Helvi Sipilä raivasi tietä naisten oikeuksille
Helvi Sipilä oli Suomen ensimmäisiä naisjuristeja ja ensimmäinen presidenttiehdokkaana ollut nainen. Merkittävimmän uransa hän teki YK:n apulaispääsihteerinä – ensimmäisenä naisena maailmassa. Vain harva yksittäinen henkilö on vaikuttanut naisten aseman parantumiseen maailmassa yhtä paljon kuin suomalainen rautarouva.
Helvi Linnea Aleksandra Sipilä (o.s. Maukola) syntyi 5. toukokuuta 1915 Helsingissä ja varttui Maukolan maatilalla Kärkölässä. Jo synnytyssairaalassa kätilöt ennustivat, että tästä tytöstä tulee johtaja: aina kun hän huutaa, koko vauvakuoro seuraa mukana, mutta kun hän vaikenee, kukaan muukaan ei hiiskahda.
”Kuten myöhemmin ilmeni, ennustus piti paikkansa”, Helvi myhäili muistelmissaan.
Koulutus oli 1900-luvun alussa vielä pitkälti tyttöjen ulottumattomissa, mutta Helvi tunnettiin määrätietoisena opiskelijana, joka pääsi ylioppilaaksi 1933 ja jatkoi sen jälkeen lakiopintoihin. Sipilästä tuli Agnes Lundellin jälkeen Suomen historian toinen asianajajan ammattia hoitamaan ryhtynyt nainen.
Uranuurtajan rooli sopi Helville, sillä hänen äitinsä suku oli tunnettu vahvoista naisista. Äidin äiti omisti Keisarin tilan, ja nimestä syntyi käsite ”Keisarin naiset”. Serkultaan Helvi Sipilä saikin myöhempinä YK-aikoinaan osuvan lisänimen ”Maailman keisarinna”.
Naisasianajajasta naisasian ajajaksi
Helvi Sipilä teki jo 1950-luvun alusta lähtien merkittävän uran kansainvälisissä järjestöissä. Lopetettuaan kautensa kansainvälisen naisjuristien liiton presidenttinä Sipilä sai yllättäen partiolaisten hiihtolomakurssille puhelun, jossa häntä pyydettiin Suomen YK-edustajaksi. Keväällä 1959 aukesi ura YK:n naisten asemaa käsittelevässä komissiossa, jonka seuraukset olivat merkittävät niin Helville itselleen kuin maailman naisille.
Vuonna 1972 Helvi Sipilä kutsuttiin YK:n apulaispääsihteeriksi. Hänestä tuli tunnettu persoona aina Afrikkaa myöten ja merkittävä esikuva naisille, jotka koskaan aiemmin eivät olleet saaneet edustajaansa näin korkeaan virkaan.
Tuolloin Helvi Sipilä lopulta myi asianajotoimistonsa ja keskittyi täysillä ”palvelemaan ihmiskuntaa” – kuten hän itse tehtäväänsä kuvaili.
”Aloitin naisasianajajana, mutta muutuin nopeasti naisasian ajajaksi. Syynä oli käytännön kokemus siitä, että naisten heikompi asema yhteiskunnassa ei ollut pelkkää mutu-tuntumaa”, Helvi pohti 85-vuotishaastattelussa.
Kehitysmaiden naisten asialla
Helvi Sipilän apulaispääsihteerikausi oli mullistava maailman naisille. Sipilän ansiosta vuosi 1975 julistettiin kansainväliseksi naistenvuodeksi, ja ensimmäinen naisten maailmankonferenssi pidettiin Helvin johdolla Méxicossa. Naistenvuotta seurasi naisten vuosikymmen, jonka aikana otettiin valtavia harppauksia naisten aseman parantamisessa.
Näitä merkkipaaluja edelsi myös käänteentekevä YK:n väestökonferenssi, joka pidettiin 1974 Bukarestissa. Kuvaavaa on, että jo sinne Helvi sai naiset mukaan omalla sinnikkyydellään.
“Kun mä niille herroille YK:ssa silloin sanoin, että asia on kyllä niin, että te puhutte vaan demokratiaa ja ekonomiaa, mutta mulla on sellainen hassu käsitys, että naisilla on jotain tekemistä tuon väestön lisääntymisen kanssa, niin ne nauroivat kauheasti”, hän muisteli lehtihaastattelussa.
Yksi ihminen voi tehdä paljon
Helvi Sipilä opittiin tuntemaan määrätietoisena rautarouvana, joka vahvoilla näkemyksillään ja toisaalta strategisella pelisilmällään onnistui ajamaan läpi tärkeitä aloitteita kansainvälisessä yhteisössä, jossa naisten oikeudet ja tasa-arvo eivät vielä olleet asialistan kärjessä.
Helvin ansiosta naisten aseman parantamiseen kehitysmaissa alettiin saada myös rahaa. Kansainvälisen naisten vuosikymmenen vapaaehtoinen rahasto aloitti toimintansa 1977 ja vakiintui myöhemmin YK:n naisten kehitysrahastoksi eli UNIFEMiksi.
Helvi Sipilä jäi eläkkeelle vuoden 1980 viimeisenä päivänä, mutta YK ja maailman naisten asia eivät irrottaneet otettaan Helvistä. Häntä pyydettiin jatkamaan konsulttitehtävissä, mihin hän suostuikin, mutta vain jos tehtävä tarkoittaisi UNIFEMin toiminnan edistämistä.
”Mieleni paloi halusta viedä eteenpäin tuota naisiin kohdistuvaa uudentyyppistä avustustyötä”, Sipilä muisteli.
Vuonna 1981 YK:n naisten kehitysrahasto sai oman yhdistyksen Suomeen. Helvi toimi tuon yhdistyksen perustajana ja puheenjohtajana vuoteen 1987 asti. YK:n tasa-arvouudistuksen myötä UNIFEMin pohjalle rakentui uusi ja voimakkaampi UN Women – tätä Helvi ei enää ollut näkemässä, mutta olisi varmasti iloinnut pitkän prosessin vaatineen hankkeen onnistumisesta.
Helvi Sipilälle myönnettiin useiden koti- ja ulkomaisten kunniamerkkien lisäksi kunniatohtorin arvo Yhdysvalloissa, Korean tasavallassa ja kolmessa suomalaisessa yliopistossa. Hän sai Suomen Leijonan suurristin ensimmäisten naisten joukossa, ja vuonna 2001 hänelle myönnettiin ministerin arvonimi toisena naisena Suomessa.
Helvin maallinen taivallus päättyi 15.5.2009. Hän oli juuri saavuttanut kunnioitettavan 94 vuoden iän. Helvi jos kuka uskoi koko elämänsä, että maailma muuttuu, kunhan sitä vain muutetaan:
”Minä mielelläni teen tunnetuksi sitä, kuinka paljon yksikin ihminen voi tehdä. Itse olen aina ollut innokas avustaja ja halusin näin osoittaa, miten muutkin voisivat auttaa.”
Lähteet: Suomen UN Womenin arkisto, Helvi Sipilä – naisena ihmiskunnan asialla (toim. Kaija Valkonen), Kansallisbiografia (Suomen historiallinen seura), Helvi Sipilän muistokirjoitus (Vellamo Vehkakoski, HS), ihmisoikeudet.net