”Lopettakaa sodat. Lopettakaa naisten, tyttöjen ja kaikkien siviilien tappaminen.” – UN Womenin apulaispääjohtaja Nyaradzayi Gumbonzvandan puhe YK:n pääsihteerin Naiset, rauha ja turvallisuusraportin julkistamistilaisuudessa
UN Womenin apulaispääjohtaja Nyaradzayi Gumbonzvandan puhe. Tekstissä esitetyt sitaatit voidaan merkitä hänen nimiinsä.
Ennen kuin aloitan, haluan kunnioittaa sodissa henkensä menettäneiden muistoa. Niiden naisten, miesten, tyttöjen ja poikien muistoa, joilta riistettiin tulevaisuus. Ja omien kollegoidemme muistoa – niiden, jotka menettivät henkensä yrittäessään pelastaa muita.
Joka päivä sota ja väkivalta avautuvat silmiemme edessä.
Puhelimissamme. Televisioruuduillamme. Loputtomana kuvavirtana tuhoutuneista kodeista, surevista äideistä, haavoittuneista lapsista ja perheistä, jotka pakenevat henkensä edestä.
Me näemme kaiken tämän. Emmekä silti näe koko kuvaa.
Tänään julkaistava YK:n pääsihteerin Naiset, rauha ja turvallisuus -raportti tuo näiden kuvien rinnalle tutkittua tietoa ja pakottaa meidät kohtaamaan järkyttävän todellisuuden:
Sodista on tulossa yhä tappavampia naisille ja tytöille. Ja maailma antaa sen tapahtua.
Viime vuonna aseellisissa konflikteissa kuoli yli 37 000 siviiliä.
Joka neljäs heistä oli nainen tai tyttö.
Naisten ja tyttöjen osuus kuolleista on kaksinkertaistunut vuodesta 2021.
Joka päivä vähintään 25 naista ja tyttöä menettää henkensä.
Tällä hetkellä yli 750 miljoonaa naista ja tyttöä elää alle 50 kilometrin päässä aktiivisesta konfliktialueesta. Heille sota ei ole jotakin, jonka ohi voi vain selata puhelimellaan. Sota on heidän kotiovellaan.
Sota seuraa naisia synnytysosastoille. Koululuokkiin. Keittiöihin. Paikkoihin, joissa perheiden pitäisi voida olla turvassa.
Lapsen synnyttämisen ei pitäisi koskaan merkitä kuolemantuomiota.
Mutta konfliktista kärsivässä maassa synnyttävän naisen riski kuolla raskauteen tai synnytykseen liittyviin syihin on viisinkertainen verrattuna vakaassa maassa synnyttävään naiseen.
Gazassa sairaaloiden ja synnytysyksiköiden tuhoutuminen sekä välttämättömien tarvikkeiden saatavuuden romahtaminen ovat osaltaan johtaneet siihen, että elävänä syntyneiden lasten määrä on vähentynyt 41 prosenttia ja keskenmenojen määrä kasvanut 300 prosenttia.
Kriiseistä kärsivissä maissa tyttöjen riski jäädä koulutuksen ulkopuolelle on kaksi ja puoli kertaa suurempi.
Afganistanissa, jossa naisten oikeuksien tilanne on tällä hetkellä maailman vakavin, tytöiltä evätään koulutus, joka voisi muuttaa heidän elämänsä.
Emme saa myöskään unohtaa sotia ja kriisejä, jotka päätyvät vain harvoin uutisotsikoihin. Konflikteja, jotka ovat kadonneet ruuduiltamme, mutta eivät niiden keskellä elävien naisten ja tyttöjen elämästä.
Ja niille naisille ja tytöille, jotka selviytyvät sodista hengissä, taakka on loputon.
Ruoan hankkiminen, kun torit ja kauppapaikat on tuhottu.
Veden löytäminen, kun infrastruktuuri on romahtanut.
Lapsista, ikääntyneistä läheisistä ja haavoittuneista huolehtiminen, kun terveydenhuoltojärjestelmä ei enää toimi.
Konfliktista kärsivissä maissa naiset ja tytöt käyttävät palkattomaan koti- ja hoivatyöhön viisi kertaa enemmän aikaa kuin miehet ja pojat.
Ja sitten on väkivalta, joka jää aivan liian usein näkymättömiin.
Vuonna 2025 YK vahvisti 9 788 konfliktiin liittyvän seksuaalisen väkivallan tapausta.
Yli kaksi kertaa enemmän kuin edellisenä vuonna. Lähes neljä kertaa enemmän kuin vuonna 2022.
Ja tiedämme, että todellinen määrä on huomattavasti suurempi.
Haitissa raportoitujen seksuaalisen väkivallan tapausten määrä kasvoi 163 prosenttia. Nämä ovat naisia ja tyttöjä, joiden kehoista on tullut sodankäynnin kohteita. Naisia ja tyttöjä, joiden kärsimys jatkuu pitkään väkivallantekojen jälkeen.
Naiset maksavat hinnan sodista, joiden lopettamiseen heillä ei juuri ole valtaa.
Mutta naiset myös näyttävät meille, miltä rauhan rakentaminen käytännössä näyttää.
He sovittelevat kiistoja ennen kuin ne kärjistyvät väkivallaksi. He neuvottelevat turvallisia kulkureittejä taistelujen keskelle loukkuun jääneille perheille. He suojelevat seksuaalisesta väkivallasta selviytyneitä.
Naiset pitävät yhteisöjä koossa, kun yhteiskunnan instituutiot romahtavat.
Silti silloin, kun rauhanneuvottelut alkavat, kun tulitaukosopimuksia laaditaan ja kun maiden tulevaisuudesta päätetään, naiset jätetään keskustelujen ulkopuolelle.
Vuonna 2025 naisten osuus neuvottelijoista oli vain viisi prosenttia yhteensä 57 rauhanprosessissa, eikä yksikään 13 tulitaukosopimuksesta nimenomaisesti kieltänyt konflikteihin liittyvää seksuaalista väkivaltaa.
Näemme tänä päivänä niin paljon kärsimystä, että vaarana on turtua siihen.
Mutta emme saa antaa inhimillisen kärsimyksen poikkeuksellisen laajuuden muuttua tavalliseksi.
Emme voi vain selata naisten ja tyttöjen kärsimyksen ohi ikään kuin se olisi väistämätöntä. Eivätkä ne, joilla on valta pysäyttää kärsimys, saa kääntää katsettaan pois.
Emme voi mitata turvallisuutta sillä, kuinka paljon aseita valtiolla on. Turvallisuutta on mitattava sillä, voiko tyttö kävellä kouluun turvallisesti, voiko nainen elää ilman väkivallan pelkoa ja voivatko perheet käydä nukkumaan pelkäämättä sotaa.
Tämän raportin luvut ovat järkyttäviä. Mutta ne eivät ole väistämättömiä.
Ne ovat seurausta päätöksistä. Päätöksistä, jotka määrittävät, keitä suojelemme. Keiden ääntä kuuntelemme. Keiden elämää pidämme arvokkaana. Ja mihin kohdennamme voimavaramme.
Viestimme tänään on yksinkertainen.
Lopettakaa sodat. Lopettakaa naisten, tyttöjen ja kaikkien siviilien tappaminen. Noudattakaa kansainvälistä oikeutta. Lopettakaa rankaisemattomuus. Ottakaa naiset mukaan kaikkiin rauhanneuvotteluihin – päätöksentekijöinä.
Ja rahoittakaa naisjärjestöjä, jotka pelastavat ihmishenkiä ja rakentavat rauhaa joka päivä.
Maailma ei tarvitse enää uusia julkilausumia siviilien kärsimyksestä. Se tarvitsee tekoja kärsimyksen lopettamiseksi.
YK:n peruskirja syntyi sodan aiheuttaman tuhon keskellä. Sen lupauksena oli, etteivät tulevat sukupolvet joutuisi kokemaan samoja kauheuksia.
Emme voi pitää kiinni tuosta lupauksesta, jos hyväksymme loputtomat sodat maailman uudeksi normaaliksi.
Sota on ihmisten tekemä valinta. Niin on rauhakin.
Ja me vaadimme rauhaa.
Jokaiselle naiselle. Jokaiselle tytölle. Jokaiselle siviilille.
Jokaisessa maassa.
Ilman poikkeuksia.
Kiitos.
Alkuperäinen englanninkielinen puhe täällä.
Artikkelikuva: UN Women/Saud Al Nawajha