UN Women Suomen toiminnanjohtaja Jaana Hirsikangas Tasa-arvopäivillä
UN Women Suomen toiminnanjohtaja Jaana Hirsikangas puhui Tasa-arvopäivien tapahtumassa 6. lokakuuta naisten poliittisesta osallistumisesta yhteiskunnassa. Vaikka Suomessa verkkaista edistystä tapahtuu, olemme maailmanlaajuisesti vielä hyvin kaukana naisten tasa-arvoisesta osallistumisesta politiikan ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen saralla. Naisten osuus johtavissa asemissa on edelleen merkittävästi alhaisempi kuin miesten ja naiset ovat yhä aliedustettuina päätöksenteossa.
Suomessa on naisvaltainen hallitus ja naispääministeri, mutta kun tarkastellaan tilannetta globaalisti, syyskuussa 2021 valtion tai hallituksen johdossa oli nainen ainoastaan 24 maassa. Vain siis noin 10 prosenttia maailman valtioista on naisen johtamia, ja 119 maassa ei ole koskaan ollut naisjohtajaa. Lisäksi maailmassa on vain 14 tasa-arvoista hallitusta ja kaikista ministereistä ainoastaan 21 prosenttia on naisia.
“Mikäli naisten poliittista osallistumista ei saada kiihdytettyä, tulee kestämään vielä 130 vuotta, ennen kuin sukupuolten tasa-arvo on saavutettu korkeimmilla johtopaikoilla. Hallitustasolla saavutetaan tällä vauhdilla sukupuolten tasa-arvo vasta vuonna 2077”, Hirsikangas toteaa.
Suomen naisvaltainen hallitus voi vaikuttaa maailman mittakaavassa poikkeukselliselta, mutta pohjoismaisessa viiteryhmässään tarkasteltuna se ei erotu joukosta. Pohjoismaissa naisten osuus parlamenteissa on miltei 44 prosenttia, ja Ruotsia lukuunottamatta kaikissa Pohjoismaissa hallitusta johtaa nainen.
On kuitenkin hätkähdyttävää, että kun katsotaan pohjolan ulkopuolelle, huomataan että Euroopassa naisten osuus parlamenteissa on vain 28.7 prosenttia, kun Pohjoismaita ei lasketa mukaan. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa naisten osuus on liki 25 prosenttia. Heikointa naisten edustus parlamenteissa on Tyynenmeren alueella, vain 6 prosenttia. Tänä päivänä vain neljässä maassa naisten paikat parlamenteissa yltävät puoleen tai yli. Nämä ovat Ruanda, Kuuba, Bolivia ja Yhdistyneet Arabiemiirikunnat.
Yli kaksi kolmasosaa niistä maista, joissa vallitsee tasa-arvo parlamentissa, on soveltanut sukupuolikiintiöitä, joko ehdokaskiintiöitä tai varattuja paikkoja, avaten näin tilaa naisten poliittiselle osallistumiselle kansallisissa parlamenteissa. Sukupuolikiintiöillä voi siis olla vaikuttavuutta naisten poliittisen osallistumisen lisäämisessä.
Kuitenkin poliittisiin virkoihin edenneet naiset päätyvät useimmiten vastuuseen alueista, jotka perinteisesti liitetään naisten rooliin, kuten hoivaan ja huolenpitoon. Ministeritasolla naisille annetaan usein vastuualueet, jotka liittyvät sosiaali- ja terveyspalveluihin, esimerkiksi perhe-, lapsi- ja sosiaaliasioihin tai vanhusten ja vammaisten hoivaan.
“Kiistaton tosiasia siis on, että naiset ovat edelleen, vuonna 2021, aliedustettuina kaikilla päätöksentekotasoilla maailmanlaajuisesti, ja sukupuolten välisen tasa-arvon saavuttaminen on vielä kaukana. Sama pätee myös yritysmaailmaan ja sen johtopaikoille: esimerkiksi vain viisi prosenttia Fortune 500:n toimitusjohtajan listalla on naisia”, Hirsikangas summaa.
“On myös muistettava, että sukupuolten välinen tasapuolinen ja tasa-arvoinen yhteiskunnallinen toimijuus ja poliittinen osallistuvuus ovat maailmanlaajuisesti hyväksyttyjä tavoitteita. “
Esimerkiksi Kestävän kehityksen Agenda 2030:n tavoitteena on sukupuolten tasa-arvo vuoteen 2030 mennessä. Tavoitteissa todetaan, että sukupuolten tasa-arvo ei ole ainoastaan ihmisoikeus, vaan myös välttämätön perusta rauhanomaiselle, vauraalle ja kestävälle maailmalle.
“Syy, miksi tarvitsemme naisten tasavertaista osallistumista läpi päätöksentekosektorin, on yksinkertainen – Naisten poliittinen johtajuus lisää hyvinvointia”, Hirsikangas sanoo
“Naisten positiivisesta vaikutuksesta yhteiskunnalliseen kehitykseen on runsaasti näyttöä. Tasa-arvoinen johtajuus esimerkiksi nostaa tuottavuutta ja hyvinvointia. Kun johtajuus muuttuu aiempaa monimuotoisemmaksi, pystymme hyödyntämään päätöksenteossa erilaisia näkökulmia, joista koko väestö hyötyy laajamittaisesti.”
Hyvänä esimerkkinä Hirsikangas nostaa Norjan, jossa naisten osuuden kasvu kunnanvaltuustoissa lisäsi lastenhoidon kattavuutta. Intiassa taas paikallistason neuvostoista tehty tutkimus osoitti, että juomaveteen liitettyjen projektien lukumäärä oli jopa 62 prosenttia korkeampi naisvetoisissa kuin miesvetoisissa neuvostoissa. Tämä on ollut seurausta siitä, että naiset ovat toimineet yli parlamentaaristen puoluerajojen edistääkseen juuri naisten asemaa. Näin on tehty jopa hyvin jännitteisissä toimintaympäristöissä yhdistämällä voimat sukupuolten tasa-arvon puolesta.
Naispoliitikkoihin kohdistuva vihapuhe ja häirintä yleistyneet
Tutkimuksissakin on todennettu, että naispoliitikkoihin kohdistuu miehiä enemmän häirintää ja väkivaltaa. Vihapuheella, häirinnällä ja uhkailulla pyritään hiljentämään naiset ja rajoittamaan heidän vaikutusmahdollisuuksiaan.
Vuonna 2016 naisparlamentaarikkoihin kohdistuvaa seksismiä, häirintää ja väkivaltaa selvitettiin tutkimuksessa, jossa naisparlamentaarikot 39 maasta ja 42 parlamentista vastasivat kyselyihin. Tulokset kertovat karusta todellisuudesta.
Naisparlamentaarikoista 82 prosenttia oli kokenut henkistä väkivaltaa ja liki puolet pelkäsi oman ja perheensä turvallisuuden puolesta. Joka toista naisparlamentaarikkoa oli uhattu tappamisella, raiskaamisella, pahoinpitelyllä tai sieppaamisella. Lisäksi 26 prosenttia oli kokenut fyysistä väkivaltaa.
Poliitikkojen kokemaa vihapuhetta, häirintää ja uhkailua on selvitetty tutkimuksissa myös Suomessa. Valtioneuvoston tilaamassa tutkimuksessa vuodelta 2019 selvitettiin yhteiskunnalliseen päätöksentekoon vaikuttavan vihapuheen laajuutta, luonnetta ja vaikutuksia.
Tutkimukseen osallistuneista kuntapäättäjistä kolmannes oli ollut työnsä vuoksi vihapuheen kohteena. Vihapuhetta kokeneista kuntapäättäjistä liki kolmannes kertoi halunsa osallistua päätöksentekoon vähentyneen. Lisäksi kaksi kolmasosaa päättäjistä arvioi vihapuheen lisääntyneen viime vuosina.
Naton strategisen viestinnän osaamiskeskuksen 2021 julkaiseman raportin mukaan Suomen naisvaltaiseen hallitukseen on kohdistunut laajaa naisvihamielistä verkkohäirintää. Häirintä on sisältänyt muun muassa seksististä ja seksuaalisesti latautunutta kieltä.
Rakenteellisia esteitä naisten poliittiselle osallistumiselle on purettava
Syrjivät rakenteet estävät ja rajoittavat naisten osallistumista yhteiskunnassa. Miljoonia naisia rajoitetaan lailla saamasta samoja työmahdollisuuksia kuin miehet. Kymmenissä maissa on voimassa lakeja, jotka estävät naisia työskentelemästä tietyissä tehtävissä ja useissa maissa aviomies voi lain mukaan estää vaimoaan työskentelemästä. Vaikka enemmistöllä maista on seksuaalista häirintää koskevia lakeja, se ei tarkoita, että ne olisivat aina kansainvälisten standardien ja suositusten mukaisia tai että lakeja toimeenpantaisiin ja niillä olisi vaikuttavuutta.
Maailmanlaajuisesti naisten palkka on 77 prosenttia siitä mitä miehet ansaitsevat. Naisilla on suhteeton vastuu palkattomasta hoiva- ja kotitöistä. Naiset käyttävät yleensä noin 2,5 kertaa enemmän aikaa palkattomaan hoivatyöhön ja kotityöhön kuin miehet. Palkattomaan hoivatyöhön käytetty aika korreloi negatiivisesti naisten työvoimaan osallistumisen kanssa.
Naisiin kohdistuva väkivalta on maailmanlaajuinen ongelma. Pakkoavioliitot katkaisevat miljoonien tyttöjen koulutien jo varhain ja liian nuorena synnyttäminen altistaa hengenvaarallisille komplikaatioille ja terveyden ongelmille, jotka seuraavat läpi elämän. Raskauden- ja synnytyksenaikaset komplikaatiot ovat 15–19-vuotiaiden tyttöjen yleisin kuolinsyy maailmanlaajuisesti.
“On laajasti todettu, että keskimääräistä tasa-arvoisemmissa maissa ihmiset ovat lukutaitoisempia, käyvät pidempään koulua, sosiaalisia ja terveysongelmia on vähemmän ja lasten hyvinvointi on korkeampaa. Myös ihmisten elämänlaatu ja elinajanodote ovat korkeampia kuin epätasa-arvoisemmissa maissa. Tasa-arvo todella on kaikkien etu”, Hirsikangas sanoo.
“Koronapandemian myötä naisiin kohdistuva väkivalta ja verkkohäirintä ovat lisääntyneet huolestuttavasti. Lisäksi naisten oikeuksia vastustavat liikkeet ovat vahvistuneet globaalisti. Ilmiö on ollut voimissaan jo ennen pandemiaa, eivätkä liikkeiden pyrkimykset ole laantuneet kriisin aikanakaan. Tasa-arvokehityksestä on pidettävä erityistä huolta.”
Hirsikangas painottaa, että koronapandemian jälkeistä maailmaa on alettava rakentaa tasa-arvoisemmaksi ja kestävämmäksi. Pandemia on alleviivannut naisten epätasa-arvoisuutta ja haavoittuvuutta, ja kriisillä on ollut erityisen raskaat vaikutukset jo valmiiksi heikoimmassa asemassa olevien naisten elämään. Siksi onkin tulevaisuuden kannalta kriittistä, että naisilla on aktiivinen rooli pandemian jälkeisessä jälleenrakennustyössä. Naisten on saatava olla mukana kaikilla päätöksenteon tasoilla.
“Rakennettaessa kestävämpää ja oikeudenmukaisempaa tulevaisuutta, on muistettava, että sukupuolten tasa-arvo on saavutettavissa ainoastaan vahvalla globaalilla, kansallisella ja paikallisella yhteistyöllä, joka nostaa tytöt ja naiset keskiöön.”
“Julistukset ja sopimukset eivät riitä, ellei valtioiden sitoutuminen ole aitoa. Tarvitaan konkreettisia suunnitelmia ja ennen kaikkea riittävää rahoitusta, jotta voimme purkaa esteet naisten osallistumisen tieltä.”
Kuva: UN Women/Amanda Voisard