Usein kysyttyjä kysymyksiä: tyttöjen sukuelinten silpominen
Maailmassa elää noin 200 miljoonaa sukuelinten silpomisen läpikäynyttä tyttöä ja naista. Silpominen on haitallinen perinne ja naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan muoto. YK:n jäsenvaltiot ovat sitoutuneet lopettamaan silpomisen vuoteen 2030 mennessä (SDG-tavoite 5.3) vuoden 2030 kestävän kehityksen ohjelmassa. Vuonna 2024 jopa 4.4 miljoonaa tyttöä ja naista ovat vaarassa joutua silvotuiksi.
Vaikka tärkeitä edistysaskelia silpomisen lopettamisen ja tämän tavoitteen saavuttamisen suhteen onkin otettu, edistystä tapahtuu liian hitaasti. UN Women pyrkii nopeuttamaan muutosta edistämällä vahvempia kumppanuuksia ja yhteistyötä naisten oikeuksien puolustajien ja järjestöjen kanssa, jotka työskentelevät etulinjassa silpomisen lopettamiseksi. Tämä lähestymistapa keskittyy naisten ja tyttöjen oikeuksiin ja sukupuolittuneiden epätasa-arvojen ja epätasaisten valtasuhteiden käsittelemiseen ruohonjuuritasolla.
Mikä on naisten sukuelinten silpominen?
Silpominen (eng. female genital mutilation = FGM) on naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, joka sisältää tytön tai naisen ulkoisten sukuelinten osittaisen tai täydellisen poistamisen tai muiden vammojen aiheuttamisen sukuelimille ilman terveydellistä tai lääketieteellistä syytä. Toimenpide tehdään tytöille yleensä vauvaiän ja 15 ikävuoden välillä. Silpomista on neljää tyyppiä. Yksi vakavimmista ja haitallisimmista muodoista sisältää klitoriksen täydellisen poistamisen sekä häpyhuulten ja emättimen ompelemisen niin, että vain pieni aukko jätetään virtsaamista ja kuukautisia varten. Silpomisella on lukuisia välittömiä ja pitkäaikaisia terveysvaikutuksia, jotka vaikuttavat naisten ja tyttöjen seksuaali- ja lisääntymisterveyteen, mukaan lukien epänormaali arpeutuminen, infektiot, krooninen kipu, synnytyksen komplikaatiot ja/tai kuolema.
Miksi silpomista harjoitetaan?
Silpomisen taustalla olevat syyt voivat vaihdella maasta toiseen, ja tyttöjen silpomisen ikä vaihtelee. Joissakin yhteisöissä sitä pidetään siirtymäriitinä naiseuteen; toisissa se on tapa varmistaa naisten “puhtaus” tulevaa aviomiestä varten ja tukahduttaa hänen seksuaaliset halunsa. Monet perheet uskovat, että silpominen lisää naisten avioliittokelpoisuutta ja on hyväksi tyttöjen tulevaisuudelle.
”Miksi meille kerrotaan, että kun tytöt silvotaan, tuomme kunniaa?” kysyy kenialainen silpomisen lopettamisen yhteisöjärjestöjen työntekijä Natalie Robi Tingo. “Se ei ole totta. Se on hyvin kivuliasta, jotkut tytöt kuolevat. Tai menemme naimisiin. Elämämme on käytännössä otettu meiltä pois.”
Mitkä ovat silpomisen seuraukset naisille ja tytöille?
Silpomisella on merkittäviä välittömiä ja pitkäaikaisia vaikutuksia naisten ja tyttöjen terveyteen ja hyvinvointiin, mukaan lukien monia negatiivisia vaikutuksia heidän seksuaali- ja lisääntymisterveyteensä. Naiset voivat kokea voimakasta kipua, runsasta verenvuotoa, kuumetta, infektioita ja muita lääketieteellisiä komplikaatioita, jotka joissain tapauksissa johtavat kuolemaan. Pitkäaikaisia komplikaatioita voivat muun muassa olla kipu virtsatessa, kuukautishäiriöt, kipu yhdynnän aikana ja vaikeudet synnytyksen aikana. Sukuelinten silpomisen läpikäyneet naiset kertovat myös psykologisista vaikutuksista, kuten masennuksesta, ahdistuksesta ja posttraumaattisesta stressihäiriöstä. Silpomisen fyysiset ja psyykkiset seuraukset voivat myös vaikuttaa negatiivisesti naisten koulutustuloksiin, taloudellisiin tuloksiin ja sosiaaliseen osallistumiseen.
Mitä tarvitaan tämän käytännön lopettamiseksi?
Vuonna 2024 jopa 4,4 miljoonaa tyttöä on vaarassa joutua silpomisen uhriksi. Kattavat ja monipuoliset lähestymistavat ja kumppanuudet sukupuolten välisen syrjinnän ja haitallisten sosiaalisten normien torjumiseksi ovat välttämättömiä silpomisen lopettamiseksi. Toimien on keskityttävä naisten ja tyttöjen oikeuteen hallita kehojaan ja elää väkivallasta vapaana. Tähän sisältyy silpomisen kieltävien lakien hyväksyminen ja olemassa olevien lakien vahvistaminen, ajantasaisen ja luotettavan tiedon kerääminen silpomisesta, sekä investointi ja resurssien ohjaaminen lakien ja silpomista estävien prosessien implementointiin. On myös varmistettava, että silpomisen läpikäyneille naisille ja tytöille on tarjolla kattavia tukipalveluita. Paikallistasolla tehtävä yhteistyö yhteisöjen kanssa on ensiarvoisen tärkeää, jotta syyt silpomisen taustalla voidaan ymmärtää ja haitallisia sosiaalisia ja sukupuolirooleihin liittyviä normeja saadaan muutettua.
Ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä tulee rakentaa yhteisöpohjaisesti, sekä varmistaa, että vastuu silpomisen lopettamisesta jakaantuu monien eri toimijoiden, viranomaisten ja tahojen kesken. Kaikilla toimijoilla on rooli silpomiseen liittyvien asenteiden muuttamisessa. On tärkeää tukea naisjärjestöjä ja naisten oikeuksien puolustajia, jotka johtavat tätä työtä paikallistasolla. Yhteistyötä tulee myös syventää vaikutusvaltaisten toimijoiden, kuten uskonnollisten ja perinteisten johtajien, sekä miesten, poikien, vanhempien ja huoltajien kanssa, jotka puolustavat silpomisesta vapaata tulevaisuutta.
Mitä UN Women tekee naisten sukuelinten silpomisen lopettamiseksi?
UN Women uskoo, että investoiminen silpomisen ja muiden naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan muotojen ehkäisyyn on keskeistä naisten ja tyttöjen oikeuksien turvaamisessa. UN Women työskentelee eri tasoilla yhteistyössä yhteisöjen ja muiden paikallistoimijoiden kanssa sosiaalisten normien muuttamiseksi.
- Työskentelemme kumppaneiden kanssa käsitelläksemme ongelmaa kokonaisvaltaisesta, strategisesta näkökulmasta. Silpomisen lopettaminen on yksi Generation Equality -kampanjan sukupuolittuneeseen väkivaltaan keskittyvän toimintaryhmän tekemistä yhteisistä sitoumuksista. Vuonna 2022 UN Women kutsui Gender-Based Violence Action Coalition -toimintaryhmän johtajat ja sitoumusten tekijät keskustelemaan jo saavutetusta edistyksestä, sekä määrittelemään painopisteitä vaikuttamistyölle, myös liittyen silpomisen lopettamiseen. Pääprioriteetteja silpomisen lopettamiseksi olivat olemassa olevien lakien ja käytäntöjen parantaminen ja vahvistaminen, resurssien lisääminen silpomisen vastaiselle työlle, paikallisten silpomisen vastaista työtä tekevien aktivistien ja järjestöjen toiminnan tukeminen, yhteistyön vahvistaminen nuorten kanssa sekä yhteistyön edistäminen erilaisten aloitteiden välillä, kuten UNFPA:n ja UNICEFin globaali hanke silpomisen lopettamiseksi.
- Teemme yhteistyötä perinteisten johtajien kanssa, mukaan lukien kulttuuriset ja uskonnolliset viranomaiset, jotka käyttävät vaikutusvaltaansa, tietämystään ja valtaansa silpomisen ja muiden haitallisten käytäntöjen lopettamiseksi ja sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi yhteisöissään.
- EU:n ja YK:n Spotlight -aloitteen tukemana työskentelemme paikallisten kansalaisjärjestöjen ja naisjärjestöjen kanssa silpomisen lopettamiseksi esimerkiksi Ugandassa. Ohjelma käyttää tutkimustietoon perustuvaa yhteisöjen mobilisointi -lähestymistapaa, jonka on kehittänyt ugandalainen kansalaisjärjestö Raising Voices. Raising Voices -toimintamallin avulla on saavutettu edistystä haitallisten sosiaalisten normien muuttamisessa kolmessakymmenessä maassa Afrikassa ja muilla alueilla.
- Somaliassa, Japanin hallitukselta saadun tuen avulla (LEAP-ohjelma), UN Women osallistaa vanhuksia, uskonnollisia johtajia, naisia, miehiä ja nuoria vaikuttamistyössä sekä palveluiden parantamisessa, jotta silpominen ja muut sukupuolittuneen väkivallan muodot saadaan lopetettua. Lähestymistapaan sisältyy yhteisöissä tehtävä työ ja toimet haitallisten sosiaalisten normien ja asenteiden muuttamiseksi.
It’s 2024, and yet nearly 4.4 million girls are at risk of female genital mutilation globally.
❌FGM is a form of violence against women.
On International Day to #EndFGM, let us amplify the voices of survivors and put an end to this harmful practice: https://t.co/mFvN0atz48 pic.twitter.com/rUZ92DD6s0
— UN Women (@UN_Women) February 6, 2024
Alkuperäinen artikkeli englanniksi täällä.