Naiset kertovat tarinoita kriisistä ja pakolaisuudesta Libanonissa
”Pommitukset ovat hyvin lähellä, joten kauhu hallitsee”, sanoi Zeinab Qabalan Salamieh, 45-vuotias eronnut kahden lapsen äiti, joka asuu Rashidiehin palestiinalaisella pakolaisleirillä Libanonin etelärannikolla.
Rashidiehin leiri, jossa asui yli 36 000 ihmistä, ja muut palestiinalaispakolaisten leirit, kuten Ein al-Hilweh, ovat joutuneet tulituksen kohteeksi sen jälkeen, kun Israelin joukot kiihdyttivät hyökkäyksiään Libanoniin syyskuun lopulla. Monet ovat paenneet maan muihin osiin, mutta Salamieh sanoi, ettei hänellä ole varaa lähteä.
”Olemme nyt yksin täällä emmekä voi muuttaa taloudellisen tilanteemme vuoksi”, hän sanoi. ”En pysty ostamaan leipää, lapseni eivät syöneet aamiaista, eikä meillä ole paikkaa, minne mennä.”
Hyökkäyksien kiihtyminen alkoi lokakuussa 2023 ja on kiihtynyt 23. syyskuuta 2024 lähtien. Naisten toimeentulo Libanonissa on vaarantunut, ja naisten tarve suojelulle, suojalle, ruoalle, terveydenhoidolle ja rahalliselle tuelle on lisääntynyt, todetaan UN Womenin äskettäin julkaisemassa Gender Alert -tiedotteessa.
Lokakuun alussa arviolta 520 000 naista ja tyttöä on joutunut siirtymään kotiseudultaan ja tarvitsee epätoivoisesti suojaa ja turvaa. UN Women arvioi, että 12 000 siirtymään joutunutta perhettä johtaa nainen.
Pakolaisuuden ja menetyksen matkat
”Lähdin leiriltä peloissani ja kauhuissani ja itkin koko matkan, koska kuulin sotakoneiden ja lennokkien ääniä”, sanoi Abir Abd Al Karim Houssein, 46-vuotias leski, joka pakeni Rashidiehin leiriltä, kun sitä tulitettiin.
”Minut valtasi paniikki ja järkytys”, hän sanoi. Kun hän lopulta pääsi Saidaan, Beirutin eteläpuolelle, Houssein sanoi ”nähneensä ihmisiä nukkumassa kaduilla, koska heillä ei ollut suojaa, ja tunsin syvää surua ja murhetta. Saavuin taloon, joka oli asumiskelvoton”.
Edes Saidassa naiset eivät kuitenkaan ole turvassa. Rashidiehin leiriltä 29. syyskuuta paennut 32-vuotias Huda Farhat kertoi, että myös Saida oli tulituksen kohteena, mikä sysäsi hänen perheensä jälleen vaaraan.
”Kälyni on raskauden alkuvaiheessa. Hän ei ole voinut käydä terveystarkastuksessa, ja 2-vuotias veljentyttäreni itkee isäänsä koko yön”, Farhat sanoi. ”Kiireellisimmät tarpeeni ovat nyt turvallisuus, turvallinen paikka perheelleni, suoja, terveydenhuolto ja jatkuva ruoan saatavuus – ja tietenkin se, ettei veljentyttäreni kasvaisi ilman isäänsä.”
”Minun on jatkettava eteenpäin, vaikka en tiedä, mitä huominen tuo tullessaan”
Libanonissa on arviolta 11 600 raskaana olevaa naista, joista noin 4 000:n odotetaan synnyttävän seuraavien kolmen kuukauden aikana. Raskaana olevilla naisilla on kiireellisiä ja kriittisiä ravitsemus- ja terveystarpeita, ja he ovat myös erityisen suojelun ja psykososiaalisen tuen tarpeessa.
”Pieni tyttäreni tarvitsee maitoa ja vaippoja, ja minä olen raskaana”, sanoo Ghadir*, 23-vuotias äiti, joka pakeni eteläisestä Kfar Roummanen kaupungista pohjoisemmaksi Borjeiniin.
”Lääkärin konsultaatiomaksu ja lääkkeet ovat hyvin kalliita”, hän sanoo. ”Se on hyvin vaikeaa ja stressaavaa, ja olen hyvin huolissani lapseni synnytyksestä. Pystynkö menemään sairaalaan?”
Kriisi on johtanut myös hintojen nousuun, mikä on lisähaaste turvaan pyrkiville kotiseudultaan siirtymään joutuneille naisille.
”Meillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin lähteä laukku mukanamme, jossa oli vain henkilökohtaiset asiakirjamme”, sanoo 33-vuotias Hanan*, joka pakeni Baalbeckin kaupungista Bekaan laaksossa Itä-Libanonissa kolmen päivän pommitusten jälkeen.
”Se oli yksi vaikeimmista, elämäni kannalta mullistavimmista päätöksistä”, hän sanoo ja jatkaa: ”Elän jatkuvassa pelossa, että kotini tuhoutuu, ja olen huolissani sinne jääneistä perheenjäsenistäni.”
Kun Hanan ja hänen perheensä saapuivat suhteellisen turvalliseen Saadnayelin kaupunkiin, he kohtasivat taivaisiin nousseet vuokrat ja hinnat paikallisilla markkinoilla.
”Minun on vaikea hyväksyä ajatusta, että olen nyt kotiseudultaan siirtymään joutunut henkilö”, Hanan sanoi. ”Tunteeni ovat sekoitus surua, vihaa ja ahdistusta.”
Hän lisäsi:
”Yritän olla vahva perheeni ja sisarusteni edessä, tukea heitä ja seistä heidän rinnallaan, mutta lopulta en valehtele itselleni – syvällä sisimmässäni tunnen tukehtuvani.”
Monilla naisilla ei välttämättä ole koteja, joihin palata, vaikka kriisi laantuisi. R.H.*, 48-vuotias neljän lapsen äiti, joutui pakenemaan kylästään Tarayyasta 23. syyskuuta sen jälkeen, kun ilmaiskut tuhosivat hänen perheensä kodin raunioiksi.
”En tiedä, mitä tehdä”, hän sanoi. ”Miten voin rakentaa uudelleen, kun kaikki, mitä minulla oli, on mennyttä?”
R.H. sanoi, että kodin tuhoutuminen sekoitti hänen lastensa tulevaisuuden, mutta hän ei voinut vaipua epätoivoon. Hänen oli pysyttävä vahvana neljän tyttärensä vuoksi, jotka eivät enää nukkuneet tai syöneet hyvin.
”Minun on jatkettava eteenpäin, vaikka en tiedä, mitä huominen tuo tullessaan”, hän sanoi.
UN Womenin työ Libanonissa
UN Women jatkaa mandaattinsa mukaista työtä, tarjoten elintärkeää ja palveluita konfliktista kärsiville naisille ja tytöille. UN Women työskentelee suoraan apua tarvitsevien naisten ja tyttöjen kanssa ja tekee yhteistyötä paikallisten naisjohtoisten ja naisten oikeuksia ajavien järjestöjen kanssa varmistaakseen, että humanitaarinen apu vastaa tasapuolisesti naisten, tyttöjen ja heidän perheidensä tarpeisiin ja painopisteisiin.
Tähän apuun kuuluu suoria rahansiirtoja, sukupuoleen perustuvan väkivallan torjuntapalveluja, psykososiaalista ja oikeudellista tukea sekä apua, joka on räätälöity syrjäytyneissä yhteisöissä elävien naisten ja tyttöjen, kuten kotitalouksien naispuolisten johtajien, leskien, kotitaloustyöntekijöiden ja vammaisten naisten, tarpeisiin. UN Womenin kuuden kuukauden suunnitelman tavoitteena on tavoittaa yli 200 000 maan sisäisesti siirtymään joutunutta naista ja monia naisjohtoisia järjestöjä.
Koko kriisin ajan UN Women pyrkii myös varmistamaan naisten aktiivisen osallistumisen päätöksentekoprosesseihin, jotka liittyvät humanitaarisen avun suunnitteluun, täytäntöönpanoon ja seurantaan.
*R.H. pyysi, että hänet yksilöidään vain nimikirjaimilla, ja Ghadir ja Hanan pyysivät, että heidän sukunimensä eivät näkyisi tässä artikkelissa.
Alkuperäinen englanninkielinen artikkeli täällä.
Yläkuva: 29.9.2024 nainen Beirutissa, Libanonissa, kulkee läpi tuhoutuneiden rakennusten raunioiden. Alue tuhoutui ilmaiskussa, joka kohdistui Haret Hreikin alueelle Beirutin eteläisissä lähiöissä. UNICEF/UNI652760/Dar al Mussawir – Ramzi Haidar
Lue lisää UN Womenin työstä Libanonissa, Gazassa, ja eri puolilla Lähi-itää.