Georgialainen voimanainen auttaa maansisäisiä pakolaisia
Georgian länsiosassa sijaitsevan Kokin pikkukylän laitamilla, lähes piilossa vehreän kasvillisuuden takana, on pieni talo, jonka yhdessä huoneessa asuu 43-vuotias Iruza Kakava miehensä ja poikansa kanssa.
Kahdessa muussa huoneessa on manikyyri- ja hiustenhoitotarvikkeita, värikkäitä taideteoksia, tietokoneita ja kopiokone. Iruza pyörittää talossaan vammaisille ja orvoille sekä syrjäytymisvaarassa oleville lapsille ja nuorille tarkoitettua päivätoimintakeskusta.
Iruza on kotoisin Galin alueelta Abhasiassa. Georgian itsenäistyttyä Neuvostoliiton hajoamisen myötä maassa syttyi kaksi sisäistä konfliktia ja sisällissota. Sukhumin yliopistossa kieliä opiskellut Iruza joutui lähtemään kotiseudultaan ja etsimään turvaa muualta. Hänestä tuli yksi sadoista tuhansista maansisäisistä pakolaisista.
Vaikka sota on ohi, on maassa edelleen levotonta. Lähes 260 000 ihmistä odottaa pääsevänsä palaamaan kotiseudulleen.
Nälästä, kodittomuudesta, orvoksi jäämisestä ja pakolaisuudesta huolimatta Iruza jaksoi aina toivoa parempaa elämää. Kolmetoista vuotta sodan päättymisen jälkeen hän vihdoin jatkoi englannin kielen ja kirjallisuuden opintojaan.
Tukea maansisäisille pakolaisille
Vuonna 2010 UN Women aloitti yhteistyön georgialaisen Taso Foundationin kanssa parantaakseen Iruzan kaltaisten maansisäisten pakolaisten olosuhteita. Iruza osallistui aktiivisesti kursseille, jotka tarjosivat naisille työkaluja tasa-arvoon, naisten oikeuksiin, lainsäädäntöön ja sukupuolitietoiseen budjetointiin liittyen.
UN Women alkoi myöntää myös pieniä apurahoja sukupuolten tasa-arvoa tukeviin ja kehittäviin aloitteisiin. Yhdessä muiden naisten kanssa Iruza ryhtyi arvioimaan oman kylänsä kehitystarpeita. Puutteelliset koulutusmahdollisuudet ja tiedon puute nousivat esiin suurimpina haasteina.
Vapaaehtoiset ostivat UN Womenin tuella kaksi tietokonetta, ja nyt Iruzan kotona toimii resurssikeskus ja opiskelijoiden ilmainen nettihuone. Iruza pyörittää puutarhassaan myös UN Womenin tuella perustettua myllyä, jonka tarkoitus on tukea köyhien naisten elannon ansaitsemista. Paikalliset naiset tulevat myllylle jauhamaan maissijauhoa joko omaan käyttöön tai myytäväksi. Köyhät perheet voivat käyttää myllyä ilmaiseksi.
“Mitä sitten, vaikka minulla on vain pieni talo? Ihmiset arvostavat tekemisiäni, ja olen onnellinen siitä,” Iruza sanoo.
“Sanoin itselleni: anna palaa, Iruza, yritä! Ehkä onnistut!”
Keskuksen kävijät voivat jättää kauniiseen laatikkoon palautteita ja ehdotuksia. Iruza lukee laatikosta yhden: “Tämä on kaunis ja rauhaisa paikka, jossa lapset saavat joka päivä apua, neuvoja ja lämpöä! Rakastan teitä kaikkia!”
Mukaan politiikkaan
UN Womenin koulutusten tukemana ja inspiroimana Iruza on rohkaistunut edistämään kotiseutunsa asioita myös politiikan keinoin.
Vuonna 2014 hänet valittiin kylänsä edustajaksi Zugdidin alueen kaupunginvaltuustoon, ja nyt hän pystyy entistä paremmilla resursseilla vaikuttamaan päätöksentekoon.
Tehtävää Iruzalla on paljon, sillä kunnallispolitiikan ja resurssikeskuksen pyörittämisen lisäksi myös muut talon työt on tehtävä.
“Kyllä minä väsyn. Valehtelisin, jos sanoisin muuta”, Iruza myöntää.
“Kaikki toimii samassa talossa. Minun täytyy huolehtia myös omista asioistani: nousen joka päivä kahdeksalta ja lypsän lehmän, ruokin kanat, hoidan tiput, teen juustoa, leivon leivän ja valmistan aamiaisen. Kaiken täytyy olla valmista ennen kuin ihmiset alkavat saapua keskukselle klo 10. Minulla on vain vähän aikaa itselleni, mutta se on ihan ok.”
Video: Tutustu UN Womenin työhön Georgian pakolaisyhteisöjen tukemiseksi