YK-järjestöjen tuen leikkaaminen vaikeuttaa pakolaiskriisin ratkaisua
Ulkoministeri Timo Soini painotti budjettiriihen yhteydessä, että pakolaiskriisi on hoidettava kansainvälisellä yhteistyöllä. Monet Suomessa ovat myös vaatineet, että hätää kärsiviä autettaisiin mahdollisimman lähellä kotejaan.
Samalla kuitenkin leikataan työstä, jota YK-järjestöt tekevät alueilla, joissa valtaosa pakolaisista on, ihmettelevät Suomen UN Womenin toiminnanjohtaja Elina Multanen, Suomen UNICEFin pääsihteeri Marja-Riitta Ketola ja Suomen YK-liiton toiminnanjohtaja Helena Laukko.
YK-järjestöt auttavat Syyriassa ja sen lähimaissa miljoonia pakolaisia tarjoamalla ruokaa, suojaa, perusterveydenhuoltoa ja koulutusta lapsille.
Rahat ovat jo tiukoilla: globaalin humanitaarisen avun yhteenlaskettu budjetti on 20 miljardia euroa, josta alle puolet on saatu kasaan. Tuen puute johtaa pakolaisleireillä näköalattomuuteen. Monille ainoaksi vaihtoehdoksi jää yrittää henkensä kaupalla esimerkiksi Eurooppaan.
YK-järjestöt suurimman leikkauksen kohteena
Valtionvarainministeriö esittää vuoden 2016 talousarviossa 56 prosentin, jopa 150 miljoonan euron, leikkausta monenkeskiseen yhteistyöhön. Hallitukselta ei ole vieläkään saatu tarkkoja lukuja siitä, miten leikkaukset jakautuvat.
Koska osa monenkeskiseen yhteistyöhön kuuluvasta kansainvälisten kehitysrahoituslaitosten tuesta on sidottua, leikkaus YK:n kautta tuettuun kehitysyhteistyöhön tullee olemaan jopa yli 60 prosenttia. Suomalaiset YK-järjestöt muistuttavat, että tämä on nyt suunnitelluista kehitysyhteistyöleikkauksista rajuin. Se tulee tarkoittamaan monien YK-järjestöjen tuen täydellistä lopettamista.
YK tavoittaa eniten apua tarvitsevat
YK ja sen alajärjestöt – UNICEF, UN Women, pakolaisjärjestö UNCHR, väestörahasto UNFPA, kehitysohjelma UNDP, ruokaohjelma WFP ja monet muut – toimivat kaikissa kehitysmaissa ja tavoittavat laaja-alaisten verkostojensa avulla eniten apua tarvitset ryhmät. Ne auttavat löytämään rauhanomaisia ratkaisuja konflikteihin, rakentamaan rauhaa ja demokratiaa. Ne myös ehkäisevät eriarvoisuutta vähentävällä työllään konfliktien syttymistä ja pakolaiskriisejä.
YK-järjestöt tekevät työtä, jota kahdenvälinen kehitysyhteistyö tai yritysyhteistyö eivät korvaa. Multanen, Ketola ja Laukko huomauttavat, että hallitusohjelmassa Suomi vahvistaa edelleen sitoumuksensa 0,7 prosentin bktl-tavoitteeseen, mutta teot osoittavat päinvastaista. Siksi olisi tärkeä kertoa, millä ja millä keinoilla tavoitteeseen tulevaisuudessa päästään.
Suomi lipeää sitoumuksistaan juuri YK:n historiallisen kestävän kehityksen huippukokouksen kynnyksellä ja ratkaisevaan Pariisin ilmastokokoukseen valmistauduttaessa. Molemmat näistä prosesseista ovat merkittäviä maailman kriisien ennaltaehkäisyn kannalta.