Ei kotia eikä tukea: Gazan naiset yrittävät rakentaa elämäänsä uudelleen
Äidit Hiba ja Nour kuuluvat niihin kymmeniin tuhansiin palestiinalaisnaisiin, jotka ovat joutuneet selviytymään arjesta yksin sodan seurauksena. Heidän tarinansa osoittavat, miten konflikti muuttaa perheiden elämää ja miksi humanitaarisen avun saatavuus ja tuki ovat kiireellisesti tarpeen.
Nour Al-Hilu, 35, taiteilija ja neljän lapsen äiti, istuu kotinsa raunioilla Beit Lahian kaupungissa Pohjois-Gazassa. Nourin aviomies, joka on sairaanhoitaja, pidätettiin sodan aikana, eikä Nour ole nähnyt häntä tai kuullut hänestä sen jälkeen. Nour joutui pakenemaan lastensa kanssa, kun hänen kotinsa pommitettiin. Helmikuu 2025. Kuva: UN Women/Saud Al Nawajha.Sota on muuttanut perheiden rakenteita perusteellisesti Gazassa.
Ennen sotaa joka kahdeksatta kotitaloutta johti nainen. Nykyään joka neljäs kotitaulous on naisen johtama, mikä vastaa 86 280 kotitaloutta koko Gazan alueella. Monet näistä naisten johtamista kotitalouksista ovat menettäneet elintärkeän tuen aviomiehiltä, isiltä ja veljiltä, jotka saivat surmansa sodan aikana. Niihin kuuluu myös kotitalouksia, joita johtavat naiset, joiden aviomiehet ovat kadonneet, pidätettyjä, pakkovankeudessa tai joiden kohtalo on edelleen tuntematon.
Hiban tarina: Elämä vammaisena ja yksinhuoltajana Gazassa
Hiba, 34-vuotias palestiinalaisnainen, asuu Al-Mawasissa, Khan Younisissa. Hän on yksi niistä kymmenistätuhansista naisista, jotka kannattelevat harteillaan yksin vastuuta perheistään.
”Aina kun tarvitsen jotain, muistan, että kaikki, mitä minulla oli, on mennyttä. Se paloi.”
Hiba kasvattaa yksin 10-vuotiasta Ahmad-poikaansa. Hän on joutunut kokemaan kotinsa tuhoutumisen, pakkomuuton, sairauden sekä isoveljensä kuoleman. Veli oli hänen tärkein tukensa sen jälkeen, kun hänen miehensä lähti vuosia sitten.
Hiba on jo vuosia kärsinyt vakavista sairauksista, kuten aivokasvaimesta, joka johti osittaiseen näön ja kuulon menetykseen. Kun sota alkoi vuonna 2023, hänen terveytensä heikkeni entisestään, ja hän joutui sairaalaan veritulpan ja kouristusten vuoksi.
”Sota oli erittäin vaikea”, Hiba kertoo. ”Kasvatin poikaani yksin. Kävin jatkuvasti sairaaloissa etsimässä lääkkeitä, mutta niitä ei ollut saatavilla.”
Hiban isoveli oli ainoa ihminen, johon hän pystyi luottamaan. Hän saattoi Hibaa lääkärikäynneille, auttoi häntä kommunikoimaan ja huolehti siitä, että hänellä ja hänen pojallaan oli kaikki tarvittava. Hän rakensi Hibaa varten jopa pienen kodin oman perheensä talon viereen, jotta tämä voisi asua lähellä. Koska Hiballa oli vain vähän tuloja ja hänen kuulonsa ja näkönsä olivat heikentyneet, hän tarvitsi jatkuvaa tukea.
”Isoveljeni oli tukeni. Hän oli kaikki, mitä minulla tässä elämässä oli.”
Sitten 13. marraskuuta 2024 veli sai surmansa.
”Hän oli minulle kaikki kaikessa. Elämäni muuttui täysin hänen kuolemansa jälkeen.” Sodan aikana myös veljen Hibaa varten rakentama koti tuhoutui pommituksissa. ”Menetin kaiken”, Hiba sanoo.
”Menettämäni koti oli minulle kaikkein tärkein ja rakkain asia. Veljeni oli rakentanut sen, ja siellä oli paljon kauniita muistoja. Menetin kotini, ja veljeni, ja turvallisuudentunteeni katosi hänen mukanaan. Minulla ei enää ole kotia, eikä minulla enää ole ketään, joka tukisi ja suojelisi minua.”
– Hiba
Naisten johtamien kotitalouksien määrä on kaksinkertaistunut Gazassa
Naisten johtamat kotitaloudet kohtaavat Gazassa sodan vaikeimpia olosuhteita. Lähes seitsemän kymmenestä (68 %) naisten johtamasta kotitaloudesta kertoo, ettei heillä ole riittävää suojaa tai kunnollista asumusta. Miesten johtamissa kotitalouksissa vastaava osuus on 55 prosenttia.
Naisten johtamien kotitalouksien kodit ovat myös useammin vaurioituneet tai tuhoutuneet kokonaan (74 % verrattuna 67 prosenttiin). Lisäksi he ovat joutuneet pakenemaan useammin: lokakuun 2023 jälkeen he ovat joutuneet siirtymään paikasta toiseen keskimäärin kahdeksan kertaa, kun miesten johtamissa kotitalouksissa vastaava luku on seitsemän.
Myös taloudellinen ahdinko on erittäin vakavaa. Kaksi kolmasosaa naisten johtamista kotitalouksista kertoo tarvitsevansa kiireellisesti rahallista tukea voidakseen kattaa perustarpeensa.
Nourin tarina: Lasten kasvattaminen yksin puolison katoamisen jälkeen
35-vuotias Nour on palestiinalainen taiteilija ja neljän lapsen äiti. Hän joutui jättämään kotinsa sen jälkeen, kun se pommitettiin.
Gazan sodan myötä hän jäi yksin perheensä vastuunkantajaksi. Hänen miehensä, joka työskenteli sairaanhoitajana, pidätettiin sodan aikana, eikä Nour ole sen jälkeen nähnyt häntä tai saanut hänestä mitään tietoa.
Yksinhuoltajuuden vastuu sekä puolison ja kodin menettäminen ovat kuormittaneet häntä raskaasti.
”Joskus romahdin yhtäkkiä ja aloin itkeä hillitsemättömästi. Toisinaan olin niin omissa ajatuksissani, etten reagoinut edes silloin, kun lapseni puhuivat minulle.”
– Nour
Mitä Gazan naiset tarvitsevat rakentaakseen elämänsä uudelleen?
Hiban kaltaisille naisille, jotka joutuvat selviytymään menetyksistä, vammaisuudesta tai terveysongelmista samalla kun kantavat yksin hoivavastuun ja valtavan henkisen kuorman, esteet ovat valtavat.
Hiba ei pysty jonottamaan pitkiä aikoja tai seisomaan pitkiä jaksoja. Hän ei kuule kuulutuksia eikä näe riittävän hyvin liikkuakseen yksin ruuhkaisissa avunjakopisteissä.
”En kärsi vain ruoan puutteesta tai kroonisesta sairaudesta. Kärsin myös jokapäiväisestä elämästä, joka vaatii minun tilanteessani kaksinkertaisen määrän ponnisteluja. Ruoan valmistaminen, peseytyminen ja kaikki muutkin arjen asiat vaativat nyt kaksinkertaisen työn.”
– Hiba
UN Womenin kumppanijärjestö Aisha Association for Woman and Child Protection on tarjonnut Hiballe psykososiaalista tukea, ohjausta terveyspalveluihin, apuvälineitä, hätäapua ja käteisavustuksia. Tuki on auttanut häntä täyttämään perustarpeensa, saamaan hoitoa ja selviytymään paremmin arjesta.
Nour puolestaan on löytänyt voimavaroja taiteesta:
”Taide ja maalaaminen ovat olleet turvapaikkani näiltä vaikeilta tunteilta. Niiden avulla olen voinut ilmaista kokemaani henkistä painetta, kipua ja surua sekä kertoa maailmalle kodeistaan paenneiden ihmisten kärsimyksestä ja meidän äitien kamppailuista.”
Gazan perheet eivät voi toipua ilman humanitaarista apua
UN Women vaatii Gazan tulitauon täysimääräistä toimeenpanoa. Järjestö vaatii kansainvälisen oikeuden kunnioittamista, rikkomuksiin syyllistyneiden vastuuseen saattamista sekä naisten ja tyttöjen suojelua.
UN Women arvioi, että sodan seurauksena lähes 11 000 naista ja tyttöä on saanut elinikäisiä vammoja. Tämän lisäksi Gazassa elää ennestään vammaisia naisia ja tyttöjä, kuten Hiba, jotka kohtaavat humanitaarisissa kriiseissä esteitä terveydenhuollon, tiedon ja suojelun saamisessa.
Humanitaarisen avun on päästävä sitä tarvitsevien luo laajassa mittakaavassa ja esteettä. Naiset ja tytöt on asetettava avustus- ja jälleenrakennustyön keskiöön. Kaikkien naisten johtamien kotitalouksien todellisuuden tunnistaminen ja huomioiminen on välttämätöntä, jotta naiset tulevat nähdyiksi ja saavat tarvitsemansa tuen.