BLOGI: Viisi vuotta #MeToo:ta ei ole riittänyt seksuaalisen häirinnän kitkemiseksi
Vuonna 2006 yhdysvaltalainen Tarana Burke ryhtyi käyttämään termiä “Me too” kasvattaakseen tietoisuutta erityisesti afrikkalais-amerikkalaisten nuorten tyttöjen kohtaamasta seksuaalisesta häirinnästä ja väkivallasta.
Yli kymmenen vuotta myöhemmin, 15.10.2017 näyttelijä Alyssa Milanon Twiitti käynnisti globaalin #MeToo-ilmiön. Miljoonat tytöt ja naiset ympäri maailmaa jakoivat kokemuksiaan seksuaalisesta häirinnästä ja väkivallasta – luvattomista kosketuksista, vallan väärinkäytöstä, arkipäiväisestä seksismistä, asiattomasta käytöksestä työpaikoilla, häirinnästä julkisessa liikenteessä ja kaduilla.
Se minkä suurin osa tytöistä ja naisista oli tiennyt aina, tuli koko maailman nähtäväksi: seksuaalinen häirintä ja väkivalta ovat yhteiskuntaa läpileikkaavia ongelmia, jotka vaikuttavat tyttöjen ja naisten elämään, turvallisuuteen ja oikeuksiin joka päivä.
On selvää, ettemme elä #MeToo:n jälkeisessä maailmassa. YK:n tasa-arvojärjestö UN Womenin vuonna 2020 tekemän Twitter-analyysin perusteella lokakuun 2017 ja joulukuun 2019 välillä #MeToo-tunnisteella oli Twitterissä yli 24 miljoonaa näyttökertaa, ja keskusteluun osallistui käyttäjiä joka puolelta maailmaa. Naisiin ja tyttöihin kohdistuva häirintä ei tunne maantieteellisiä, uskonnollisia tai kulttuurisia rajoja. Kriisit, kuten koronapandemia, usein pahentavat sukupuolittunutta häirintää ja väkivaltaa. Energiakriisin keskellä on ensiarvoisen tärkeää huolehtia esimerkiksi siitä, että kaduista ja muista julkisista tiloista ei tehdä tytöille ja naisille entistä vaarallisempia vähentämällä ulkovalaistusta. Naisten turvallisuus ei voi olla energiansäästön hinta. Myös lisääntyvään verkkohäirintään on puututtava, sillä se on huomattava uhka sananvapauden ja demokratian toteutumiselle. Suomi on osana UN Womenin Generation Equality-kampanjaa sitoutunut ryhtymään konkreettisiin toimiin sukupuolittuneen verkkohäirinnän kitkemiseksi.
Seksuaalisessa häirinnässä ja väkivallassa on aina kyse vallankäytöstä ja kontrollista, ja häirintä kaventaa tyttöjen ja naisten mahdollisuutta ottaa tilaa ja osallistua yhteiskunnassa. Seksuaalinen häirintä ei ole vähäpätöinen asia – se on ihmisoikeusrikkomus, johon on puututtava sen vaatimalla vakavuudella, kaikilla yhteiskunnan tasoilla. Jo liian kauan normina on ollut salliva sokeus. Kaikkien sukupuolten on muutettava suhtautumistaan seksuaaliseen häirintään ja väkivaltaan ja tuomittava se kaikissa tilanteissa. Hyvät ihmiset eivät voi olla hiljaisia sivustakatsojia.
Viisi vuotta myöhemmin tytöt ja naiset ympäri maailmaa toistavat yhä samaa sanomaa: Me too. On aika varmistaa, että tulevaisuudessa maailman tyttöjä ja naisia yhdistävä tekijä ei enää ole kokemus seksuaalisesta häirinnästä. Seksuaalinen häirintä loppuu vasta silloin, kun päätämme yhdessä, että nyt riittää. Meidän mielestämme tämä aika on nyt.
Emma Winiecki
Viestinnän vastaava,
UN Women Suomi
Viestinnän vastaavamme oli 17.10.2022 MTV3 Uutisaamussa puhumassa aiheesta, voit katsoa esiintymisen täältä.