Kuolemanveneellä Eurooppaan: Nyt puhuvat naispakolaiset

Mariam ei koskaan uskonut, että hänen pitäisi jättää kotimaansa ja oma vaatekauppansa, jonka pyörittämiselle hän oli omistautunut. Kaikki kuitenkin muuttui, kun perheen kotitalo Syyrian Hamassa joutui ohjusiskun kohteeksi. Samoihin aikoihin koulut Hamassa suljettiin, eikä perheen tytär Susanna voinut jatkaa opiskelua.

Erityistä kauhua Mariamissa herätti vaara joutua terroristijärjestö ISISin kohteeksi, etenkin koska perhe on kristitty. Hän ei nähnyt muuta mahdollisuutta kuin paeta Susannan kanssa Eurooppaan, jossa ystävät auttaisivat häntä pääsemään turvaan.

UN Women tapasi uupuneet Mariamin ja Susannan  näiden tehtyä pitkän matkan Hamasta Libanonin kautta Turkkiin ja edelleen Välimerta pitkin Kreikkaan ja Makedoniaan.

”Kaikkein vaikein osa matkaa oli meren ylittäminen. Se oli kauhea kuolemanvene”, Mariam sanoi. Matkan maksamiseksi hän oli myynyt kauppansa ja autonsa Syyriassa sekä käyttänyt kaikki säästönsä.

Mariamin huonokuntoinen mies Yakob jäi piilopaikkaan Syyriaan, koska hän ei olisi kestänyt pitkiä kävelymatkoja. Mariam toivoo nyt saavansa oleskeluluvan Euroopasta ja voivansa saada Yakobin turvaan perheenyhdistämisen kautta.

Turvapaikanhakijoita Euroopassa
Turvapaikanhakijat toivovat voivansa jatkaa pian matkaa kauttakulkumaista. (Kuva: UN Women/Mirjana Nedeva)

Eurooppa sulkee rajat

Mariamin ja tuhansien hänen kaltaistensa pakolaisten toiveet pikaisesta perheenyhdistämisestä näyttävät koko ajan epätodennäköisemmiltä. Perheenyhdistämisen ehtoja on kiristetty Euroopassa, tällä hetkellä tiukennuksia on tekemässä myös Suomi.

Samaan aikaan Turkki ja EU ovat sopineet, että Kreikan saarille tulevat pakolaiset palautetaan takaisin Turkkiin. Sopimus merkitsee Euroopan rajojen sulkemista naisilta ja lapsilta, joita on nyt enemmistö turvapaikanhakijoista.

UN Womenin haastattelemat naiset ja perheet eivät pidä Turkkiin jäämistä vaihtoehtona, sillä siellä olosuhteita ei pidetä inhimillisinä, eikä työn saaminen tai kouluun pääseminen ole helppoa.

Aleppon maaseudulta kotoisin oleva Hafa (51) on toista kertaa pakomatkalla 19-vuotiaan miniänsä ja 16-vuotiaan veljentyttärensä kanssa. Ensimmäisellä yrityksellä naisia ei päästetty pois Syyriasta, vaan heidät palautettiin kuukaudeksi kotiin, jossa he pelkäsivät jatkuvasti ISISin vuoksi.

Toisella kerralla naiset kävelivät Syyriasta Turkkiin. Vajaan kahden viikon jälkeen he luopuivat pienestä asunnosta Istanbulissa ja päättivät lähteä ihmissalakuljettajien matkassa kohti Kreikkaa.

Hafa muistelee kauhuissaan merimatkaa: ”Meitä oli 40 ihmistä pienessä veneessä, ja vene oli täynnä vettä. Itkimme ja rukoilimme ensi hetkestä lähtien, että vene saapuisi turvallisesti Kreikkaan.”

Nyt Hafa itkee, koska puolet perheestä on edelleen Syyriassa. Hän kertoo, että lähteminen oli vaikea päätös. ISIS-taistelijat ovat takavarikoineet perheen talon.

Naiset ripustivat pyykkiä kuivumaan vapun alla Tabanovcen vastaanottokeskuksessa. (Kuva: UN Women/Mirjana Nedeva)
Naiset ripustivat pyykkiä kuivumaan vapun alla Tabanovcen vastaanottokeskuksessa. (Kuva: UN Women/Mirjana Nedeva)

Pakolaiset eivät halua Turkkiin

Myöskään Damaskoksen maaseudulta kotoisin oleva 33-vuotias Yalda ei pidä Turkin olosuhteita kelvollisina. Kaksi kuukautta Turkissa oleskellut Yalda joutui hyväksikäytön ja riiston kohteeksi. Hänen pieni poikansa tarvitsee jatkuvaa lääkärinhoitoa. Ainoa mahdollisuus oli päästä Eurooppaan.

”Kaikki johtuu tästä hullusta sodasta. Olen huolissani miehestäni ja kahdesta lapsestani, joista toinen on hyvin sairas. Sen vuoksi päätimme lähteä kotimaastamme”, Yalda sanoo.

Elämä Syyriassa kävi mahdottomaksi, kun perheen koti tuhoutui, aviomies Adad menetti työpaikkansa, eikä lapsia enää ollut turvallista laittaa esikouluun. Perhe pakeni ensin Libanoniin, jossa tuntematon rikollisryhmä kaappasi Adadin ja vaati suuret lunnasrahat miehen vapauttamiseksi.

Monien tuskallisten vaiheiden ja matkansa hirvittävimmäksi vaiheeksi kutsumansa Välimeren ylityksen jälkeen Yalda sanoo vain toivovansa pääsyä Ruotsiin, jossa hänellä on sukulaisia, jotka voivat pitää perheestä huolta.

Haastateltujen nimet on muutettu yksityisyyden suojaamiseksi.

(Pääkuva: UNHCR/I.Pritchett)