuin roskaamisesta. Todellisten tapausten pohjalta käynnistimme vetoomuksen kotiväkivallan kriminalisoimiseksi. Yli 150 000 ihmistä allekirjoitti. Kampanja – ja lopulta uusi laki – nimettiin sisareni mukaan: Saltanatin laki. Siitä tuli toivon symboli maassa, jossa naisten äänet olivat olleet liian pitkään vaiennettuja.”

Ukrainasta kotoisin oleva oikeusasiantuntija ja seksuaalisen väkivallan uhrien oikeuksia puolustava Khrystyna Kit muistutti niistä lukuisista haasteista, joita sodan repi naisten ja tyttöjen kohtaamista kiireellisistä haasteista sodan repimässä maassa: “On tärkeää, että palautamme uhrien oikeudet, teemme heidän äänensä kuuluviksi emmekä anna heidän vaientua. Selviytyjien hiljaisuus ja pelko ovat hyväksikäyttäjän voitto.”

Suomesta kotoisin oleva nuori naisten oikeuksien puolestapuhuja ja YK:n nuorisodelegaatti Adina Nivukoski muistutti yleisöä, että sukupuolten tasa-arvon edistämisessä “meidän on vahvistettava tyttöjen ääniä – olipa kyseessä Addis Abeba tai Helsinki. He ovat osa samaa globaalia tarinaa: taistelua arvokkuuden, toimijuuden ja tulevaisuuden puolesta.”

Lopulta tapahtuma teki enemmän kuin vain heijasti vuoden 1995 perintöä – se muistutti kaikkia, että matka sukupuolten tasa-arvoon on kaukana päätepisteestä.

Suomen ulkoministeriön tasa-arvosuurlähettiläs Katri Viinikka päätti tapahtuman toteamalla: “Meidän velvollisuutemme on varmistaa, että sukupuolten tasa-arvo ei ole menneisyyden asia, ei pelkästään muistelun kohde. Sen on oltava nykyhetki. Sen on oltava tulevaisuus. Yhdessä kansalaisyhteiskunnan ja samanmielisten maiden kanssa meidän on jatkettava työtämme sukupuolten tasa-arvon, täyden osallisuuden ja voimaantumisen puolesta, joka hyödyttää koko yhteiskuntaa. Meidän on oltava rohkeita siihen.”