Naiset raivasivat tiensä väkivallan uhreista kylän sankareiksi
“Tein aina työtä, mutta en koskaan nähnyt rahoja – eikä ruoan ostaminen tullut kyseeseen”, muistelee itätimorilainen Adriana Araujo Lopes lusikoidessaan höyryävää papumuhennosta kulhoihin.
Naisten voimin nälän ja köyhyyden riivaamassa kylässä on tapahtunut valtava muutos parin viime vuoden aikana. UN Women on auttanut kyläläisiä perustamaan itseapuryhmiä, joiden kautta naiset pääsevät sanomaan sanansa yhteisistä asioista ja johtamaan taistelua nälän ja köyhyyden kitkemiseksi.
Kun kylän asukkaat yhdistivät voimansa auttaakseen itse itseään, he alkoivat tuottaa enemmän ruokaa vähemmällä työllä. Kaiken takana on se tosiasia, että yhdessä toimimalla naiset ja miehet löytävät uusia teitä ulos köyhyydestä.
“Liityin itseapuryhmään, jotta voisin lähettää lapseni kouluun. Se oli päätös, jonka tein tuupatakseni perhettäni eteenpäin ja tehdäkseni Itä-Timorin tulevaisuudesta paremman. Ja mieheni tuki päätöstäni”, Adriana muistelee
Itseapuryhmien naiset ovat usein perheväkivallan uhreja, joiden elämä on ollut rankkaa ja toimeentulo tiukassa. Moni nainen on taistellut tuloksetta oikeudessa saadakseen taloudellista tukea itselleen ja lapsilleen. Tänään nämä sitkeät naiset ovat kuitenkin nousseet kylissään muutoksentekijöiksi, joiden työn ansiosta nälkä on väistymässä ja paikallinen ruokaturva paranee.
Adriana kuuluu Pataratan itseapuryhmään, joka viljelee vihanneksia yli kymmenen hehtaarin peltoalueella.
“Maataloudessa työtä tekevien pitää syödä seisaaltaan työn lomassa, mutta syötävää on aina tarpeeksi “, Adriana tuumii.
“Olemme onnellisia tästä ruoasta, koska ruoan hankkiminen torilta oli aina ongelma.”
Myös perinteiset sukupuoliroolit ovat alkaneet murtua työnjaossa, kun naiset ovat ottaneet johtoaseman yhteisöissään. Naiset haluavat oppia lisää ja osallistuvat erilaisiin UN Womenin koulutuksiin. Tämä ilahduttaa Theresa de Langisia, UN Womenin asiantuntijaa, joka näkee itseapuryhmissä potentiaalia naisten laajemmalle osallistumiselle miehityksestä ja konfliktista toipuvassa Itä-Timorissa.
“Päätöksenteko alkaa kotoa ja rakentuu sieltä. Jos naiset tekevät päätöksiä kotona, he voivat siirtyä tekemään päätöksiä myös itseapuryhmissä siitä, mitä kasvatetaan tai milloin sato korjataan. Kun naisia tuetaan näissä päätöksissä, he voivat saada riittävästi itsevarmuutta tavoitellakseen paikkaa poliittisessa päätöksenteossa ja ollakseen mukana rauhanrakennuksessa korkeammalla tasolla”, Theresa de Langis selvittää.
Myös Adrianan yhteisössä on pohdittu naisten mahdollisuuksia osallistua päätöksentekoon. Adriana kertoo, että naiset tekevät jo nyt enemmän päätöksiä itseapuryhmien ansiosta. Tulevaisuudessa hän uskoo voivansa itsekin asettua ehdokkaaksi vaaleissa ja viedä naisten näkemyksiä eteenpäin politiikassa.
Sitä odotellessa Pataratan itseapuryhmässä on päätettävä UN Womenin myöntämän uuden apurahan sijoittamisesta.
“Olemme puhuneet siitä ryhmänä, ja haluaisimme alkaa kasvattaa uudentyyppisiä vihanneksia ja hedelmiä. Monet viljelijät kasvattavat samoja asioita, joten me haluamme tehdä jotakin erilaista ja pärjätä kilpailussa. Ja ansaita enemmän rahaa! Enemmän rahaa, enemmän päätöksiä tehtäväksi!” Adriana sanoo.