Angeliquen unelma: Paluu kotiin pakolaisleiriltä ja oma sienifarmi
“Sain pakolaisleirillä hiv-tartunnan, joka todettiin vuonna 2008”, kertoo Kongon demokraattisesta tasavallasta, Masisin alueelta kotoisin oleva Angelique. Hän on viiden lapsen äiti ja on asunut Gihemben pakolaisleirillä vuodesta 1997. Pohjois-Ruandassa sijaitseva leirillä asuu 20 000 Kongon pakolaista.
Ruandan vehreä maaseutu ja Gihemben mutaseinäiset majat muodostavat räikeän kontrastin. Leirin elämä soljuu uomassaan: leirin keskellä olevasta kirkosta kaikuu pehmeä laulu, lapset nauravat leikkiessään, ihmiset jonottavat vettä ja naiset laittavat ruokaa ja pesevät pyykkiä. Pienellä torilla myydään hiiltä, tomaatteja ja sipulia.
Pakolaiset ovat edelleen hyvin haavoittuvassa asemassa. Sekä kotiin palaaminen että isäntämaahan kotoutuminen on vaikeaa. Jotkut asukkaat ovat olleet leirillä jatkuvasti vuodesta 1997. Toiset ovat palanneet Kongoon, vain paetakseen takaisin leirille väkivaltaisuuksien tieltä. Leirin asukkaat ovat täysin riippuvaisia humanitaarisesta avusta, ja leirillä on vain vähän mahdollisuuksia opiskella ja ansaita elantoa.
Ruandassa enemmistö hiv-tartunnan saaneista on naisia ja tyttöjä. Nuorilla naisilla on kymmenen kertaa todennäköisemmin hiv-tartunta kuin samanikäisillä miehillä. Hiv-positiivisten pakolaisten suurimpia ongelmia on leimautuminen, joka ilmenee juoruiluna, yhteisöstä eristämisenä sekä väkivaltana.
Lapset saattavat lopettaa koulun jouduttuaan kiusatuksi hiv-tartunnan johdosta. Naisten tilanne on vielä pahempi: sukupuolesta johtuva heikompi asema yhdistettynä hiv-tartuntaan johtaa usein leimautumiseen ja väkivallan kohteeksi joutumiseen. UN Womenin tuella Gihemben leirillä yritetään lopettaa naisiin kohdistuva väkivalta ja hiv-positiivisten naisten syrjintä.
Tyylikkääseen, siniseen mekkoon pukeutunut Angelique istuu leirin hiv/aids-projektin toimistossa. Hän saa taloudellista avustusta osana hanketta, joka auttaa hiv-positiivisia pakolaisnaisia löytämään uusia toimeentulomahdollisuuksia. Naiset saavat liiketoiminta- ja maanviljelyskoulutusta sekä hiv-tartunnan saaneille tärkeää lisäravintoa.
Yhdessä muiden naisten kanssa Angelique viljelee sieniä ja tomaatteja. Jokainen viidestäkymmenestä naisesta käyttää projektiin päivän viikossa. Naiset tapaavat säännöllisesti keskustellakseen terveydestä, raha-asioista ja viljelmien tilanteesta. Yksi naisista on valittu rahastonhoitajaksi, joka päättää, paljonko sieniä myydään ja paljonko ryhmäläiset saavat syödä itse.
“Osuuskunta kasvattaa ensimmäistä sienisatoaan, josta tulee hyvä”, sanoo Angelique. “Hankin rahoilla lapsilleni ruokaa, koulutusta, terveydenhoitoa ja muuta tarpeellista.”
Hankkimillaan voitoilla naiset ovat pystyneet avaamaan pankkitilin säästöjä varten ja laajentamaan liiketoimintaa muille alueille.
Taloudellisen voimaannuttamisen lisäksi projekti auttaa yhteisöllisyyden tunteen luomisessa. Taloudellisen riippumattomuuden myötä naisten haavoittuvuus on vähentynyt ja heidän itseluottamuksensa ja asemansa ovat parantuneet. Kielteisten asenteiden ja ennakkoluulojen vähentämiseksi on tärkeää nähdä hiv-positiivisten naisten menestyvän yrittäjinä.
Angelique puhuu toiveikkaasti mahdollisuudesta palata kotimaahansa jonain päivänä. Silloin hän aikoo hyödyntää leirillä oppimaansa ja jatkaa sienten kasvattamista.