Unelmana tasa-arvo – UN Women Suomen jäsen Henri Hirvenoja tähdentää, että tasa-arvo etenee esimerkkiä näyttämällä
Vuosi 2021 on UN Women Suomelle todella merkittävä, sillä toimintamme täyttää 40 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi päätimme kertoa jäsentemme tarinoita, sillä jäsenet ovat yhdistyksemme sydän: jokainen heistä vahvistaa UN Women Suomea ja seisoo virallisesti tasa-arvotyömme takana, mikä auttaa meitä toimimaan naisten ja tyttöjen puolesta myös tulevina vuosina. Kysyimme siis, millaisia ajatuksia heillä on tasa-arvosta ja UN Women Suomesta.
Tällä kertaa ääneen pääsee Henri Hirvenoja – runoilija ja kirjailija, joka työskentelee myös matkanjohtajana, lobbarina ja vaalitarkkailijana.
”Koen, että tasa-arvo on yleismaailmallinen asia, joka kuuluu kaikille iästä, etnisestä taustasta ja sukupuolesta riippumatta. Opin kotoa kunnioittamaan muita ja olemaan ennakkoluuloton – vanhempani olivat opettajia, ja näin, kuinka he halusivat aidosti hyvää kaikille. Vanhemmiten koen, että minulle on karttunut myös vapaaehtoistoiminnassa edullista elämänkokemusta, jota jakaa ja jolla kannustaa muita liittymään toimintaan. UN Women Suomen jäsenyys merkitsee minulle arvoihin sitoutumista ja niiden esille tuomista omalla esimerkillä.
Havahduin perusteellisesti sukupuolten tasa-arvon ongelmiin, kun olin vaihto-oppilaana Japanissa 17–18-vuotiaana. Luulen, että siellä asiakaspalvelu on viritetty huippuunsa; eräällä rotaryklubin lounaalla tarjoilija kumarsi minulle syvään, ja liikutuin, koska niin ei ollut ennen tapahtunut. Sitten tajusin, että hän oli ainoa nainen paikalla. Olin hämmentynyt.
Kävin koulua paikassa, jossa oli enimmäkseen poikia. Ei ollut mitenkään erikoista, että osa lukioista oli tarkoitettu ainoastaan tytöille. Moni koulutettu japanilaisnainen toimi kotiäitinä, ja tytöille ja pojille oli luotu tarkoituksella erilaiset puhekielet. Oli monta asiaa, joita en silloin ymmärtänyt. Tajusin kuitenkin, että sukupuoliroolit olivat erilaiset kuin Suomessa. Olin nuori, ja nuo kokemukset jättivät minuun jäljen, jota olen jälkeenpäin pohtinut.
Olen työskennellyt pitkään erilaisissa asiantuntijatehtävissä: lobbarina, lehdistövirkamiehenä Brysselissä ja Afrikassa sekä kaupallisena neuvonantajana suurlähetystössä. Nykyisin toimin freelancer-pohjalta, tehden töitä matkailutoimistoille sekä isommille toimijoille. Afrikassa näin, kuinka naiset olivat vaatimattomista oloista huolimatta selkeästi kantava voima. Heille tuntuu jäävän usein kasvattajan vastuu.
Tasa-arvoteema, joka on minulle erityisen tärkeä, on koulutus. Pidän erityisesti mahdollisuuksien tasa-arvoa merkittävänä – sitä, että kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet edistyä opinnoissaan kotitaustasta riippumatta. Oppiaineet eivät saisi olla sukupuolittuneita. Toivoisin myös, että suomalaisessa yhteiskunnassa tuettaisiin enemmän nuoria, joilla on ulkonäköpaineita, paineita menestyä ja paineita siitä, mitä he tahtovat tulevaisuudessa.
Tasa-arvoa ei ole koskaan liikaa, eikä siitä puhuta liikaa. Se ei vain tunnu vieläkään liikuttavan tarpeeksi monia.
Siinä, että mies ajaa tasa-arvokysymyksiä, ei pitäisi olla mitään erikoista. Esimerkiksi sukupuolentutkimuksen pariin voisi kannustaa miehiä, ja monissa organisaatioissa on myös Gender Expert -virka, johon miehiä voisi rohkaista. Rooli tasapainottajana on aina kiintoisa.
Jokaisen miehen tulisi näyttää omalla esimerkillään, että tukee tasa-arvoa. Se kun ei yleensä kehity pelkillä puheilla.”