Sukupuolten tasa-arvo on kriittisessä roolissa Afganistanin tulevaisuudelle, kehitykselle ja pitkäkestoiselle rauhalle
Tämän esseen on kirjoittanut Alison Davidian, UN Womenin Afganistanin maatoimiston apulaisedustaja. Alkuperäinen englanninkielinen teksti on luettavissa täällä.
Kun Taliban otti haltuunsa Kabulin 15. elokuuta 2021, tiesimme, että siitä hetkestä naisten ja tyttöjen elämä Afganistanissa muuttuisi. Viimeisen kuukauden aikana olemme päivä päivältä nähneet vaikutukset naisten ja tyttöjen elämään.
Se, mitä kuulemme ja näemme afganistanilaisilta tytöiltä ja naisilta, ja mitä heissä näemme, on pelko. Naiset muistavat millaista oli elää 1990-luvun Talibanin hallinnon alla, ja nyt pelkoa on pahentanut se, että Taliban ei ole ollut selkeä kannastaan naisten oikeuksiin. He ovat antaneet ympäripyöreitä lausuntoja siitä, kuinka naisten oikeuksia kunnioitetaan islamin puitteissa, mutta heidän tekonsa eivät ole herättäneet juurikaan luottamusta.
Talibanin valtaannousun jälkeen on nimetty hallitus, jossa ei ole yhtään naista. Myöskään apulaisministereissä ei ole yhtäkään naista. Afganistanin naisasiainministeriö on lakkautettu.
Joissain provinsseissa naisia on kielletty menemästä töihin tai lähtemästä kotoa ilman miespuolista sukulaista. Naisten turvakeskuksiin on hyökätty ja niiden työntekijöitä on ahdisteltu. Naispuolisten ihmisoikeusaktivistien ja toimittajien turvatalot ovat täyttyneet.
Naisten ja tyttöjen tilanne maassa on synkkä, mutta näemme edelleen naisten taistelevan oikeuksiensa puolesta ja vaativan tasa-arvoa. Tämä ei ole muuttunut, eikä se tule muuttumaan. Afgaaninaiset ovat olleet etulinjassa taistelemassa oikeuksiensa puolesta jo vuosisatojen ajan. Afganistanilaiset naiset saivat oikeuden äänestää vuonna 1919, ennen kuin Yhdysvallat antoi naisilleen oikeuden äänestää. Vuonna 1921 ensimmäinen tyttökoulu perustettiin. Vuoden 2004 perustuslaissa vahvistettiin sukupuolten tasa-arvo. Läpi vuosikymmenten näemme, miten afgaaninaisten toimijuus on ollut tärkeää maan etenemiselle sekä rauhan että kehityksen kannalta.
Afganistanin UN Womenin maatoimisto on sitoutunut pysymään maassa ja antamaan apua afganistanilaisille tytöille ja naisille. Ensinnäkin tämä tarkoittaa sitoutumista vaikuttamistyöhön, jolla varmistetaan, että naisen oikeuksia suojellaan ja edistetään, ja että Afganistanin tytöistä ja naisista ei vain puhuta, vaan heitä kuullaan suoraan.
Koko maailma katsoo nyt Afganistaniin, mutta se ei tule kestämään ikuisesti. Keskeinen osa kansainvälisen yhteisön roolia onkin nostaa naisten ja tyttöjen tilannetta esiin myös silloin, kun kamerat lakkaavat kuvaamasta. Vaikuttamistyö tarkoittaa myös, että naisten oikeuksien puolustajat saavat resursseja ja suojelua – asia, joka merkitsee rauhaa ja turvallisuutta missä tahansa maassa.
Toinen avainasia UN Womenin työssä Afganistanissa on kansalaisyhteiskunnan naistoimijoiden ja naisliikkeen tukeminen Afganistanissa. Tiedämme, että naisjärjestöt ovat edistystä ja vastuullisuutta ajavia voimia, mutta silti naisoikeusjärjestöt saavat vain alle yhden prosentin kansainvälisestä kehitysavusta. Meidän on vastattava tähän ongelmaan investoimalla strategisesti ja kohdennetusti kansalaisyhteiskunnan toimijoihin, jotka edistävät naisten oikeuksia.
UN Women on sitoutunut varmistamaan, että naisilla on pääsy välttämättömien, henkeä turvaavien palveluiden piiriin. Tällaisia palveluita ovat esimerkiksi naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan ehkäisy ja tukipalvelut uhreille. Tiedämme, että Afganistanissa väkivaltaa kokevien naisten määrä on korkeimpia maailmassa, ja suurin osa tuosta väkivallasta tapahtuu kodeissa. Jo ennen koronapandemiaa yhdeksän kymmenestä afgaaninaisesta kärsi vähintään yhdestä lähisuhdeväkivallan muodosta elämänsä aikana. Pandemia on lisännyt naisiin kohdistuvaa väkivaltaa kaikkialla maailmassa, myös Afganistanissa. UN Women jatkaa työtään kumppaneidensa kanssa varmistaakseen, että välttämättömät palvelut väkivallan ehkäisemiseksi ja väkivaltaa kokeneiden auttamiseksi ovat edelleen saatavilla.
Lopuksi, UN Women tekee töitä, jotta humanitaariseen kriisiin vastaaminen Afganistanissa olisi sukupuolten erityistarpeet huomioivaa. Afganistan kärsii kolminkertaisesta kriisistä: konfliktista, koronapandemiasta ja ilmastokriisistä. Humanitaarisessa avussa on varmistettava, että kaikkein eniten kärsivien naisten ja tyttöjen tarpeisiin vastataan, että naiset voivat osallistua humanitaarisen avun suunnitteluun ja toteuttamiseen, ja että näyttöön perustuvaa tietoa käytetään naisten ja tyttöjen humanitaarisiin tarpeisiin vastaamiseksi tehokkaalla ja vaikuttavalla tavalla.
Yhdessä naisjärjestöjen ja naisjohtajien kanssa, UN Women tekee dataan pohjautuvan analyysin, joka on saatavilla kaikille maassa työskenteleville kansallisille ja kansainvälisille toimijoille. Analyysissa julkaistaan kuukausittaisia kyselytuloksia, joissa tarkastellaan Talebanin vallan vaikutuksia naisiin ja tyttöihin, vaikutuksia sosiaalisiin ja sukupuolinormeihin sekä naisten pääsyyn humanitaarisen avun palveluihin.
Afganistanilla on edessään kriisi, jonka kaltaista se ei ole kohdannut koskaan ennen. Puolet väestöstä tarvitsee jonkinasteista humanitaarista apua. Joka kolmas ei tiedä, miten saa seuraavan ateriansa. Neljännen pandemia-aallon uhka on lähellä, sillä terveydenhuolto on romahtanut. Ainoa tapa Afganistanille selviytyä näistä haasteissa on varmistaa, että kaikki – niin miehet kuin naisetkin – ovat mukana etsimässä tietä kriisin ja katastrofin läpi. Naisten täysi osallistuminen ja johtajuus julkisessa ja poliittisessa elämässä on ratkaisevan tärkeää Afganistanin tulevaisuuden ja pitkän aikavälin kehityksen kannalta, rauhan ylläpitämiseksi ja sellaisen elinvoimaisen talouden luomiseksi, joka voi toipua mistä tahansa kriisistä.