UN Womenin katsaus viimeaikaisten vihollisuuksien vaikutuksista, asetuksesta nro 12 sekä naisten ja tyttöjen kasvavasta oikeuskriisistä Afganistanissa
UN Womenin Afganistanin erityisedustajan Susan Fergusonin puheenvuoro YK:n päämajassa New Yorkissa, esitetty Kabulista 17.3.2026.
Afganistanin naisille ja tytöille vuosi 2026 oli jo valmiiksi äärimmäisen vaikea.
Nyt Lähi-idän konfliktin ja Pakistanin kanssa jatkuvien vihollisuuksien myötä monet kohtaavat entistä enemmän traumaa ja kärsimystä.
Vielä viime yönä Kabulissa Pakistanin armeijan ilmaisku osui terveydenhuoltolaitokseen, jossa hoidettiin huumeriippuvaisia henkilöitä. Monet heistä saivat surmansa tai loukkaantuivat.
Yhdymme UNAMA:n (United Nations Assistance Mission in Afghanistan – YK:n Afganistanin avustusmissio) esittämään syvimpään osanottoon uhrien omaisille.
Kansainvälisen oikeuden mukaan hyökkäykset sairaaloihin ja siviilikohteisiin ovat ehdottomasti kiellettyjä.
Itä-Afganistanissa naiset ja lapset maksavat jatkuvasta väkivallasta raskaimman hinnan.
UNAMA:n varmistamien tietojen mukaan ennen viimeisintä Kabulin pommitusta, Afganistanissa kuolleista tai loukkaantuneista 289 siviilistä suuri osa oli naisia ja lapsia.
Arvioiden mukaan neljällä Pakistanin rajan läheisellä pahiten kärsineellä alueella vähintään 64 000 ihmistä on joutunut sotilaallisen eskalaation vaikutusten kohteeksi – heistä hieman yli puolet on naisia ja tyttöjä.
Mukana on tuhansia perheitä, jotka ovat joutuneet jälleen pakenemaan asuttuaan kuusi kuukautta väliaikaisleireillä elokuun 2025 maanjäristyksen jälkeen. Heidän joukossaan on naisia ja tyttöjä, jotka olivat jo aiemmin palanneet Iranista tai Pakistanista.
Toisin sanoen monille naisille tämä on toinen tai jopa kolmas kerta, kun he joutuvat pakenemaan kuluneen vuoden aikana.
Naiset kertovat pelkäävänsä väkivaltaa tai hyväksikäyttöä liikkeellä ollessaan, ja heidän mahdollisuutensa päästä peruspalveluiden tai toimeentulon piiriin on erittäin rajallista.
YK:n ja sen kumppaneiden alustavien arvioiden mukaan naisten akuuteimmat tarpeet ovat suoja, terveydenhuolto ja puhdas vesi.
UN Women tekee yhteistyötä kumppaneiden kanssa varmistaakseen, että naiset ovat mukana arviointitiimeissä. Näin pyritään varmistamaan, että naisten tarpeet ymmärretään, ja heidän pääsyään palveluiden piiriin voidaan tukea.
Etulinjassa työskentelevät naispuoliset humanitaariset työntekijät ovat valtavan paineen alla: he huolehtivat omasta turvallisuudestaan samalla kun auttavat muita.
Toistamme UNAMA:n vetoomuksen välittömästä hyökkäysten lopettamisesta siviiliuhrien estämiseksi ja vaadimme UNAMA:n rinnalla, että kaikkien osapuolten on noudatettava kansainvälistä humanitaarista oikeutta.
Länsi-Afganistanissa odotamme lähiviikkoina jyrkkää kasvua Iranista palaavien afgaanien määrässä, mukaan lukien yksin matkustavia naisia ja lapsiperheitä.
Yhdessä sisarjärjestöjemme, kuten IOM:n, kanssa UN Women on valmis lisäämään naispuolisten humanitaaristen työntekijöiden määrää rajalla auttamaan palaavia naisia rekisteröitymisessä ja palveluiden saamisessa.
Afganistanissa vaihtoehtoa ei käytännössä ole: palvelut naisille on tarjottava naisten toimesta – muuten naiset eivät pääse niiden piiriin.
UN Women mobilisoi resursseja laajentaakseen rahallista tukea naisjohtoisille kotitalouksille, tarjotakseen hyvinvointi- ja hygieniatarvikkeita sekä tukeakseen naisten pienyrittäjyyttä.
Jatkamme myös naisille tarkoitettujen turvallisten tilojen tukemista raja-alueilla ja yhteisöissä, joihin palaajat ja maan sisäiset pakolaiset asettuvat.
Tarvitsemme kuitenkin kiireellisesti lisää rahoitusta näihin tarpeisiin vastaamiseksi tässä kriittisessä tilanteessa.
Pakkomuuton lisäksi olemme huolissamme konfliktien taloudellisista vaikutuksista.
Afganistanin naiset ja tytöt eivät yksinkertaisesti kestä enää uutta taloudellista shokkia.
Yli 10,7 miljoonan naisen ja tytön arvioitiin jo ennestään tarvitsevan humanitaarista apua tänä vuonna.
Nyt konfliktien seurauksena nousevat hinnat vaikeuttavat erityisesti naisjohtoisten kotitalouksien mahdollisuuksia hankkia ruokaa ja muita välttämättömyyksiä.
Kaikki tämä tapahtuu maassa, jossa naiset kohtaavat jo valmiiksi maailman vakavimman naisten oikeuksien kriisin.
Yksi viimeisimmistä kehityskuluista on rikosprosessisääntöjä koskeva asetus nro 12, joka poistaa miesten ja naisten välisen tasa-arvon lain edessä ja sallii naisiin kohdistuvan väkivallan, kun se mahdollistaa myös fyysisen kurituksen kotona aviomiehen toimesta.
Se vaikeuttaa myös naisten mahdollisuuksia hakea suojaa tai oikeutta.
Olemme syvästi huolissamme tästä asetuksesta ja kehotamme tosiasiallisia viranomaisia varmistamaan, että lait ja asetukset turvaavat naisten ja tyttöjen oikeudet Afganistanin kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden mukaisesti.
Tämän vuoden naisten asemaa käsittelevän toimikunnan teemana on oikeussuojan saatavuus kaikille naisille ja tytöille. Tämän valossa on tärkeää todeta, että jo ennen asetusta nro 12 naisilla oli kasvava oikeusvaje Afganistanissa.
UN Womenin, UNAMA:n ja IOM:n uudet havainnot viime joulukuussa tehtyjen valtakunnallisten kuulemisten pohjalta osoittavat, kuinka monilta afganistanilaisilta naisilta puuttuvat turvalliset ja toimivat keinot ratkaista riitoja tai saattaa väärinkäyttäjät vastuuseen.
Vain 14 prosenttia naisista kertoi pääsevänsä virallisten riidanratkaisupalvelujen piiriin, kun miehistä vastaava osuus oli 53 prosenttia.
UN Women vaatii edelleen, että kielto, joka estää afganistanilaisia naisia työskentelemästä YK:n tiloissa, kumotaan.
On kuitenkin tärkeää todeta selvästi: UN Women jatkaa toimintaansa Afganistanissa kaikesta huolimatta.
Monista rajoituksista ja konflikteista huolimatta löydämme keinoja jatkaa työtämme ja tukea niitä, jotka sitä eniten tarvitsevat.
Pelkästään vuonna 2025 UN Women varmisti yli 350 000 afganistanilaiselle naiselle ja tytölle pääsyn elintärkeisiin palveluihin ja tuki lähes 200 naisjärjestöä toiminnan jatkamisessa.
Jatkaaksemme työtä tarvitsemme kuitenkin kiireellisesti lisää tukea.
UN Womenilla on tällä hetkellä 50 prosentin rahoitusvaje Afganistanin työhön vuodelle 2026.
Laajemmassa humanitaarisessa toiminnassa rahoitusvaje on vielä suurempi.
Vuoden 2026 humanitaarisen tarpeen ja vastesuunnitelman mukaan tavoitteena on tukea 17,5 miljoonaa ihmistä – joista yli 5 miljoonaa on naisia.
Tähän tarvitaan 1,7 miljardia Yhdysvaltain dollaria, josta lähes 500 miljoonaa kohdistuu naisiin.
Jos hyökkäykset jatkuvat, tarpeet kasvavat entisestään – ja samalla myös tarvittavat resurssit.
Lopuksi haluan nostaa esiin yhden suurimmista jatkuvista riskeistä afganistanilaisille naisille: nykyisen tilanteen normalisoitumisen.
Sen, että maailma alkaa pitää Afganistanin naisten ja tyttöjen kohtaamiaan rajoituksia normaalina.
Kun alamme hyväksyä tämän normaalina, lakkaamme uskomasta muutokseen – ja lakkaamme näkemästä ongelmaa.
Siksi haluan sanoa kansainväliselle yhteisölle, myös niille päättäjille, jotka ovat tällä viikolla New Yorkissa naisten asemaa käsittelevässä toimikunnassa: älkää kutsuko tätä normaaliksi.
Kaikista esteistä ja rajoituksista huolimatta afganistanilaiset naiset osoittavat edelleen poikkeuksellista rohkeutta ja päättäväisyyttä – ja meidän on tehtävä samoin.
Muutos on yhä mahdollinen – mutta vain, jos maailma jatkaa afganistanilaisten naisten rinnalla.
Kiitos paljon.
Alkuperäinen englanninkielinen tiedote täällä.
Artikkelikuva: Lukutaitokurssi tytöille ja naisille Nuristanin provinssissa Afganistanissa. UN Women/Sayed Habib Bidell