Afganistanin naiset ja tytöt kohtaavat merkittäviä köyhyyden, lapsiavioliittojen, häirinnän ja hyväksikäytön riskejä maahan paluun lisääntyessä

Iranista ja Pakistanista Afganistaniin palaavat afgaaninaiset ja -tytöt tarvitsevat kiireellisesti välitöntä humanitaarista apua ja pitkäkestoista tukea elämänsä uudelleen rakentamiseksi yhteisöissä, jotka ovat jo valmiiksi vakavan taloudellisen ja ympäristöllisen paineen alla, varoittavat UN Women ja CARE.

Syyskuusta 2023 lähtien yli 2,43 miljoonaa dokumentoimatonta afgaania on palannut – monet pakotettuina – Iranista ja Pakistanista. Naiset ja tytöt muodostavat kolmanneksen vuonna 2025 tähän mennessä Iranista palanneista ja noin puolet kaikista Pakistanista palaajista.

Monet palaavat maahan, jossa he eivät ole koskaan asuneet. He saapuvat Afganistaniin ilman kotia, tuloja tai pääsyä koulutukseen tai terveydenhuoltoon. Afganistan kamppailee jo valmiiksi talouskriisin ja ilmasto-olojen aiheuttamien haasteiden kanssa. Kuten kaikki Afganistanin naiset ja tytöt, myös he, jotka palaavat Iranista ja Pakistanista, kohtaavat merkittäviä köyhyyden, lapsiavioliittojen, väkivallan ja hyväksikäytön riskejä sekä ennennäkemättömiä rajoituksia jotka kohdistuvat naisten ja tyttöjen oikeuksiin, liikkumiseen ja vapauksiin.

“Haavoittuvassa asemassa olevat naiset ja tytöt, jotka saapuvat tyhjin käsin yhteisöihin, jotka ovat jo valmiiksi äärirajoilla, joutuvat entistä suurempaan vaaraan,” sanoo UN Women Afganistanin erityisedustaja Susan Ferguson. “He ovat päättäneet rakentaa elämänsä uudelleen arvokkaasti, mutta tarvitsemme lisää rahoitusta voidaksemme tarjota heille erityistä tukea ja varmistaaksemme, että naispuoliset humanitaariset työntekijät voivat tavoittaa heidät.”

UN Womenin ja CARE International -järjestön johtaman Afghanistan Gender in Humanitarian Action -työryhmän uudessa raportissa korostetaan naisten ja tyttöjen kiireellisiä ja pitkäaikaisia tarpeita:

• Turvallinen ja kohtuuhintainen asuminen, toimeentulo ja tyttöjen koulutus ovat asioita, jotka naiset mainitsevat useimmiten kiireellisiksi tarpeikseen. Vain 10 prosenttia naisjohtoisista kotitalouksista asuu pysyvässä asunnossa, ja lähes neljä kymmenestä pelkää häädön uhkaa.
• Naisjohtoiset kotitaloudet ja yksin elävät naiset kohtaavat suurimpia esteitä humanitaarisen avun saannissa liikkumisrajoitusten, turvallisuusriskien ja asiakirjojen puuttumisen vuoksi.
• Tytöt menettävät mahdollisuuden koulutukseen, koska Afganistanissa toisen asteen koulutus on kielletty kaikilta tytöiltä.
• Rajalla työskentelevät naispuoliset humanitaariset työntekijät ovat ratkaisevassa asemassa naisten ja tyttöjen tavoittamisessa. Heidän työnsä on kuitenkin yhä rajoitetumpaa ulkomaisen avun leikkausten ja liikkumisrajoitusten vuoksi.

Massiiviset kansainvälisen rahoitusleikkaukset ovat vakavasti heikentäneet humanitaaristen järjestöjen toimintakykyä. Rajanylityspaikoilla naispuoliset humanitaariset työntekijät kertovat hukkuvansa tulijoiden määrään. Työntekijät ovat kykenemättömiä vastaamaan edes perustarpeisiin.

“Tulijat ovat järkyttyneitä, hämmentyneitä ja toivottomia. Heidän määrä ja heidän kohtaamansa vaikeudet ovat jättäneet syvän jäljen meihin kaikkiin, jotka vastaamme tähän kriisiin,” sanoo CARE Afganistanin johtaja Graham Davison. “Tämä on se todellisuus, jonka tiimimme paikan päällä näkevät joka päivä. Tarvitsemme kipeästi tukea peruspalveluiden, turvallisten tilojen ja suojelun tarjoamiseksi palaaville naisille ja tytöille.”

Afganistan on jo nyt yksi maailman vakavimmista humanitaarisista kriiseistä, jota ovat pahentaneet vuosikymmenten konfliktit, köyhyys ja luonnonkatastrofit. Uusin paluumuuttoaalto uhkaa syöstä jo valmiiksi hauraat yhteisöt entistä syvempään kriisiin.

Kehotamme kansainvälistä yhteisöä toimimaan nyt – suojelemaan Afganistanin naisten ja tyttöjen oikeuksia ja investoimaan naispuolisiin humanitaarisiin työntekijöihin, jotka työskentelevät väsymättä etulinjassa Afganistanin naisten ja tyttöjen hyväksi.

Alkuperäinen tiedote englanniksi täällä.

Artikkelikuva: UN Women/Sayed Habib Bidell