Rauhanrakentaja Rita Martin löytää voiman sisältään

Rita Martin juoksi koulumatkansa pysyäkseen turvassa. Hän ei osannut aavistaa, että juokseminen avaisi hänelle maailman.

“Iltaisin kun palasin koulusta, reitti viimeiseltä bussipysäkiltä kotiin oli pitkä, autio ja vaarallinen. Pelkäsin, että minut ryöstettäisiin tai että villikoirat kävisivät kimppuuni. Juoksin aina niin lujaa kuin pystyin, jotta minut olisi vaikeampi saada kiinni.”

Eteläsudanilainen Rita Martin oli 13-vuotiaana joutunut kokemaan asioita, joita kenenkään lapsen ja nuoren ei toivoisi kokevan: sisällissodan kauhut, isän kuoleman, kotoa pakenemisen.

Hän asui äitinsä ja nuorempien sisarustensa kanssa pakolaisleirillä Khartoumin liepeillä – pakolaisina kotimaassaan.

Kovat koettelemuksetkaan eivät sammuttaneet Ritan tahtoa käydä koulua. Hän matkusti joka päivä pitkän matkan pakolaisleiriltä kouluun.

Myöhemmin koulussa oli juoksukilpailut. Rita voitti, olihan hän olosuhteiden pakosta treenannut niin paljon. Hänet valittiin edustamaan maataan Ruotsin yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailuissa vuonna 1995, lajinaan 800 metrin juoksu.

“Tapasin tuolla matkalla ihmisiä, joita en olisi voinut uskoa tapaavani”, Rita muistelee ja kertoo, että yksi vaikuttavimmista kohtaamisista oli maailmanmestarijuoksija Maria Mutolan tapaaminen.

“En voittanut mitaleja, mutta kokemus avasi minulle maailman. Pystyin maksamaan opiskeluni ja tukemaan nuorempia sisaruksiani.”

Ritan elämänmatkasta muodostui sitkeä maraton. Tänään hän on peloton rauhanaktivisti, joka on omistanut elämänsä naisten oikeuksien puolustamiselle. Etelä-Sudanin vaarallisen tilanteen takia Rita ei voi olla kotimaassaan. Hän toimii Keniassa ja Ugandassa, jonne miljoonat eteläsudanilaiset ovat paenneet. Valtaosa pakolaisista on naisia ja lapsia.

“Kun teen työtä näiden naisten kanssa, monet jakavat tarinansa kanssani. Ne ovat raskaita tarinoita raiskauksista ja hirvittävästä väkivallasta ja lähes mahdottomista pakomatkoista”, Rita kertoo.

“Nämä tarinat ovat hyvin vaikea kertoa, mutta niiden kirjaaminen ylös on elintärkeää. Maailman täytyy tietää, mitä naiset joutuvat sodissa kokemaan.”

Naisiin ja tyttöihin kohdistuva väkivalta on sodissa laajalti käytetty, tuhoisa taktiikka. Syylliset joutuvat vain harvoin vastuuseen. Rita korostaa, että rankaisemattomuudelle pitää saada loppu.

Rita kertoo myös, että pakolaisleireillä naiset ovat riippuvaisia avusta, jota ei koskaan riitä koko perheelle. Naisten on pakko yrittää hankkia lisää ruokaa ja välttämättömyystarvikkeita muualta. Se lisää heidän turvattomuuttaan väkivallalle ja seksuaaliselle hyväksikäytölle.

Mistä Rita saa voiman jatkaa raskasta työtään?

“Kun olet omistautunut sydämestäsi jollekin asialle, löydät voiman sisältäsi”, hän pohtii. “Minä tahdon nähdä muutoksen parempaan naisten ja tyttöjen elämässä. Kun mietin kohtaamiani naisia, se pitää minut liikkeessä.”

Tulevaisuudessa Rita haluaisi tukea pakolaisnaisia urheilun avulla. “Urheilun kautta tunnet kehosi, oman voimasi — urheilun kautta tunnet itsesi”, Rita sanoo.

Tämän jutun lukijoille Rita lähettää lämpimät terveiset: “Meidän on tärkeä kohdata myötätunnolla ihmiset, joiden elämä ei ole ollut yhtä etuoikeutettua kuin omamme.”

(Kuvat: Suomen UN Women/Maria Jain ja UN Women/Ryan Brown)