Nahimana jaksaa uskoa tulevaisuuteen
“Tämä on jo toinen kerta kun elän leirillä, toinen kerta kun pakenen suojellakseni itseäni”, 30-vuotias Nahimana Fainesi kertoo.
Burundin sisällissota ajoi sadat tuhannet pakoon sotaa vuosina 1993–2005. Viime vuonna räjähdysaltis tilanne purkautui jälleen uusina selkkauksina. Nahimana pakeni Burundista heinäkuussa 2015 ja on siitä lähtien asunut Lusendan pakolasleirillä Kongon demokraattisessa tasavallassa. Hän haluaa tehdä selväksi, että pakolaiseksi lähdetään vain painavasta syystä.
”Minä lähdin, koska tuntemattomat ihmiset alkoivat tunkeutua toisten koteihin ja hyökätä naimattomien naisten kimppuun. He tulivat sisään veisten kanssa. Ennen naisten tappamista he raiskasivat heidät. Kun näin tällaista tapahtuvan ja ihmisten kuolevan, lähdin pakoon yksivuotiaan poikani kanssa.”
Kestävää kehitystä ei ole ilman rauhaa ja oikeudenmukaisuutta
Konfliktit ja sodat vaikuttavat eri tavoin miehiin ja naisiin, tyttöihin ja poikiin. Monesti nämä vaikutukset on jätetty huomiotta konfliktien ennaltaehkäisyssä, ratkaisemisessa ja rauhanrakennuksessa. Esimerkiksi sotien ja konfliktien aikana naiset yhdessä lasten kanssa muodostavat usein suurimman osan kotiseudultaan paenneesta väestöstä. Seksuaalista väkivaltaa käytetään sotataktiikkana, jolta erityisesti tyttöjen ja naisten on vaikea suojautua.
Syyskuussa 2015 hyväksytyt kestävän kehityksen tavoitteet pyrkivät tilanteen korjaamiseen rauhaa ja oikeudenmukaisuutta edistämällä. Tavoite 16 tähtää rauhallisiin ja osallistaviin yhteisöihin, jossa jokainen saa oikeutta.
Nahimanan elämä pakolaisleirillä oli aluksi toivotonta, mutta nyt hän on päässyt kiinni toimeentuloon. Hän viljelee vihanneksia ja pääsee vaikuttamaan asioihin naiskomitean jäsenenä.
“UN Women antoi minulle toivoa, motivaatiota ja voimaa. Selviän viljelemällä ja saan siitä hieman rahaa. Me naiset viljelemme yhdessä, kasvatamme monia lajikkeita. Kun sato on valmis korjattavaksi, myymme tuotteemme”, Nahimana kertoo.
Vaikeista oloista ja pakolaisuudesta huolimatta Nahimanalle ei tulisi mieleenkään luovuttaa.
”Aina on oltava valmis likaamaan kätensä tavoitteidensa saavuttamiseksi ja perheensä ruokkimiseksi. Onnellisuus alkaa meistä itsestämme.”
