Valomummot vauhdissa

Lukutaidottomat isoäidit asentamassa aurinkoenergialla toimivaa valaistusta. Perustamisestaan saakka pimeänä ollut Barh’s Townin kylä pidätteli henkeään tämän mieleenpainuvan näyn edessä. Ihmiset hurrasivat ja taputtivat. Toiset ällistelivät epäuskoisina, kun naiset tottunein ottein asensivat aurinkopaneelit katolle, katsoivat tarkasti auringon suunnan, sitten testasivat paneelin toiminnan ja kytkivät johdot paikoilleen.

Nämä aurinkoenergiateknikoiksi kouluttautuneet naiset osaavat nyt rakentaa ja huoltaa pieniä valaistusyksiköitä, jotka tuovat sähkövalon ensimmäistä kertaa koteihin, terveyskeskuksiin ja muhin julkisiin tiloihin.

“Olen iloinen valosta, koska valo on elämää. Valo poistaa pimeyden.” Näin sanoo Wilmont Sackie George, Bahr’s Townin kyläpäällikkö. Bahr’s Town on yksi mukana olevista kylistä UN Womenin pilottihankkeessa, jossa tuodaan sähköä Liberian maaseudulle.

Naisten jälleennäkeminen on ollut lämmin. Kun Bindu Sackie, Betty Cooper, Marie Weeks, Musu Junius, Massa Madave, Mamma Bawor, Yassa Gbomelee ja Garmai Yakpazuo tapaavat pitkästä aikaa, he tervehtivät toisiaan sanomalla namaste, joka hindiksi tarkoittaa “olet tervetullut”.

Nämä naiset neljästä liberialaisesta kylästä saivat UN Womenin tuella mahdollisuuden matkustaa Intiaan opiskelemaan aurinkoenergialla toimivan valaistuksen suunnittelua, asentamista ja käyttöä. Barefoot Collegessa pidetty puolen vuoden kurssi sisälsi paljon harjoittelua. Liberialaisten naisten kanssa opiskelemassa oli kouluttamattomia maaseudun naisia muualta Afrikasta, Aasiasta ja Latinalaisesta Amerikasta.

Tulokset näkyvät nyt eri puolilla maailmaa – myös Liberian maaseudulla. Barh’s Townin, Juah’s Townin, Bambalan ja Salayean kylät saavat aurinkoenergialla tuotettua valoa. Koulutuksen saaneet naiset ovat saavuttaneet tärkeän roolin omissa yhteisöissään. Enää heitä ei väheksytä.

Barefoot Collegen käyneet isoäidit tietävät, että teknikot ja insinöörit ovat usein koulutettuja ihmisiä ja miehiä. Siksi he ovat erityisen ylpeitä siitä, että lukutaidottomuudestaan huolimatta he ovat voineet opiskella yhteisöjään hyödyttäviä taitoja.

Useimmat Liberian maaseudun kaupungit ovat vailla sähköä, ja valonlähteinä käytetään kynttilöitä, kerosiinivaloja ja joskus lisäksi keittotulen kekäleitä. Kerosiini ja kynttilät ovat paitsi vaarallisia tulipaloriskin vuoksi, myös kalliita köyhille perheille. Edullisemman aurinkoenergian ansiosta perheet voivat sijoittaa säästyneet rahat vaikkapa saadakseen ruokaa lapsilleen koulussa.

Parhaillaan kolme muuta liberialaista kylää saa sähkövalot. Pimeyden laskeuduttua lapset voivat tehdä läksyjä ja äidit voivat nukkua rauhassa, pelkäämättä tulipaloa.

UN Women jatkaa näiden isoäitien tukemista ja samalla rohkaisee muita naisia kouluttautumaan aurinkoenergiateknikoiksi. Nuorempia naisia kannustetaan opiskelemaan tutkintoon saakka. Valon ansiosta
naiset saavat lisää itseluottamusta ja nousevat esikuviksi kaikille muille naisille. Yhteiskunta muuttuu taas pikkuisen parempaan ja tasa-arvoisempaan suuntaan.

Kyläpäällikön sanoihin on helppo yhtyä: siellä missä on valoa, on elämää.