UN Womenin tiedotustilaisuus: arviolta 43 000 naista ja tyttöä tarvitsee Nepalissa välitöntä humanitaarista apua 26. elokuuta 2026 tapahtuneiden äkkitulvien jäljiltä

UN Womenin Aasian ja Tyynenmeren aluejohtajan Christine Arabin lehdistötilaisuus YK:n Geneven-toimistossa Palais des Nationsissa
”Haluan kuvailla, miltä tämä katastrofi näyttää siitä kärsineiden naisten ja tyttöjen silmin ja heidän kokemustensa kautta. Tuon esiin myös alueella toimivien naisjohtoisten järjestöjen näkökulmia.
Eräs järjestö kertoi meille: ”Niin monissa vierailemissamme yhteisöissä raskaana olevat ja imettävät naiset, vammaiset henkilöt sekä ihmiset, joita tavallisesti auttaisimme, ovat poissa. Tulva vei heidät mukanaan, koska he eivät pystyneet pakenemaan ylemmäs.”
Näin käy, kun katastrofi kohtaa eriarvoisuuden: jo valmiiksi heikoimmassa asemassa olevat ihmiset ovat usein ensimmäisiä, jotka tulva vie mukanaan.
Paikalliset kumppanimme painottavat, että tulvista selviytyneiltä naisilta on loppumassa ruoka, puhdasta vettä on yhä vaikeampi saada, suojeluun liittyvät riskit kasvavat ja naiset ovat vaarassa jäädä niiden päätösten ulkopuolelle, jotka määrittävät avustustoimia ja heidän toipumistaan.
Tiedämme, että Rasuwan alueen naisille ja tytöille veden hakeminen merkitsi jo ennen tulvia pitkiä matkoja ja useiden tuntien käyttämistä päivittäin veden hankkimiseen perheilleen. Vesijärjestelmien, teiden ja siltojen tuhouduttua naiset kertovat nyt, ettei puhdasta vettä ole enää lainkaan saatavilla.
Pahimmin kärsineillä alueilla asuvat naiset kertovat, että ruoka on tällä hetkellä heidän kiireellisin tarpeensa. Jo ennen tulvia nepalilaiset naiset söivät perheissään muita todennäköisemmin vähiten ja viimeisinä. Tällä on vakavia seurauksia heidän terveydelleen, erityisesti raskaana oleville ja imettäville naisille.
Katastrofit lisäävät myös sukupuolistuneen väkivallan, hyväksikäytön ja ihmiskaupan riskejä. Samalla infrastruktuurin ja viestintäyhteyksien vaurioituminen voi vaikeuttaa avun hakemista ja suojelupalvelujen saamista. Arviolta joka kolmas nainen on lukutaidoton joillakin tulvista kärsineillä alueilla, mik,ä vaikeuttaa tiedon saamista ja välttämättömien palvelujen käyttöä.
Jos erillisiä tai turvallisia käymälöitä, riittävää valaistusta tai yksityisyyttä ei ole, naiset ja tytöt voivat joutua vaaraan jo käyttäessään käymälää, peseytyessään, nukkuessaan tai liikkuessaan pimeän jälkeen.
Koska miesten muuttaminen työn perässä pois alueelta on yleistä, joka kolmatta kotitaloutta tulvista kärsineillä alueilla johtaa nainen. Yksin kotitaloudestaan vastaavilla naisilla on kriisitilanteessa käytettävissään vähemmän resursseja, toimeentulomahdollisuuksia ja tukiverkostoja. Heidän on voitava saada hätäapua ja toipumiseen tarkoitettua tukea itsenäisesti ja ilman ylimääräisiä esteitä.
Kumppanimme kertovat myös ilmiöstä, joka liittyy kaikkiin katastrofeihin: palkattoman hoiva- ja kotityön määrä kasvaa jyrkästi. Arviolta 85 prosenttia kaikesta päivittäin tehtävästä palkattomasta hoiva- ja kotityöstä Nepalissa on naisten vastuulla. Kun ihmiset loukkaantuvat ja kodit, vesijärjestelmät, koulut ja muut palvelut vaurioituvat tai tuhoutuvat, työmäärä kasvaa huomattavasti. Naisille jää tällöin vähemmän aikaa ansiotyöhön, toimeentulonsa palauttamiseen sekä avustustoimia ja jälleenrakennusta koskevaan päätöksentekoon osallistumiseen.
UN Women toimii paikan päällä suoraan naisjohtoisten järjestöjen kanssa, jotka työskentelevät jo tulvista kärsineissä yhteisöissä, vaikka niiden omatkin jäsenet ovat kokeneet menetyksiä ja traumoja. Naisten johtajuutta avustustoimissa on tuettava määrätietoisesti. Vuosien 2021 ja 2025 tulvista saadut kokemukset osoittavat, ettei valtaosa naisista ollut osallistunut merkittävästi avun hakemiseen tai vastaanottamiseen.
Naisjohtoiset järjestöt ovatkin humanitaarisen avustustyön keskeisiä kumppaneita. Kun apu tavoittaa naiset paremmin, humanitaarisella tuella on suurempi vaikutus yksilöihin, perheisiin ja yhteisöihin.
Osana Nepalin hallituksen johtamia avustus- ja jälleenrakennustoimia UN Women pyrkii varmistamaan, että naiset ja tytöt saavat välttämättömiä palveluja ja suojelua. Lisäksi tulvista kärsineissä yhteisöissä tehtävä palkaton hoiva- ja kotityö on tunnistettava ja siihen on vastattava. Naisten ja naisjohtoisten järjestöjen on myös voitava osallistua yhdenvertaisesti humanitaarista apua ja jälleenrakennusta koskevaan päätöksentekoon.
Humanitaarisessa avustustyössä on tunnistettava naisten ja tyttöjen kokemukset. Avun on tavoitettava heidät, ja heidän on oltava keskeisiä toimijoita Nepalin jälleenrakennuksessa.”